Viimeisin tekstini on lauantailta. Silloin oikeastaan ensimmäistä kertaa ahdisti tämä tilanne oikein kunnolla. Pelko oppilasryntäyksestä oli onneksi aiheeton. Vanhemmat ovat hoitaneet asian juuri sen kuulumalla vakavuudella ja pitäneet lapset kotona, mikäli mahdollista. Alkuviikosta olin vielä opettamassa fyysisesti työpaikallani, mutta keskiviikkona tuotin jo opetushistoriani ensimmäisen videokoulupäivän itsetehdyn keittiönpöytäni äärestä. Olihan se hyvinkin erikoista, mutta ainakin tähän mennessä on mennyt todella hienosti. Varmasti jossain kohdin tulee osittaisia notkahduksia, mutta kaikesta selviää kyllä.
Uusin mahdollisen ahdistuksen aihe iskikin sitten eilen, kun Uusimaa päätettiin eristää muusta Suomesta. Päätöshän on todella järkevä tälläisessä tilanteessa. Päässäni sitten pohdiskelin, jotta lapseni toinen kotihan sijaitsee näiden rajojen ulkopuolella. Tällä syyllä rajan pääsee ylittämään, mutta onhan se jotenkin todella absurdi tilanne ajella sitä tuttua Tampereen moottoritietä ja pysähtyä rajanylityspaikalle. Selittää tilanne ja jatkaa matkaa. Tässäkin tilanteessa kaikki järjestyy kyllä, joten aivan turha stressata ja valittaa. Se ei johda yhtään mihinkään.
Konditionaalimuodot voi tämmöisessä poikkeustilanteessa laittaa hetkeksi tuonne hattuhyllylle. Ei tässä oikein muuta voi tehdä kuin elää hetkessä ja nauttia upeasta keväästä. Olla tiiviisti yhteydessä läheisiin ja ystäviin. Onhan se myönnettävä, että Eskon oma puolustusjärjestelmä on kytkeytynyt päälle tässä ehkä hieman pelottavassakin erikoistilanteessa.
Onneksi se minulla ilmenee yltiöpäisenä huumorina ja ulospäinsuuntautumisena. Ne huonoimmatkin meemit naurattavat helvetisti. (vessapaperihuumori ei edelleenkään) Hyvä suojelukeino. Onneksi Eskon oma puolustusmekanismi ei kytkeydy sisäänpäinkääntymiseen ja negatiivisuuteen.
Tänään piti kirjoittaa otsikolla Sinkun kuiva kausi, mutta jätetään se seuraavalle kerralle.
Mukavaa ja aurinkoista iltaa!!
-Esko-
6 Comments
Isossa kuvassa rajan sulkemisen ymmärtää kyllä. Arkipäivän ongelmia se taas tuo monelle. Samoin epävarmuutta siitä, milloin rajan yli taas pääsee.
Lasta pääset tapaamaan vain pysähtymällä rajanylityspaikalla.
Kesämökillesi taas et pääse, etkä tapaamaan rajan toisella puolella olevia muita sukulaisia. Varusmiehet eivät pääse kotiin, eikä opiskelijat viikonlopuksi vanhempiensa luokse. Jollain jää rajan väärällä puolelle hevonen talliin. Joku eronnut pariskunta hoitaa ”yhteishuoltajuudella” koiraa, jota ei saakaan enää kuljettaa rajan yli.
Mutta kaikesta selvitään. Selvittäisiin hullummastakin.
Kyllä, kaikesta selvitään. Onhan tässä ihan jokaisella suomalaisella elämässään varmasti kaikenmoisia haasteita. Yhdessä, yhdessä!! Kivaa viikkoa!!! 🙂
Mieli on ollut maassa monestakin syystä viime viikkoina ja on vieläkin. Mutta tykkään tuosta ajatuksestasi ettei kannata stressata ja valittaa koska se ei johda mihinkään. 🙂
Kyllä Ina, hymyä huuleen!! 🙂
Meillä on tilanne, että lapsen isä on Uudellamaalla ja me sitten koronarajan toisella puolella. Sinäänsä tilanne on mennyt olosuhteisiin nähden mahdollisimman hyvin, koska olen yrittänyt aina parhaani mukaan tukea heidän välejään ja nyt tarpeen mukaan isä on majoittunut meillä pidempiäkin aikoja ja olen vain yrittänyt olla näkymätön, jotten häiritse heidän tekemisiään liikaa. Koen, että nyt tarpeellista on tehdä lapselle mahdollisimman turvallinen olo muuttuvassa maailmassa niillä olosuhteilla, jotka on käytettävissä.
Heippa Mymmeli!
Onpa upeasti hoidettu. Kaikkea hyvää teille kaikille! ☀️☀️