Isi, tää oli mun elämäni paras päivä!!

“Mennään mummolaan viikonloppuna. Karismassa (kauppakeskus Lahdessa) on Elina ja Sofia esiintymässä.” Kyllä, Karismassa kävimme tänään ja siellä tosiaan olivat nämä kaksi herttaista pikkuTubettajaa Elina ja Sofia höpöttelemässä ja tekivätpä he hienon tanssiesityksenkin. F on seurannut tätä kaksikkoa tiiviisti Youtubessa ja sitä kautta he ovat tulleet itsellenikin jo tutuiksi. Se on muuten tuo mediakenttä hieman muuttunut nykypäivänä. Perinteinen televisio vs. Tubettajat. Lasten ja nuorten keskuudessa tämä taitaa mennä tuolle jälkimmäiselle ainakin omien havaintojeni mukaan melkoisen selkeästi. Pysyypä oman työni ja oman tyttäreni kautta tämä puoli yhdeksän uutisten vankkumaton kannattaja hyvin kartalla uusista tuulista.

Ja sitä ilon määrää, kun F pääsi antamaan askartelemansa kirjekuoren pikkuidoleilleen. Itse yritin siinä aikuismaisesti vähän sanoa, että annapas nyt tyttöjen keskittyä esiintymiseen. Ja mitä vielä. Meni hetkinen ja kohtahan F painelikin tämän Sofian kanssa ympäri kauppakeskusta ja kävivätpä he yhdessä syömässä jäätelötkin. Lapsien välittömyys. Se on edelleenkin ihailtavaa. F:lle on siunaantunut kyllä todella hyvät vuorovaikutustaidot ja hän menee todella rohkeasti juttelemaan uusissa tilanteissa.

Vuorovaikutustaidot ja pirteä sosiaalisuus yhdistettynä hyvään tilannetajuun on kyllä semmoinen yhdistelmä, joka tulee toivottavasti kantamaan pitkälle niissä kuuluisissa tulevaisuudentuulissa. Äitini kertoilikin autossa paluumatkalla, että minä olin pienenä täysin päinvastainen tapaus. Veljeni perässä hiihtelin joka paikassa ja suuta ei avattu kuin pakkotilanteissa. Nyt on onneksi tilanne hieman muuttunut. Veljeä ei tarvitse enää ihan joka paikkaan mukaan. Suu on enemmänkin kiinni vain pakkotilanteissa.

Elina ja Sofia saivat paljon ihmisiä liikkeelle tänä harmaana lauantaina. Enkä ihmettele yhtään, todella suloinen kaksikko. Minähän tykkään usein muistella vanhoja, joten ketkäs tähdet ne ovat historian saatossa saaneet ihmisiä liikkeelle? Ainakin Ritariässän auto Kitt ja Hasselhoff ovat käyneet. Kauniista ja Rohkeista Ridge. Planet Hollywoodin avajaisissa Demi Moore, Bruce Willis ja Geena Davis. Don Johnson piipahti ja ketäköhän vielä?

Hyvä, että on tähtiä. Olivat he sitten isompia tai pienempiä. Helpommin- tai vaikeammin lähestyttäviä. Tämän päivän tähtiä oli ainakin helppo lähestyä ja lausahdus: “Isi, tää oli mun elämäni paras päivä.” kertonee onnistuneesta kohtaamisesta. Näitä maailman parhaita päiviä on varmasti tulossa vielä useita ja useita ja useita. Ja hyvä niin. Aiheet tosin saattavat hienoisesti vaihdella.

Hauskaa iltaa!!

-Esko-

Tämä oli kyllä ikimuistoinen ottelu

Eilen vanhan valmentajani Facebookiin nousi todella viihdyttävä ja muisteloita herättävä keskusteluketju. Hän oli nostanut seinälleen uutisen koripallon Suomen Cupin paluusta ja tämän “comebackin” tasoitusheittosäännöstä. Ei mennä nyt tähän sen syvemmin, mutta vuonna 1995 pelattiin elämäni erikoisin koripallo-ottelu juuri noiden tasoitusheittojen saattelemana. Olin päässyt nuorena poikana mukaan 22-vuotiaiden porukkaan ja edessä oli Suomen Cupin ottelu. Ottelu, jossa vastaan asettui maanmaineikas liigajoukkue, Torpan Pojat. Heidän riveissään kentälle asteli aivan maagisia pelimiehiä, kuten Kari-Pekka Klinga, Riku Marttinen, James Gatewood ym…

Suomen Cupin tuolloisten sääntöjen mukaan pääsimme heittämään jo ennen ottelun alkua 25 kolmen pisteen heittoa niinsanottuina tasoitusheittoina. Ja me nuoret sankarit emme tilannetta hätkähtäneet, vaan pussitimme sisään 17 kolmosta. Eli johdimme ottelua ennen ylösheittoa 51-0. Siitäpä sitten lähdettiin haastamaan hienoisesti kokeneempia pelimiehiä ja taktiikkamme ei lienee ihan purrut, koska lopputulos oli 94-145. Eikä se ketään millään tavalla harmittanut. Oli meille nuorille pelureille upea kokemus päästä samaan aikaan parketille Suomen kovimpien pelimiesten kanssa. Vuosi 1995 nevö forget: Suomen Cupin koripallo-ottelu LaNMKY 22v. vs. Torpan Pojat sekä ensimmäinen jääkiekon MM-kulta.

Sitä on tullut pelattua elämänsä aikana varmasti satoja, satoja koripallo-otteluita ja tämän kyllä tulee muistamaan aina. Tätä on myös hyvä käyttää elävänä esimerkkinä koulumaailmassa, jos alkaa toisella joukkueella leuka jo hieman putoamaan ja toivo menemään. “Kyllä mekin johdimme aikoinaan korismatsia 54-o…Peliä vaan, peliä vaan.” Tämä oli myös hyvä esimerkki siitä, miten tärkeitä esikuvat ovat nuorille. Se oli hieno hetki, kun valmentaja laittoi minut kentälle ja siellä minä pomputtelin maajoukkuemiesten seassa finninaamaisena teinipoikana. Kyllä tuolla fiiliksellä jaksoi taas vetää aika monet harjoitukset ja ottelut.

Onneksi on tullut harrastettua ja pelattua nuorena, onneksi. Koskaan en mihinkään supermenestykseen yltänyt, ellei nyt penkkimiehen roolissa voitettua miesten Sm-pronssia siksi lasketa. Kaikista tärkein palkinto, jonka olen peliuraltani saanut on liikunnallinen elämäntapa. Olen tottunut urheilemaan lähes päivittäin ja aktiiviuran loputtua tämä sama moodi on vain jatkunut. Juuri nyt olen varmasti aivan yhtä hyvässä kunnossa fyysisesti kuin parikymppisenä, ellen jopa paremmassa. Liikunta on asia, josta en kertakaikkiaan keksi yhtään huonoa sanottavaa. No, ehkä yhden. Jos en pääse viikkoon urheilemaan, tulee minusta aivan sietämätön tyyppi.

Hienoja hetkiä ovat pelihommat tarjonneet ja hienoja ihmisiä on pelihommien kautta päässyt kohtaamaan. Muistaakohan Kari-Pekka Klinga ja James Gatewood Esko Kyröä ja tätä ottelua ihan näin selvästi?

-Esko-