Ruisrock-fiilistelyt kertaa viisi

Tästä alkaa kesän oman aikani huvitteluviikonloput. Tuleva viikonloppu vierähtää Turun Ruissalossa Ruisrockissa ja seuraava Joensuussa Ilosaarirockissa. Useasti olen törmännyt siihen varmasti monelle tuttuun yleisönosastokirjoitukseen, jossa päivitellään mitä yli kolmekymppiset ja vanhemmat tekevät nuorison rokkifestivaaleilla. Ainakin oman kokemukseni mukaan meitä yli kolmekymppisiä on festivaaleilla melkoisen runsaasti ja onpa Ruisrockissa myös yli seitsemänkymppisiä. Hieno ele festivaalilta tarjota hieman varttuneemalle väelle ilmainen vesibussikuljetus suoraan alueelle. Wau, ja tämähän tekee festareista festarit. Erilaisia, eri-ikäisiä ihmisiä nauttimassa musiikista ja leppoisasta tunnelmasta.

Itse olen kokenut niinsanotun festivaalievoluution. Aloittanut sieltä huonosti pystytetystä teltasta, jossa oli makuupussi, olutpullo tyynynä ja päiväkirjan lukko vetoketjussa suojaamassa murtovarkailta. Lähes samoissa vaatteissa rokkailtiin festarit läpi. Nykyään olen evoluutioteorian toisella sivulla. Yöpymiset hoidetaan hotellissa. Untuvapeitto, pehmeä tyyny ja ihan oikea lukko ovessa suojaamassa murtovarkailta. Aamuinen suihku, puhtaat vaatteet ja brunssin kautta päivä käyntiin. Päivä käyntiin ja kohti festivaalialuetta.

Ruisrockissa olen käynyt useamman kerran ja festivaalin ympärille on onnistuttu rakentamaan kyllä melkoinen hype. Enpäs muista, että olisi Ruissia myyty koskaan täysin loppuun jo viikkoja ennen festivaalia. Tänä vuonna on ja toivon, että järjestäjät ovat osanneet varautua melkoiseen yleisöryntäykseen. Varmasti ovat. Tässäpä omat Ruisrock-fiilistelyni kertaa viisi:

  1. Gogol Bordellon keikan seuraaminen ystävieni kanssa lavan edessä sijainneesta porealtaasta. Päästäksemme poreisiin vakuutin järjestäjät vetämällä rap-yhtyeemme Kajjmaroscan kesäbiisin ”Kuumaa Hunajaa” ekan säkeistön, joka alkoi jotenkin näin: ” On talviloskapa##a taaksejäänyttä elämää, on meidän taas aika alkaa elämään, kelaamaan mimmejä timmejä, joita nään vain sumuisissa unissa, joita liikaa kulutan ja kelailen…
  2. Ruisrock purjeveneellä. Ystävälläni on Naantalissa purjevene ja jalona miehenä hän ehdotti eräänä vuonna, että menisimme merta pitkin Turun vierasvenesatamaan ja yöpyisimme veneessä. Ikimuistoinen reissu. Todellakin.
  3. Se metsäinen polku. Se metsäinen polku, joka muuttaa hieman merkitystään saapumis- ja lähtöreissuilla.
  4. Ohi lipuvat risteilijät. En tiedä onko hirveän montaa paikkaa, jossa saat samaan kuvaan tuhansia festari-ihmisiä, esiintyvän artistin ja jättimäisen risteilijän. Hyvällä tuurilla vielä auringon paistelemaan taustalle.
  5. Viime kesänä oli elämä aivan hakusessa, mutta Ruississa koin jo hieman Minä elän-hetkiä!!

Pari yötä ja sitten mennään! Onko ketään lukijoitani tulossa? Jos on, niin tulkaahan nykäisemään hihasta, jes!

Rokkenroll!!

-Esko-

Se hetki on hieno. Se hetki on aina yhtä odotettu. Se hetki on selitettävissä.

Tämä on vastakohta viimeviikkoiselle kirjoitukselleni, ja hyvä niin. “ISKÄÄÄÄ!!! ” Auto kurvaa kadulle. Katseemme kohtaavat jo kaukaa. Pieni ihminen juoksee ja hyppää kaulaan. Se tunne on niin hieno. Se tunne on paras mitä ihminen elämältään voi saada. Se tunne on selitettävissä. Sen tunteen ymmärtävät kaikki, jotka ovat elämäänsä jälkikasvua saaneet. Edessä on taas touhuntäyteiset ajat. Asuntomme täyttyy jälleen erilaisesta elämästä. Meidän kahden elämästä. Minun ja minun tyttäreni elämästä. Alkaa höpöttelyt ja tutut lelut löytyvät jo niiltä omilta paikoiltaan. Alkaa yhteiset leikit. Alkaa omat leikit. Alkaa aika isänä. Parhaana mahdollisena isänä omalle tytölleni.

Kaksi erilaista elämää. Kyllä, minulla on kaksi erilaista elämää. Kauan painin asian kanssa, kuinka voin viettää omaa aikaani juuri haluamallani tavalla. Yksin ollessani voin tehdä juuri mitä haluan. Tätä minun oli vaikea sisäistää. Hyppäys vastuullisen isän roolista sinkkumiehen neljäneljäpuolen tennareihin ei ole ollut aina ihan mutkatonta. Koin huonoa omaatuntoa ja oma aika tuntui jotenkin kielletyltä.

Pikkuhiljaa olen nämä ajatukset onnistunut hautaamaan ja osaan nauttia molemmista rooleistani. Niistä molemmista. Siitä, kun kesäisenä, valoisana aamuna saavut kotiin venähtäneeltä pyöräreissulta. Ei ole huolta huomisesta. Siitä, kun heräät kesäisenä, valoisana aamuna. Sinua nykäisee parrasta pieni ihminen, joka on saanut sinut ymmärtämään sanan huoli oikean merkityksen. Ihminen, joka vetäisee aamulla esiin valloittavan hymynsä.

Hymynsä, josta on aika taas nauttia. Lähipäivien ohjelmistoon kuuluu ainakin uintia, leikkiä, leffaensi-iltaa, lohinigirejä, isovanhempia, ihan sitä normaalia pyykkäämistä, tiskaamista, satunnaisia erimielisyyksiä vaatetuksesta tai vesi-ilmapallojen maalitauluista ja kruununa F:n itsensä organisoimat kesäjuhlat. Kesäjuhlat, jonka teemana on Vain Elämää. Osallistujina hänen omat pikkukamunsa. Juhlissa esiintyy ainakin Robin, Irina, Petra ja Laura Voutilainen. Minä saan kuulemma osallistua vain tarjoiluihin ja musiikkilaitteiden hoitoon. Tulee varmasti mukavat ja touhukkaat juhlat. Kavereiden vanhemmilta pääsy kielletty, ehdottomasti.

Kyllä tämä kesä on hienoa aikaa, kaikinpuolin!!

-Esko-