Sä olet fiksu kaveri, mutta miksi sä käyttäydyt kuin idiootti?

Facebookissa tärähti feediin serkkupoikani parrakas naama linkin yhteydessä, joka käsitteli opettajan merkitystä nuoren elämässä. Kuinka ne opettajan sanat voivat antaa lapsen tai nuoren elämässä uuden suunnan. Itsehän olen jo tulipunaisia kukkasia jaellut tässä RUUSUJA OPETTAJILLE- kirjoituksessani. Opettajat ovat hyviä tyyppejä, joiden merkitys lasten ja nuorten elämään on varmasti huomattavasti suurempi kuin mitä opettajat itse edes ymmärtävät (varmasti niin hyvässä, kuin pahassa, mutta mennään nyt niinsanotusti posin kautta). Täältä Ylen sivuilta pääsee kiittämään opettajaa, joka on juuri sinulle ollut tärkeä. Kiitoksia on annettu todella paljon ja itse opettajana toimivana, niiden lukeminen oli oikein antoisaa.

”Sä olet fiksu jätkä, miksi sä käyttäydyt kuin idiootti?” Oli sanonut serkkupojalleni hänen kymppiluokan opettajansa. Onneksi sanoi ja kyllä ei siitä tarvinnut kenenkään mieltänsä pahoittaa. Katsoin videolinkin, jossa Tuomas ja juuri tämä hänen vanha kymppiluokan opettajansa kohtaavat. Tuli kylmät väreet. Teot ja sanat voivat olla itseään etsivän nuoren elämässä aivan valtavia. Se oikea ihminen juuri siihen oikeaan ajanjaksoon saattaa nostaa sen putoamassa olevan junan takaisin raiteilleen. Ohjata sen kohti tulevaisuutta vahvana ja omaan itseensä uskovana.

Ajoittain minulta kysellään mitkä mahtavat olla parhaita puolia opettajana. Juuri viime viikolla vastasin tähän hyvin vaatimattomasti. Olen maailman paras antamaan positiivista palautetta rennonletkeällä otteella. Opetukseni peruslähtökohta on löytää niitä hyviä murusia, joiden pohjalle voi lähteä rakentamaan. Tämmöinen palaute saapui taannoin Facebookin viestiboksiini. ” Muistatkohan vielä meidät ala-asteelta? Olit silloin meillä sijaisena ja olet jäänyt mieleemme erityisen hyvänä opettajana. Meillä vaihtui opettajat tiuhaan tahtiin ja on hämmästyttävää miten nopeasti saavutitkaan luottamuksen meihin lapsiin. Mieleen on jäänyt mm. hauskat apinatossut, joilla palkitsit viikon onnistujaa. Rento asenteesi tarttui myös meihin oppilaisiin ja teit koulunkäynnistä hauskaa! Kiitos!!!! ”

Hyvää palautetta on aina mukava saada ja edelleen on samat metodit käytössä. Apinatossut ovat tosin vaihtuneet Homer-tossuiksi. Opetusuunnitelmat uudistuvat, mutta viikon onnistujan tossut säilyvät vuodesta toiseen. Toivottavasti tuo vanhojen oppilaideni mainitsema rento asenne säilyy myös. Sitä ei ole opettajankoulutuksessa opetettu. Se tulee selkärangasta.

Hauskaa viikkoa!!

-Esko-

// Inspiraationa: Ylen Kiitä opettajaa- sivu Kuvat: Pasi Salervo ja Pixabay //

Mitä sinä olet mennyt tekemään?

Ennen oli reissuvihot. Olen ollut koulutyössä jo silloin, kun kodin ja koulun välinen viestintä hoitui pienoisen vihon välityksellä. Kanteen oli liimattu pieniä perhoskimalletarroja ja sinne pystyi ilmoittamaan poissaolot ja liikuntavarustetarpeet. No, nythän asiat pääosin hoituvat tuon Wilman tai Helmen, (onkohan vielä jotain) välityksellä. En pidä itseäni kovinkaan aktiivisena Wilma-viestijänä. Jos on tärkeää asiaa, niin mielummin tartun puhelimeen ja pirautan kotiin, kuin kirjoittaisin megapitkiä raapustuksia. Wilmaahan voi toki käyttää myös positiiviseen viestintään ja täytyisi itsekin laittaa menemään huomattavasti useammin Wilman kautta sitä positiivista signaalia.

Tähän nyt on kirjoitettava ystäväni saama palaute hänen lukion ruotsinopelta. Kaverini kirjoitti mielestään todella hyvää ainetta. Oli niinsanottu kirjoittamisen flow-tila löytynyt ja ystäväni joutuikin ajanpuutteen takia keskeyttämään aineensa kesken. Hän kirjoitti mestariteoksensa loppuun suomeksi, jotta AIKA LOPPUI. Tähän opettaja oli vastannut lyhyesti ja ytimekkäästi, ONNEKSI. Huumoriveikkoja molemmat. Noniin, takaisin asiaan. Palautteet voivat olla hyvin erilaisia ja tässä lähiaikoina onkin monessa mediassa ollut esillä hauskalla tavalla vertaus, jotta minkämoista palautetta me aikuiset saisimme Wilman välityksellä työpäivistämme? Eskolle saattaisi sadella jotain tämmöistä. Isä ja äiti, jos luette, niin tulen viikonloppuna kotiin. Voimme keskustella.

“Lainasi” opehuoneen pöydältä viimeisen kuulakärkikynän. Ei palauttanut.

Söi salaa pannukakkua keittäjän kanssa välitunnilla. Nähdäkseni mansikkahillolla ja reilulla sokerilla.

Huusi PERKULE hyvin voimakkaalla äänellä kovien materiaalien tilassa lyötyään vasaralla suoraan peukaloon.

Jätti WC-tiloissa kehikon/istuinosan sekä kannen ylös. 

Söi henkilökunnan pullakerhoon kuulumattomana yhden mokkapalan. Jäi kiinni niinsanotusti itseteossa. Yritti peitellä työntämällä koko herkun suuhunsa ja hymyilemällä vienosti. Nonparelli parrassa paljasti.

Kiinnitti kuvataiteen töitä seinälle erivärisillä nuppineuloilla. 

Meni koputtamatta naapuriluokkaan kertoi “vitsin” ja halasi kuulemma maanantain kunniaksi kollegaansa.

Askarteli naistenpäivän johdosta kortin opehuoneeseen, jossa vertasi hieman pidempihiuksista mieskollegaansa Fabioon.

Osaako poikanne laskea kymmeneen? Seitsemän lihapyörykkää tarkoittaa seitsemää lihapyörykkää. Laskimme yhdessä ja kyllä se silloin sujui. Hyvin laski poika kahdeksaan. Poskeen oli vielä yhden jemmannut. Myönsi myöhemmin.

Jätti farkut verryttelyhousujen alle ulkoliikuntatunnilla. Lahkeet paistoi selvästi nilkoista.

Laittoi Anna-lehden välissä tulleen Anti age-voidenäytteen kollegansa lokeroon.

Ohoh. Kyllä nyt on kotona keskusteltavaa. Mitä sinä olet mennyt tekemään?

Minkälaisia Wilma-viestejä lähtisi teidän työpäivistänne? Olisi kiva lueskella eri ammattien edustajien touhuiluista.

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //