Lapsi rajojen ulkopuolella minä Uusimaalla…kaikki varmasti järjestyy

Viimeisin tekstini on lauantailta. Silloin oikeastaan ensimmäistä kertaa ahdisti tämä tilanne oikein kunnolla. Pelko oppilasryntäyksestä oli onneksi aiheeton. Vanhemmat ovat hoitaneet asian juuri sen kuulumalla vakavuudella ja pitäneet lapset kotona, mikäli mahdollista. Alkuviikosta olin vielä opettamassa fyysisesti työpaikallani, mutta keskiviikkona tuotin jo opetushistoriani ensimmäisen videokoulupäivän itsetehdyn keittiönpöytäni äärestä. Olihan se hyvinkin erikoista, mutta ainakin tähän mennessä on mennyt todella hienosti. Varmasti jossain kohdin tulee osittaisia notkahduksia, mutta kaikesta selviää kyllä.

Uusin mahdollisen ahdistuksen aihe iskikin sitten eilen, kun Uusimaa päätettiin eristää muusta Suomesta. Päätöshän on todella järkevä tälläisessä tilanteessa. Päässäni sitten pohdiskelin, jotta lapseni toinen kotihan sijaitsee näiden rajojen ulkopuolella. Tällä syyllä rajan pääsee ylittämään, mutta onhan se jotenkin todella absurdi tilanne ajella sitä tuttua Tampereen moottoritietä ja pysähtyä rajanylityspaikalle. Selittää tilanne ja jatkaa matkaa. Tässäkin tilanteessa kaikki järjestyy kyllä, joten aivan turha stressata ja valittaa. Se ei johda yhtään mihinkään. 

Konditionaalimuodot voi tämmöisessä poikkeustilanteessa laittaa hetkeksi tuonne hattuhyllylle. Ei tässä oikein muuta voi tehdä kuin elää hetkessä ja nauttia upeasta keväästä. Olla tiiviisti yhteydessä läheisiin ja ystäviin. Onhan se myönnettävä, että Eskon oma puolustusjärjestelmä on kytkeytynyt päälle tässä ehkä hieman pelottavassakin erikoistilanteessa.

Onneksi se minulla ilmenee yltiöpäisenä huumorina ja ulospäinsuuntautumisena. Ne huonoimmatkin meemit naurattavat helvetisti. (vessapaperihuumori ei edelleenkään) Hyvä suojelukeino. Onneksi Eskon oma puolustusmekanismi ei kytkeydy sisäänpäinkääntymiseen ja negatiivisuuteen. 

Tänään piti kirjoittaa otsikolla Sinkun kuiva kausi, mutta jätetään se seuraavalle kerralle.

Mukavaa ja aurinkoista iltaa!!

-Esko-

VOI V&%€U! Ei kai vaan nyt opettajalta lipsahtanut kirosana

Kaksi päivää sitten kuvailin pehmolelujumppia jopa jo hieman levollisella ja hyvällä fiiliksellä. Katastrofaalisesta tilanteesta huolimatta olin saanut oman mieleni viritettyä tasolle, jotta ilon kautta mennään ja sillä selvä. Otsikoin tekstini: Suomalainen opettaja on ihan hyvä opettaja.

Luulin jo, että oman elämän henkilökohtaiset katastrofit vuosia sitten olivat tyhjentäneet kyynelkanavani. Ei, ei ollutkaan. Eilen minulta vierähti pitkästä aikaa kyynel poskelle. Menin töistä kotiin ja luin ylemmän tahon uudet linjaukset koskien koulumaailmaa.

Olin valinnut mieleeni väylän, että yritän vain pysyä tämän tilanteen keskellä positiivisena. Hymyillä vaikka väkisin ja vetää pilke silmäkulmassa. Eilen se hymy ainakin hetkeksi hyytyi. Alkoi ahdistamaan aivan järjettömästi. Epävarmuus iski vasten kasvoja.  Lakipykälistä ja juridisista linjauksista en ymmärrä yhtään mitään. Sen kuitenkin minäkin pehmolelujen päällä hyppivä kakkosluokan opettaja ymmärrän, että koulurakennus ei ole kenellekään ihan paras paikka välttää tämmöistä kulovalkean tavoin leviävää virusta. 

Kyllä terveet lapset oppivat kolmen kertotaulun terveiltä aikuisilta lähiopetuksessa myöhemminkin. Minulla oli ja on edelleen vahva usko, että näin voi tapahtua myös virtuaalisesti. Toivottavasti tämmöinen urheus ei pääty sinne liitutaulujen, eikun älynäyttöjen tai laminointikoneiden äärelle. (Viimeiset virkkeet mukailtu presidenttimme hyvistä, todella hyvistä sanomisista.)

Terveyttä ja aurinkoa!

-Esko-