Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

marraskuu

, , ,

No mitäpä äijä?

29.11.2020

Ei vaan millään voinut arvailla silloin joskus minkämoinen ralli sitä lähteekään tämän viruksen myötä päälle ympäri maapalloamme. Muistan lueskelleemme opehuoneessa uutisia, kun joku oli matkustanut junalla Jyväskylään mahdollisen Koronatartunnan saaneena. Minulla oli jo silloin käsidesit taskussa ja ihmetystä se muissa taisi silloin hieman herättää. Nyt ei enää herätä. Ei käsidesit eikä maskit naamalla. Tilanne on meillä Suomessakin juuri tällä hetkellä melkoisen heikko ja pahasti näyttää, että heikommaksi vain on menossa. Jotenkin sitä vaan yrittää toitottaa itselleen, että ei tuo virus täältä ainakaan valittamalla häviä.

Itse on saanut olla onnekas. On saanut käydä töissä ihan fyysisesti. Tilille tulee samainen summa palkkaa edelleen sinä samaisena päivänä. Niin kauan töissä vedetään hymy huulilla, tosin siellä maskin peitossa, kunnes joku muuta ilmoittaa. Muutenkin pyrkii elämään järkevästi ja rajoituksia noudattaen. Tekee kaiken mitä voi yksilönä tämän tilanteen eteen tehdä. Ei kai tässä oikein muutakaan voi.

Vähän on tämä kirjoittelukin tuntunut haastavalta ajoittain. Ei ole niinsanotusti kovinkaan tapahtumarikasta elämää. Eipä sitäkään jaksa paljoa stressailla. Kirjoittelee, kun siltä tuntuu ja ideoita päähän juolahtaa. Tai, no vedetään vähän takaisinpäin. Onhan tässä nyt tapahtunut ja tapahtumassa vaikka ja mitä.

Nutella-torttuja kävin leipomassa. Ne kuulostavat jo lähtökohtaisesti todella hyviltä. En ole niinsanottuja luumumiehiä ja tämä itselleni uusi innovaatio sai minut tykkäämään joulutortuista. Täytyy ehdottomasti ottaa uudestaan.

Paljon on tullut lenkkeiltyä ympäri Helsinkiä. Jouluvalaistuksessa kaupunki on kyllä todella näyttävä. Asuessani ihan ydinkeskustassa ei tullut samanlaista fiilistä kävellessäni esimerkiksi Espalla. Nyt täällä hieman kauempana asuessa keskustareissut ja tietyt kadunpätkät saavat aikaan entistä useammin niitä Wau-fiiliksiä.

On alkamassa tyttäreni tasakymppisynttäriviikko. Kymmenen vuotta on siitäkin jo aikaa vierähtänyt, kun sen nahkatakkisen taksikuskin loppuunpolttama punainen Marlboro meinasi vähän kostautua. Hyvin kuitenkin ehdimme Kätilöopistolle ja minusta tuli isä, joka tärisevin käsin piteli sylissään sitä kapaloitua pientä ihmisen alkua.

Oma isäni vei minut aikoinaan kymppimatkalle Kanarialle. Veli sekä äiti jäivät kotiin ja me faijan kanssa kahdestaan matkustimme. Taisi olla merkityksekäs matka pienelle pojalle, kun se on vieläkin hyvin muistissa. Itsekin oli tarkoitus lähteä oman tyttären kanssa kymppimatkalle kesällä aurinkoon, mutta kyllä se tällä kertaa kotimaahan suuntautuu. Ranua 2.0 ja lasi-igluun uudestaan.

Ja tänään koin todellisen onnistumisen tunteen. Sain aamulla idean, että kokeilenpas tänään juosta puolikkaan marathonin. Olen kaksi kertaa käynyt juoksemassa samaisen matkan Helsinki City Runissa. Salainen haaveeni on aina ollut alittaa 1h 50 min. Aina olen niillä viimeisillä kilometreillä katkennut totaalisesti ja haaveaika on jäänyt noin viiden minuutin päähän. Ja tänään se sitten tapahtui. Juoksu kulki kuin unelma ja Munkkiniemessä pysäytin kelloni aikaan 1h 48 min.

Mahtavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Alin ja ylin kuva: Olli Laine //

Comments (%)
, , ,

JUST NYT V#%€#AA!

14.11.2019

Ulkona sataa nyt toista päivää putkeen. Lähdet töihin ja on pilkkopimeää. Saavut töistä ja on pilkko pimeää. Vakioiden, eli noin kahdenkymmenen minuutin päikkäreiden jälkeen väsyttää vaan entistä enemmän. Peilistä katsoo väsyneennäköinen ukko varustettuna järjettömillä silmäpusseilla.   Eilen menin nukkumaan puoli yhdeksältä, jotta vähän kuittaisi univelkoja ja olisi tänään pirteä poika. Ja, mitä vielä. Väsytti töissä entistä enemmän. Taitaa näin harmaana marraskuuna olla tuo väsymys niinsanottu vakio, unenmäärästä riippumatta. Juuri tähän rakoon on hyvä siis vähän avautua asioista, jotka v#€%&vat.

  • ”Jee, tänään ihanalle dinnerille.” Ei, sana dinneri ei vaan sovi suomalaisen suuhun. Aina, kun joku tuota käyttää niin joutuu hieman hampaita puremaan yhteen. Toinen on ”resonoi”. Siis, mulle toi asia resonoi tosi paljon. Ah, ei jatkoon.
  • Oma unohteluni. Eilen kävin ennen työpäivää ottamassa pienen hien Fressin juoksumatolla. Aluksi kadotin puku koppini lukon avaimen. Löytyi soutulaitteen alta äänettömän kiroilun ja noin viiden minuutin hölmöltä näyttäneen vaeltelun jälkeen. Suoritukseni jälkeen olin menossa suihkuun ja huomasin, että olin unohtanut puhelimeni jonnekin. Ääni kyllä kuului kuulokkeista, mutta puhelinta ei näkynyt. En jaksanut enää pukea päälleni ja lähdin metsästämään sitä pyyhe suojanani kuntosalin puolelta. Siellä se oli juoksumaton vieressä lattialla. Ylen aamutv päällä, tietysti. Työpaikalla hukkasin Chromeni ja ja ja…
  • Läheisessä liikenne ympyrässä aina sieltä sisäkaistalta joku kurvaa eteeni aivan viime hetkillä ja ilman vilkkua. Miksi ei voi ottaa sitä ulompaa kaistaa hieman aikaisemmin? Aina sama juttu. 
  • Hävinneet kumisaappaani. Tätä nyt ei ulos katsoessa varmasti tarvitse sen enempää selventää.
  • Oman isyyteni arvostelu erinäisillä keskustelupalstoilla. Tuntemattomat ihmiset ilman minkäänlaista kompetenssia veikkailevat kuinka p###a isä olen lapselleni ja miksi vietän hänen kanssaan vähemmän aikaa, kuin niinsanotussa optimi tilanteessa. On hyvä, että herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta tämä aihepiiri on hienoisen herkkä. Toisaalta, miksi eksyn niitä lueskelemaan?
  • Yhdys sanavirheet. En pidä itseäni kovinkaan tarkkana kielipoliisina ja itsekin kirjoittelen välillä ihan miten sattuu. Kaikki tekevät virheitä, mutta karkeat yhdys sana virheet iskevät aina silmääni.
  • Hiusteni leikkaus. Kasvatin melkein kaksi vuotta tukkaani ja sitten hetken mielijohteesta leikkasin kutrini pois. Tiedän, että nämä ehkäpä sopivat paremmin, mutta silti ajoittain haikailen niiden huonokuntoisten haituvieni perään.

Onneksi huomenna on perjantai ja Huuhkajat varmistavat historiallisen kisapaikan. Sen jos häviävät, niin kyllä muuten v##%%aa.

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //

Comments (11)