Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

miniloma

, , , ,

Mitäköhän nyt taas?

9.12.2018

Paljon toivottiin E2O-blogikassien arvontapostauksen lomassa ihan arkisia kirjoituksia. Laitetaanpas tähän miniloman päätteeksi siis semmoinen. Olihan kyllä todella mukava ja rentouttava pieni hengähdystauko ennen sitä varsinaista joululomaa. Marraskuu oli vähän mitä oli ja hyvin usein valitsin sohvan sen juoksulenkin sijaan. Tämä alkoi kiristämään hermoja ja pillifarkkujen vyötäröä. 

Tavoitteeni oli tällä minilomalla urheilla ja tavata paljon kavereita. Tämä onnistui juurikin suunnitelmien mukaan. Lenkillä tuli käytyä useamman kerran ja punttisalillakin tuli rautaa vähän nosteltua. Ja tietysti siellä infrapunasaunassa istuttua. Kavereitani näin paljon ja yhden kanssa ajauduimmekin hieman erikoiseen paikkaan. 

Olimme juhlistamassa ystäväni Pasin kanssa Suomen itsenäisyyspäivää Bassoradion vastaanotolla Valkoisessa Salissa, joka sijaitsee ihan niiden “oikeiden” Linnan juhlien kulman takana. Hienot oli kekkerit. Siinäpä illan kuluessa saimme jostain kuulla, että Linnan jatkoille Hotelli Kämpiin pääsee ihmettelemään pukuloistoa ja upeita artisteja ilman sen suurempia urotekoja. Tämä kuulosti niin mahdottomalta idealta, että olihan se mentävä kokeilemaan. 

Ja tottahan se oli. Siellä me yhtäkkiä olimme puvuissamme Hotelli Kämpin peilisalissa kuuntelemassa Jenni Vartiaisen sekä Sannin esiintymisiä. Paljon on sitä tullut erinäisiä juhlia todistettua, mutta kyllä tuolla joutui muutaman kerran itseltään kysymään, että mitäköhän nyt taas? Kuinka sitä yhtäkkiä löytääkin itsensä Linnan juhlien jatkoilta? Noh, tulipahan nyt sielläkin käytyä. Seuraavan kerran sitten, kun on raivannut tiensä omilla saavutuksillaan Linnan juhliin. Olkoon vuoden luokanopettajan titteli oljenkorteni noihin juhliin, hyvin ohut semmoinen.

Minilomahan oli hyvä päättää vanhemmille Lahteen, jossa tapasin lisää ystäviäni. Kävimme lenkillä pitkäaikaisten kavereideni kanssa. Itseasiassa yhden heistä olen tuntenut kolmisenkymmentä vuotta. Aika hieno yhteinen taival takana. Hieno taival oli tänäänkin, kun vetäisimme kunnon muistelutuokiolenkin. Siinä juostiin esimerkiksi ensimmäisen koulumaailmaan liittyvän työpaikkani ohitse. Hieman oli maisema muuttunut. Koulu oli purettu ja tilalle rakennettu upeita rivi- ja omakotitaloja. Aika se vaan vierii.

Rentouttava pikkupätkä. Oikein hyvää alkavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (0)
, , , , ,

We love urbaani irtiotto

11.10.2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Omena-hotellit

Hotelli on paikka, jonne mennessä nousee aina hymy huulille. Hotelli on paikka, jossa tunnet aina olevasi jollain tavalla lomalla. Oli kyseessä sitten pidempi reissu tai ihan vain yhden yön pikapyrähdys. Saimme tyttäreni kanssa mahdollisuuden päästä vierailemaan Tampereen Omena-hotellissa. Itse ajelin töistä suoraan kohteeseen ja nappasin pienen paikallisoppaan kyytiini. Veimme auton parkkihalliin ja talsimme parin sadan metrin matkan Omena-hotellin ovelle. Otin puhelimeni esille, tarkistin koodin ja ovet aukesivat kohti pientä urbaania irtiottoa arjesta. Painotan sanaa urbaania, koska hotelli sijaitsee aivan Tampereen keskustan ytimessä.

Heitimme tavarat huoneeseen ja siinä sivussa myös muutaman kärrynpyörän pitkillä käytävillä. Itsellä ei enää ollut nilkkaojennus ihan täydessä iskussa. Pikkuheppu sai päättää illankulusta ja hän johdattikin minua tottuneesti aivan vieressä sijainneisiin kohteisiin. Stockmann, Koskikeskus ja tietysti sen yläkerrassa sijaitseva hamppariravintola. Lopuksi haimme vielä hieman täytettä huoneemme jääkaappiin, joka on muuten hyvä idea. Ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas sen vakioiltanälän yllättäessä.

Huoneessa pelailimme uutta retroelektroniikkapeliä (ihan vähän oli omat näpit pelissä tässä hankinnassa) ja katselimme vierekkäin televisiosta Vain Elämää-sarjaa. Hotellin sänky ja sen puhtaat valkeat lakanat ovat myös jokaikinen kerta yhtä mukavat. Pikkuhepun nukahdettua menin vielä hetkeksi istuskelemaan huoneemme ikkunalaudalle. Tuijottelin remontissa olevaa Tamperetta ja sen kaduilla kulkevia ihmisiä. Välillä katselin sängyssä tuhisevaa pikkusankaria. Tuli jotenkin levollisen hyvä olo ja teki itsekin mieli kaivautua sänkyyn, silittää poskea ja sulkea silmät.

Aamulla herätessämme vatsojamme kurni ja olikin aika lähteä etsimään aamiaispaikkaa. No, sehän löytyi noin viidenkymmen metrin päästä Omena-hotellien yhteistyökahvilasta Cafe Siilinkarista, jonka voi halutessaan tilata jo varauksen yhteydessä. Tarjolla oli oikein kattava brunssityyppinen aamiainen, jonka kruunasi herkulliset Omar-munkit. Ruokailun jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa hengähtää huoneessa ennen sen luovuttamista. Lopuksi vakiopakkailut, pientäkin pienempien Pet Shoppien keräily peittojen seasta ja eikun checked out -kyltti oveen.

Pikkumimmillä olikin vielä ennen Helsinkiin huristelua edessään ystävänsä synttärit Tampereella. Itse pääsin sillä aikaa käymään kohteessa, jossa olen aina halunnut vierailla. Vihdoin ja viimein sain tilata höyryävän mustan makkaran ihan sieltä kyseisen tuotteen alkulähteiltä, eli Tapolan tehtaan Musta makkara-baarista. Ai,että oli maistuva. Todella maistuva oli myös tämä yhden yön mittainen urbaani irtiotto arjesta. Omena-hotelli, olit juuri hyvä ja tähän tarkoitukseen enemmän kuin sopiva!!

-Esko-

Comments (4)