Minusta on varmasti monelle välittynyt kuva, etten ole varsinaisesti mikään matadori tuolla keittiön puolella. Pääsiäisenä 2018 ajattelin, että nyt teen poikkeuksen. Parikan Sara aikoinaan sai minut hurahtamaan Kinderkakkuun. Jostain hänen videostaan sen bongasin ja vaikka kuinka olen yrittänyt heille päästä sitä haukkaamaan, niin ei ole vielä kutsu käynyt…:) Tehdään sitten perhana itse! Googlailin useita ja useita eri reseptejä. Hankin tarvikkeet ja eikun hommiin. Vähän jouduin kysymään apua ystävältäni Ollilta, jonka kanssa jo aikanaan Marianne-kakkua värkkäiltiin.
Onneksi Olli oli unohtanut meille kakkuvuokansa, joten se helpotti hommia huomattavasti. En ole koskaan aiemmin tehnyt itse minkäänlaista kakkua pohjasta lähtien itse. Valmiista kakkupohjasta olen joskus mansikkakakun tehnyt. Kermavaahdot pursutin päälle siitä kaikille tutusta sinivalkoisesta painepakkauksesta. Nyt oli siis jännittävät paikat edessä. Päätin, että onnistun ja hommien lähtiessä liikkeelle kaikki soljui kuin itsestään. Pohja onnistui ihan mielettömän hyvin. Juuri sopivasti kosteutta ja kuohkeutta. Tätä aluksi pelkäsin kaikista eniten. Kananmunien temperointi oli kaiken aa ja oo.
Täytettä tekiessäni Googlen apukokki oli kovassa käytössä. Ainesosia katsoessani pyörittelin monta kertaa päätäni, että tuosta tulee kyllä aivan ällömakea. Aivan, kuten ajattelin silloinkin, kun Jukan kanssa teimme leivitettyjä Marseja rasvakeittimessä. Ei, nekään olleet yhtään liian makeita ja eipäs ollut tämä täytekään. Koko komeudenhan kruunasi visuaalinen näyttävyys. Siinä onnistuin mielestäni aivan täydellisesti. Ja maku!! Täysi kymppi. Tähän äitini sanoisi vakiolauseensa: ”Mihin mahaan sinä Esko oikein syöt?” No, jälkiruokamahaani tietysti.
Aprillia, aprillia!! Tuo aivan mieletön kakku oli Liisan äidin ja hänen siskonsa tekemä. Jotkut ne vaan osaavat. Kiitos teille, iso kiitos. Oli aivan taivaallista ja elämäni ensimmäinen kosketus Kinderkakkuun. Kyllä kannatti odottaa.
Pitäisikö sitä itsekin joskus kokeilla? Ehkäpä tyydyn vain maistajan rooliin.
-Esko-