Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

mielikuvitus

, , , ,

Kyllä lapsia on hyvä kuunnella…

18.9.2017

Eilen kirjoittelin erilaisista raivoamisista. Tai aiheista, jotka ovat tässä lähiaikoina saaneet ihmisiä enemmän tai vähemmän raivon partaalle. Tänään on ollut häiden jälkeen kunnon  maanantaifiilis. Vähän, kun tuolla kuvan oravalla. Tukka pörrössä ja silmät sirrillään. Tänään onkin ollut hyvä päivä katsella erinäisiä videoita, jotka saavat hyvälle tuulelle. Minun piti kirjoittaa ihan eri aiheesta, mutta nähtyäni alla olevan Turon haastattelun, tulinkin toisiin ajatuksiin. Olen katsonut tuon pätkän monta ja monta kertaa. On muuten mahtava pikku-ukkeli. Ottaa niinsanotusti homman haltuun. Ei ole turhista raivoamisista tietoakaan.

Lapset ovat kyllä niin aitoja tyyppejä. Meidän aikuisten olisi aina aika ajoin hyvä ottaa mallia ja esimerkkiä noista pikkusankareista. Heidän kykynsä elää hetkessä ja olla murehtimatta turhista asioista on ihailtavaa. Pienillä lapsilla on mahtava mielikuvitus ja jos kesken haastattelun tekee mieli puhua siansaksaa, niin sitä sitten puhutaan. Jos kesken haastattelun crossimopo kiinnostaa enemmän kuin toimittajan esittämä kysymys, niin se on vaan kerrottava. Kyllähän tässä haastattelussa kiteytyy lasten ainutlaatuisuus ja herttaisuus melkoisen hyvin.—-> TURO VAUHDISSA!!  

Tänään oli muuten Kymppiuutiset kuvaamassa koulullamme. Siellä se Mika Tommola istui opehuoneen sohvalla turisemassa, kun aamuvälkällä kahvia kävin noutamassa. Viereisessä luokassa oli täysi tohina päällä, joten täytyypä illalla katsoa mitä ovat kuvailleet ja minkämoisia haastatteluja on tänään luvassa. Haastattelu, se on varmasti jännittävä paikka. Itse en ole kovinkaan montaa kertaa kyseisessä tilanteessa ollut. Jos semmoiseen joskus vielä ajautuisin niin täytyy aina muistaa tuo Turon loistava tarinatuokio. Tai, toinen ehdoton suosikkini on Iiro Vehmasen puoliaikahaastis, video alhaalla. Nuo kaksi, kun sekottaisi, niin siinähän olisi melkoisen hyvä paketti.

Pilkettä silmäkulmaan ja gryötsö grynö dö!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

 

Comments (2)
, , , ,

Turistina eroviidakkoon!

11.4.2017

Uudessa paikassa. Uusissa ympyröissä. Paljon asioita, joita täytyy sisäistää. Mikäpä olisikaan parempi keino tutustua uusiin, ennenkokemattomiin asioihin kuin turistibussi. Saavun jättimäiselle lähtölaiturille. Ympärillä vilisee ihmisiä, joillain on aivan kauhea kiire eteenpäin. Osa ottaa rauhassa ja miettii mihin bussiin olisi viisainta hypätä. Jii Ää Är Koo Iii- bussi meni juuri silmien edestä. Lähti vauhdilla. Kiireinen kuski kenties? Ee Är Oo. Hyppään sinne, kun on edessäni. Bussin etupenkillä istuu iloinen opas, joka sanoo ensimmäisenä mikrofoniin: ” Sulkekaa matkapuhelimet akuuttikyydin ajaksi.” Miksiköhän? Mietin mielessäni. Liput lunastetaan henkisellä pääomalla.

Bussi hurahtaa liikkeelle ja ensimmäisenä saavumme lastenvalvojan linnoituksen eteen. Upea, mutta samalla hyvin karu rakennus. Korinttilaisista pylväistä päätelleen antiikin Kreikan aikainen linnoitus. Halukkaat saavat nousta tutkailemaan upeaa rakennelmaa sisäpuolelta. Ovella on suuri kyltti, jossa lukee: Jätä empatiakyky, hyväuskoisuus ja luottamus narikkaan. “Miksiköhän?”, kysyn epätietoisena oppaaltamme. Hän iskee silmää viekkaasti ja vastaa. ” Selviää myöhemmin, tulet kyllä huomaamaan.” Kapuan takaisin paikalleni ja jään miettimään oppaamme vastausta.

Matka jatkuu. Saavumme kylään, jossa asuu kansa nimeltään etävanhemmat. Suuri osa asukkaista on miehiä. Ihan tavallisia työssäkäyviä miehiä. Osa hymyilee leveästi, osa on selvästi allapäin. Kylästä löytyy myös erikoinen automaatti. Elatusmaksuautomaatti. Sinne voi kuukausittain tallettaa tietyn summan rahaa. Onpa kätevää. ” …etävanhemman mahdollisuus vaikuttaa asioihin on verrattavissa antiikin Kreikan naisen asemaan. ” Kuulen satunnaisen lauseen oppaamme suusta ja ihmettelen, että mitä se taas siitä Kreikasta höpisee, ei voi pitää paikkaansa.

Varoitus, varoitus. Siirrymme kierroksemme surullisimpaan paikkaan. Huoltajuuskiistojen kortteliin. Kaduilla vaeltelee epätietoisia ihmisiä. On miehiä, naisia, lapsia ja jokaisessa risteyksessä seisoo tuomari, joka yrittää parhaansa mukaan ohjata ihmisiä oikeille, heille kuuluville paikoilleen. Bussin sisäpuolella isät ja äidit peittävät lastensa silmät. Korttelin led-mainostaululla pyörii pysäyttävä video. En itsekään sitä haluaisi nähdä, mutta uteliaana miehenä en voi olla katsomatta.

Huh. Onneksi on eväiden aika. Kaivan kassistani tuoreen croissantin tuorejuustotäytteellä sekä aamulla surauttamani smoothien. Lisäsin joukkoon hieman proteiinijauhetta, niin jaksaa paremmin pitkän turistikierroksen. Eväiden syönnin ohessa bussi viilettää ohi paikasta, jolla on todella kaunis nimi: Yhteishuoltajuus. Kylän kyltti on koristeltu aivan tuoreilla pinkeillä tulppaaneilla.

Viimeisenä pysäkkinä kierroksella on aivan mahtava ja ihana puisto. Leikkipuiston nimi on: Lapsen etu. Harmittavasti kyltti on kirjoitettu niin pienellä, että ihan kaikki eivät sitä huomaa. Suurin osa onneksi huomaa ja kaikki bussimme kyytiläiset lähtevät katsomaan tuota upeaa puistoa. Puistossa on onnellisia, elämäniloisia lapsia. Aikuisia, jotka ovat siirtäneet omat mielitekonsa romukoppaan. Osanneet heittäytyä tämän miellyttävän puiston syövereihin.

Bussi kaartaa takaisin lähtölaiturille. Olipas reissu. ” Kiitos kyydistä ja tulettehan pian uudestaan. ” Toivottelee iloinen oppaamme. Olihan tämä opettavainen matka, mutta kyllä minä hyppään ensi kerralla johonkin ihan toiseen mielikuvitusautoon.

”Linjuriauto on maantien ässä, siinäpä melskeessä, tärinässä…”

-Esko-

// Kuva: Laine Olli //

Comments (137)