Meidän koulussamme on erikoinen ongelma, johon en ihan heti olisi uskonut törmääväni. Välitunneille on rantautunut uusvanha todellinen hittipeli. Ei, se ei ole Play-kaupan top kympissä. Siihen ei tarvita kuudenkymmenen gigan muistia. Siihen tarvitaan pala kakkosnelosta, pätkä lankkua, kymmenen tikkua, leikkimieltä ja yhdessä touhuamista. Tämä peli on todellinen klassikko, Kymmenen tikkua laudalla. Suurin ongelma tällä hetkellä on, että tarvikkeita ei riitä kaikille halukkaille leikkijöille eikä puutyö- tai siis teknisen- eikun kovien materiaalien luokan tuotantolaitos ole pystynyt vielä reagoimaan tähän räjähdysmäisesti kasvaneeseen kysyntään.
Tämän välituntihitin syntymisestä voi kiittää kollegaani, joka järjesti sata päivää sataan-teemapäivänä perinneleikkipajan. En tiedä olenko jotenkin vanhanaikainen opettaja, mutta tämän yllättävän hitin ”comeback” välitunneille lämmittää mieltäni todella paljon. Ajoittain tekee itsekin mieli mennä lennättämään ne tikut niin korkealla kuin mahdollista. Hymyillä ja juosta nurkan taakse piiloon.
Matkapuhelinten käyttökielto välituntisin pakottaa lapset keksimään jotain korvaavaa tekemistä. Tämä kielto mahdollistaa juuri tämmöisten vanhojen klassikoiden paluun koulujen pihoille. Digiloikka on äärimmäisen tärkeä ja väistämätön, koska digitaalisuus on uinut osaksi lähes jokaisen ihmisen arkea. Tällä digitaalisuuden aikakaudella on todella mukava nähdä lapsia perinneleikkien lumoissa ja niitä korkeita loikkia siihen lankun toiseen päähän, joka sinkoaa pienet tikut ympäri asfalttia.
Aiemmassa työpaikassani erään mieleenpainuvimman tunnin tarjosi neljä mummelia. Neljä mummelia, jotka lukivat eläytyen kansansatuja. Tempasivat oppilaat sekä opettajan täysin mukaansa. Nyt oppilaat ovat tempautuneet perinneleikkien maailmaan. Yhteiskunta muuttuu, koulu muuttuu ja teknologia kehittyy hurjaa vauhtia. Onneksi on kuitenkin vielä kakkosnelosta, laudanpätkiä ja satuja lukevia mummoja.
Kymmenen tikkua laudalla!!!!
-Esko-
Kaupallinen yhteistyö: