Kiviseinäasennukset saatu: @talonmiespaikalle
Kolmisen kuukautta olen asustellut omassa kodissani hienoisesti venyneen remontin jälkeen. Tammikuussa lähdin ja heinäkuussa palailin. Näinhän näissä remonteissa usein käy, että ihan eivät alustavasti suunnitellut aikataulut pidä. Ehkä joku kaksi kuukautta tuossa menee. Vähän kauemmin meni, mutta lopputulos on enemmän, kun mieluinen.
Asuntonihan purettiin käytännössä kokonaan. Seinät revittiin auki. Lattiat kaivettiin betoniin asti ja tietyissä kohdissa vieläkin syvemmälle. Päätin heti alkuvaiheessa, että materiasta en valita. En valittanut. Kivilouhosvaiheessa myönnän miettineeni, että tuleekohan tästä enää ikinä ihmisen asuttamaa asumusta?
Tulihan siitä. Siitä tuli juuri sellainen, jonka olen aina halunnut. Keittiöstä sain haaveilemani. Mattavalkoiset ovet kuparivetimillä. Kruununa kuparinen allas sekä hana valkoisella tasolla. Nämä uudistukset rakennettiin vanhoihin runkoihin. Myös keittiökoneistus säilyi entisellään. Keittiönihän ei ole suunniteltu kovinkaan ahkeralle kokkaajalle. Kyllä siellä kuitenkin minun bravuurini helposti valmistaa. Niistä bravuureista ei sitten sen enempää.
Lattiamateriaaleja pyörittelin päässäni todella paljon. Oli betonia, oli korkkia, oli epoksia ja sitten oli valkoista parkettia. Tuohon viimeiseen sitten päädyin. Vaalea ”paksulankkuinen” saarniparketti nyt asuntoani koristaa. Todella hienohan se on. ”Siinä näkyy sitten kaikki.” Tämän virkkeen kuulin aika monta kertaa tuon valinnan tehtyäni. Ja oikeassahan he olivat. Siinä näkyy kaikki, mutta onneksi minulla on äidiltäni joululahjaksi saamani Dysonin imuri. Ilman sitä olisin kyllä helisemässä. Käytössä päivittäin. Tyyli edellä, tyyli edellä.
Muistan, kun astuin ensimmäistä kertaa tähän kotiini loppuvuonna 2016. Siitä asti tänne on ollut aina kiva tulla. Sama fiilis on edelleen. Kyllä se oma koti on aina oma koti.
Mukavaa loppuviikkoa!
Esko