Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

mielikuvitus

, , ,

Negapeli Delta ja terveysturvallista lukuvuotta

10.8.2021

Tämän vanhan pelin tuotanto aloitettiin uuden ja ihmeellisen edessä. Nyt on tullut kuitenkin aivan uusi versio, jota ei kyllä ensimmäisten kaavailujen mukaan pitänyt julkaista Suomessa ollenkaan. Kyllä se jostain tänne kotimaan markkinoille kuitenkin rantautui: Negapeli Delta. Pelin ideana on seikkailla koulumaailmassa, jota sekoittaa edelleen sama pallo, jonka selkää ne torvisienet koristavat. Pelin suurimpina sankareina seikkailevat lapset. He ovatkin sen sankariviittansa ansainneet. Lähdetäänpäs siis kokeilemaan.

Uitan levyn konsolin uumeniin ja nyt se on menoa. Ensimmäisenä tehtävänä on muodostaa yhteys vaihtoehtoisesti Zoom, Teams tai Meet-palaveriin. Kuulostaapa helpolta, mutta itse olenkin vyöhykkeellä, jossa minulla ei olekaan yhtäkään toimivaa laitetta. Pyörittelen päätäni, että ei tämä nyt ensimmäiseen kenttään voi kaatua. Sitten mieleeni juolahtaakin idea. Näen isäni puhumassa työpuhelua kännykällään ja saan, kun saankin sen lainaan ensimmäiseen tehtävään. Nyt ruudulla näkyy yksi marsu, kolme mustaa ruutua, yksi Batman-naamari ja yksi aikuinen silmälasit päässään. 

Sovelluksen chat-osioon saapuu aikuisen antamia lisätehtäviä, koska tämän Batman-naamariruudun supersankarilla kaatui kaakaot äidin työkoneen näppäimistölle ja hänen kaiuttimista ei kuulu, kuin vaimeaa surinaa. Olisi vuorossa musiikkia. Etsi kotoasi soitin ja kuvaa kyseisellä soittimella soitettu musiikkivideo. Aikaa tehtävän suorittamiseen saan 45 minuuttia. Täällä mitään soittimia ole. Hilda-mummin vanha nokkahuilu, jonka suuosa on purtu karrelle ja keskiosalla äiti on leikittänyt Kaarloa. 8-vuotias labbis.

Ei, ei onhan täällä isoisäni Pauli-vainaan vanha viulu, jonka hän sai ystävältään lahjaksi. Avaan viulukotelon ja siellä se on. Upean soittimen vieressä lepää tyhjä pullo, jossa kulunut teksti. Rakkaalle ystävälle. Pahan päivän varalle, Arno 1968. Jätän pullon paikoilleen ja kuvaan musiikkivideon, jossa viulua soittelen. Kappaleen nimeksi tuli: Ystävyys ei koskaan kuole. Kenttä: selvitetty.

Liikunta. Tämä kenttä on lukemieni arvostelujen mukaan kaikista tylsin ja yksitoikkoisin. Liekö pelinkehittäjienkin ideapankki tyhjentynyt tässä vaiheessa? Yhdessä versiossa joku yli-innokas lippahattupäinen henkilö hyppi tasajalkaa pehmolelujen yli. Ei päässyt lopulliseen versioon ja ehkä hyvä niin. Kävele kolme kertaa talosi ympäri ja jokaisen kierroksen jälkeen tee kymmenen kyykkyhyppyä. Tehtävän suoritettua tulee lähettää chatiin raportti onnistumisesta. Viimeisellä hyppykierroksella kuulen jäätelöauton kutsuvan ääneen ja jätän laskemisen kahdeksaan. Kenttä: selvitetty osittain.

Matematiikka, historia ja ja ja. Isälle saapuu tärkeä työpuhelu. Hän tarvitsee puhelintaan ja nyt en pääse näkemään niitä virtuaaliystäviä edes sieltä ruudulta. Tee matematiikasta sivut 67 ja 68. En minä osaa näitä, en. Äidinkin kouluvuosista on jo niin paljon aikaa, ettei hän osaa auttaa. Silloin laskettiin kuulemma jollain helmitaululla ja pikkusiskolle pitää valmistaa jauhelihakastike ilman sipulia. Koputan isän ovelle, mutta hän viittoo minut ulos huoneestaan. Peli vaikeutuu koko ajan ja en minä tätä jaksa enää pelata. Sammutan konsolin ja onneksi huomenna alkaa koulu, lähiopetuksessa. 

Mukavaa ja toivottavasti mahdollisimman terveysturvallista lukuvuotta!

-Esko-

Comments (0)
, , , ,

Kyllä lapsia on hyvä kuunnella…

18.9.2017

Eilen kirjoittelin erilaisista raivoamisista. Tai aiheista, jotka ovat tässä lähiaikoina saaneet ihmisiä enemmän tai vähemmän raivon partaalle. Tänään on ollut häiden jälkeen kunnon  maanantaifiilis. Vähän, kun tuolla kuvan oravalla. Tukka pörrössä ja silmät sirrillään. Tänään onkin ollut hyvä päivä katsella erinäisiä videoita, jotka saavat hyvälle tuulelle. Minun piti kirjoittaa ihan eri aiheesta, mutta nähtyäni alla olevan Turon haastattelun, tulinkin toisiin ajatuksiin. Olen katsonut tuon pätkän monta ja monta kertaa. On muuten mahtava pikku-ukkeli. Ottaa niinsanotusti homman haltuun. Ei ole turhista raivoamisista tietoakaan.

Lapset ovat kyllä niin aitoja tyyppejä. Meidän aikuisten olisi aina aika ajoin hyvä ottaa mallia ja esimerkkiä noista pikkusankareista. Heidän kykynsä elää hetkessä ja olla murehtimatta turhista asioista on ihailtavaa. Pienillä lapsilla on mahtava mielikuvitus ja jos kesken haastattelun tekee mieli puhua siansaksaa, niin sitä sitten puhutaan. Jos kesken haastattelun crossimopo kiinnostaa enemmän kuin toimittajan esittämä kysymys, niin se on vaan kerrottava. Kyllähän tässä haastattelussa kiteytyy lasten ainutlaatuisuus ja herttaisuus melkoisen hyvin.—-> TURO VAUHDISSA!!  

Tänään oli muuten Kymppiuutiset kuvaamassa koulullamme. Siellä se Mika Tommola istui opehuoneen sohvalla turisemassa, kun aamuvälkällä kahvia kävin noutamassa. Viereisessä luokassa oli täysi tohina päällä, joten täytyypä illalla katsoa mitä ovat kuvailleet ja minkämoisia haastatteluja on tänään luvassa. Haastattelu, se on varmasti jännittävä paikka. Itse en ole kovinkaan montaa kertaa kyseisessä tilanteessa ollut. Jos semmoiseen joskus vielä ajautuisin niin täytyy aina muistaa tuo Turon loistava tarinatuokio. Tai, toinen ehdoton suosikkini on Iiro Vehmasen puoliaikahaastis, video alhaalla. Nuo kaksi, kun sekottaisi, niin siinähän olisi melkoisen hyvä paketti.

Pilkettä silmäkulmaan ja gryötsö grynö dö!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

 

Comments (2)