Olihan kokemus. Yleensä olen livenä esitettyä musiikkia kuunnellut seisten, festivaaleilla, rokkikonserteissa ja hieman erilaisissa konteksteissa. Eilinen Vain Elämää-keikka oli todella hieno. Paikkamme olivat permannolla, aivan lavan läheisyydessä. Sai vain istua ja nauttia esityksistä. Vain Elämää on näytellyt elämässäni isoa roolia jo kauan. Se on ollut tyttäreni ja minun yhteinen juttu vuosien saatossa. Myöhemmin on järjestetty teemaan sopivia kaverijuhlia ja viimeisimpänä Vain Elämää- synttärit. Ihan kaikkiin kausiin en ole ihan täysillä syttynyt, mutta tämä viimeisin oli kova, todella kova.
Myös eilinen konsertti oli kova, todella kova. Siinä istuessa ja kuunnellessa sanoituksia rullaili päässä paljon ajatuksia elämästä, vain elämästä.
…että mitähän v####a
…sinä ansaitset kultaa
…kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla
…mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan. Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan
…on silti mulla takiasi aina, sydän vähän kallellaan
…kaadan seinät ja silloiks lasken
…nyt on sinun vuorosi loistaa
…tältäkö se tuntuu, kun löytää oikean?
…isä on susta ylpeä aina!
“Oi, mikä ihana ilta. Voi tapahtua mitä vaan…” Ja näemmä voi, ihan mitä vaan. Muunmuassa nähdä viimeisen koko konsertin huipentaneen hienon kappaleen aikana lavalla myös gladiaattoreita. “Panem et circences…” Kansa on janonnut sirkushuveja jo ammoisista ajoista asti. Niitä oli eilen tarjolla koko rahan edestä. Gladiaattorit olisivat kuitenkin ehkä sopineet paremmin sinne taistelutantereelle.
Lomalla, oon niin fiiliksissä, fileis, fileis, fileis!!
-Esko-
// Lainaukset eri Vain Elämää-artistien kappaleista. //
