We love urbaani irtiotto

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Omena-hotellit

Hotelli on paikka, jonne mennessä nousee aina hymy huulille. Hotelli on paikka, jossa tunnet aina olevasi jollain tavalla lomalla. Oli kyseessä sitten pidempi reissu tai ihan vain yhden yön pikapyrähdys. Saimme tyttäreni kanssa mahdollisuuden päästä vierailemaan Tampereen Omena-hotellissa. Itse ajelin töistä suoraan kohteeseen ja nappasin pienen paikallisoppaan kyytiini. Veimme auton parkkihalliin ja talsimme parin sadan metrin matkan Omena-hotellin ovelle. Otin puhelimeni esille, tarkistin koodin ja ovet aukesivat kohti pientä urbaania irtiottoa arjesta. Painotan sanaa urbaania, koska hotelli sijaitsee aivan Tampereen keskustan ytimessä.

Heitimme tavarat huoneeseen ja siinä sivussa myös muutaman kärrynpyörän pitkillä käytävillä. Itsellä ei enää ollut nilkkaojennus ihan täydessä iskussa. Pikkuheppu sai päättää illankulusta ja hän johdattikin minua tottuneesti aivan vieressä sijainneisiin kohteisiin. Stockmann, Koskikeskus ja tietysti sen yläkerrassa sijaitseva hamppariravintola. Lopuksi haimme vielä hieman täytettä huoneemme jääkaappiin, joka on muuten hyvä idea. Ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas sen vakioiltanälän yllättäessä.

Huoneessa pelailimme uutta retroelektroniikkapeliä (ihan vähän oli omat näpit pelissä tässä hankinnassa) ja katselimme vierekkäin televisiosta Vain Elämää-sarjaa. Hotellin sänky ja sen puhtaat valkeat lakanat ovat myös jokaikinen kerta yhtä mukavat. Pikkuhepun nukahdettua menin vielä hetkeksi istuskelemaan huoneemme ikkunalaudalle. Tuijottelin remontissa olevaa Tamperetta ja sen kaduilla kulkevia ihmisiä. Välillä katselin sängyssä tuhisevaa pikkusankaria. Tuli jotenkin levollisen hyvä olo ja teki itsekin mieli kaivautua sänkyyn, silittää poskea ja sulkea silmät.

Aamulla herätessämme vatsojamme kurni ja olikin aika lähteä etsimään aamiaispaikkaa. No, sehän löytyi noin viidenkymmen metrin päästä Omena-hotellien yhteistyökahvilasta Cafe Siilinkarista, jonka voi halutessaan tilata jo varauksen yhteydessä. Tarjolla oli oikein kattava brunssityyppinen aamiainen, jonka kruunasi herkulliset Omar-munkit. Ruokailun jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa hengähtää huoneessa ennen sen luovuttamista. Lopuksi vakiopakkailut, pientäkin pienempien Pet Shoppien keräily peittojen seasta ja eikun checked out -kyltti oveen.

Pikkumimmillä olikin vielä ennen Helsinkiin huristelua edessään ystävänsä synttärit Tampereella. Itse pääsin sillä aikaa käymään kohteessa, jossa olen aina halunnut vierailla. Vihdoin ja viimein sain tilata höyryävän mustan makkaran ihan sieltä kyseisen tuotteen alkulähteiltä, eli Tapolan tehtaan Musta makkara-baarista. Ai,että oli maistuva. Todella maistuva oli myös tämä yhden yön mittainen urbaani irtiotto arjesta. Omena-hotelli, olit juuri hyvä ja tähän tarkoitukseen enemmän kuin sopiva!!

-Esko-

Onko opettajalla pukeutumiskoodia?


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Sokos

Rento työpukeutuminen oli punaisena lankana lähtiessäni toteuttamaan Sokoksen syyspukeutumiskampanjaa. Siinäpä se sitten kiteytyi noihin kappaleen ensimmäisiin sanoihin. Sitähän se kohdallani juuri on, rentoa työpukeutumista. En ole koskaan miettinyt mitä töihin päälleni laitan. Käytän työssä niitä aivan samoja vaatteita, joita pidän myös vapaa-ajallani. Ei tarvitse kauluspaitoja silitellä tai puvuntakkia prässäillä. Tai siis tarvitsee. Kaksi kertaa vuodessa, joulu- ja kevätjuhliin.

Farkut, rento collegepaita tai huppari ja kuluneet sisäkengät. Näistä minun pukukoodini hyvin usein muodostuu. Opetan viikon aikana myös paljon liikuntaa, joten silloin koulun käytävillä kuljeskelee pitkänhuiskea ope verryttelyhousut jalassaan. Muutenkin töissä tulee liikuttua todella paljon, joten vaatetuksen tulee olla sen mukaista. Niin ja ne välituntivalvonnat. Keväällä ovat oikein leppoisia hetkiä, mutta ilmojen viiletessä päälle laittaa paksua takkia, lapasia, pipoa ja se neonkeltainen turvaliivi. Täällä Suomessa, kun ei aina tiedä mitä sieltä taivaalta tulee. Muistan yhden pesistunnin viime vuodelta. Aloitimme pelit täydessä auringinpaisteessa, mutta toisen vuoroparin loppupuolella ajolähtötilannetta purettiin raekuuron säestämänä.

Tein aiemmin keväällä myös yhteistyön Sokoksen kanssa. Jo silloin olin yllättynyt kuinka toimiva miestenosasto sieltä Helsingin keskustan tavaratalon yläkerrasta löytyykään. Juttelin vierailuni jälkeen ystäväni kanssa puhelimessa ja hän ei ollut ollenkaan tietoinen, että Sokokselta löytyy hyvin kattava valikoima erinäisiltä vaatemerkeiltä. Kaikki vielä omilta osastoiltaan, joka helpottaa navigoimista todella paljon. Myös osastolla työskentelevät myyjät olivat niin mukavia ja avuliaita. Tämän tuoreen vierailuni jälkeen voin todellakin suositella Sokosta vaikkapa syysvaatteiden ostelua silmälläpitäen.

Sain valita kuvauslainaan vaatteita oman mieleni mukaan. Vaatekaapistani ei juurikaan löydy värikkäitä vaatteita, joten Tiger of Swedenin pinkki huppari oli pakko napata mukaan. Makian oranssi college ja oranssit tumput. Oli piristävää kokeilla hieman värikkäämpää vaatetta. Täytyisikö sitä sitten hankkia sinne Anssi Kelamaiseen vaatevalikoimaani muutama väriläiskä? Oranssi ja pinkki. Niistä olisi tarpeeksi räväkkä lähteä liikenteeseen. Ja jo aiemmin olen kirjoitellut Adidaksen legendaarisista nappiverkkareista ja niiden uudesta tulemisesta. Pakkohan niitäkin oli kokeilla, hienot.

Voisin väittää, että Sokos tarjoaa rentoa työpukeutumista lähes jokaisen ammatin edustajalle. Länsi-Vantaalaisen luokanopettajan pukeutumiskoodisto löytyi ainakin hyvin vaivattomasti. Kannattaa käydä tarkastamassa.  

Rennolla otteella!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

KUVIEN VAATTEET: 1. ja 2. kuva: Adidaksen verryttelyhousut, Adidaksen musta huppari.

3. ja 4. kuva: Tiger Of Swedenin huppari, Tiger Of Swedenin farkut.

5. ja 6. kuva: Makian takki, Makian collegepaita, Makian tumput, J. Lindebergin pipo

7. kuva: Herschelin reppu