Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

miniloma

, , , ,

Kesäinen Tampere tarjoili tahteja, sävyjä ja leppoisaa tunnelmaa

15.7.2021

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Visit Tampere

Miniloma Tampereella. Tämä merkintä oli ja on oikeastaan ainut, joka kalenteriini tälle kesälomalle oli ja on raapustettu. Hyvä niin, koska kotimaan matkailu on itselleni ollut aina hyvin mieluisaa hommaa. Ei sitä aina kovinkaan kauas tarvitse lähteä kokeakseen aivan erilaisia asioita, joita se kotikaupunki tarjoaa. Tampere on itselleni hyvin tuttu ja samalla niin kovin vieras kaupunki. Parhaiten tunnen Särkänniemen, Pikku Kakkosen puiston sekä ne hieman nuoremmille ihmisille suunnatut aktiviteetit. Niinsanotulla aikuismatkalla en ollut Tampereella juuri koskaan käynyt.

Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus ja kysyin mukaani hyvinkin kokenutta reissuystävääni Jennyä. Hän vastasi oikein iloisesti, jotta tietysti haluaa lähteä mukaan. Ei ollut Tampere hänellekään kotimaan kohteista se kaikista tutuin. Lähtökohdat matkalle olivat siis hyvin suotuisat. Meille järjestetty ohjelma oli oikein kiva ja ruokapaikat hyvin valittu. Myös kahdelle kävelijälle hotellimme Courtyard by Marriott Tampere City oli aivan optimaalisella sijainnilla siinä Tampere-talon kupeessa.

Saavuttuamme hotellille minä otin tuttuun tapaani pienet päiväunet niissä pehmeissä valkoisissa lakanoissa. Tämän teen lähes aina ja jokaisessa paikassa, jonne nahkaisen reissulaukkuni asetan. Jenny lähti jo etukäteen tutustumaan kaupungin tarjontaan ja herättyäni minä suuntasin perästä kohti Finlaysonin Art Areaa. Söimme Cafe Katossa maistuvat salaatit. Ihailimme eteemme avautuvaa maisemaa sekä hieman korkean paikan kammoisina pohdimme tulevaa Finlaysonin katolla tapahtuvaa kattokävelyä.

Pelko oli täysin turhaa, koska kattokävely oli hienosti järjestetty. Turvavaljaat kiinni, kuuloke korvalle ja askelta askeleen eteen. Oli hyvinkin erikoista katsella kaupunkia täysin erilaisesta perspektiivistä. Tasaisin väliajoin pysähtelimme ja kuulokkeista rauhallinen ääni kertoi hieman eri alueiden historiaa. Tampereen Pellava, kieltolaki sekä tehtaiden ehkäpä hieman erilainen työkulttuuri jäivät itselleni päällimmäisinä mieleen. Tällä kertaa visuaaliset ärsykkeet valtasivat suuremman osan keskittymiskyvystäni. Hieno kokemus ja tästä eteenpäin se tuttu Finlaysonin kyltti näyttäytyykin ainakin itselleni aivan uudessa valossa.

Keskustori ja Kesäkeidas olivat päivän kruunaava vapaa ja leppoisa ohjelma. Ruokaa, juomaa, aurinkoa ja hyväntuulisia ihmisiä. Ravintolatarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Söimme, nautimme ja saimme vielä paikallisoppaan noutamaan meidät ihan privaatille ilta-ajelulle. Rauhanniemen kansankylpylä tarjoili kyllä semmoisen maalausmaisen auringonlaskun, että enpä ollut aikoihin nähnyt. Mieletön paikka ja uimahousujen puuttuminen oli ainoa asia, joka siinä hetkessä edes hieman harmitti.

Toinen päivä, jonka ohjelma oli myös erittäin mieluisa. Tampere-talossa on parhaillaan tarjolla jo edesmenneen Keith Haringin teosten näyttely. Olin jo kotona katsonut valmiiksi Yle Areenasta löytyvän dokumentin, joka avaa tämän aikansa mestarin elämää. Elämää, joka päättyi Aids:in nujertamana Haringin ollessa vasta 31-vuotias. Teokset olivat puhuttelevia, värikkäitä ja kokonaisuus oli hienosti toteutettu. Samaisen rakennuksen toisesta kerroksesta löytyy myös Ilpo Muston London Calling-valokuvanäyttely, josta oli mukava bongailla suuria tähtiä tuolta musiikkimaailman terävimmältä huipulta. Ja olipa siellä poistuessa vielä mahdollisuus nähdä itsellenikin hyvin tuttuja teoksia. Oli Keisteriä sekä Kerimovia. Jälkimmäisen teos, kun sattuu löytymään kehystettynä tuosta keittiöni seinästä.

Kulttuurikokemuksia rikkaampana olikin aika siirtyä lounaalle Tampere-talossa sijainneeseen ravintola Tuhtoon. Siinäpä istuskellessa mietti, että on kyllä hotellimme hyvin sijoitettu. Kaikki toisen päivän aktiviteettimme sijaitsivat siinä samaisessa kompleksissa. Viimeisenä ja reissumme päättävässä kohteessa pääsimme nauttimaan nuorten yrittäjien aikaansaannoksesta. Saunakeidas, joka sijaitsi siinä aivan ravintolan edessä. Siellä oli tarjolla jos jonkinmoista saunaa ja allasta. Rentoa oleilua aurinkotuoleissa, välillä uiden ja löylyä heittäen. Hattua nostan näille nuorille yrittäjille, jotka siinä keskustellessamme korostivat yhdessä tekemisen merkitystä. Näin se oli Saunakeidaskin saanut alkuna. 

Yhdessä teimme Jennyn kanssa Tampereella kivoja kesäisiä touhuja. Lämpimästi (kirjaimellisesti) suosittelen muillekin.

Kiitos Tampere, kiitos!

-Esko-

Comments (2)
, , , ,

Mitäköhän nyt taas?

9.12.2018

Paljon toivottiin E2O-blogikassien arvontapostauksen lomassa ihan arkisia kirjoituksia. Laitetaanpas tähän miniloman päätteeksi siis semmoinen. Olihan kyllä todella mukava ja rentouttava pieni hengähdystauko ennen sitä varsinaista joululomaa. Marraskuu oli vähän mitä oli ja hyvin usein valitsin sohvan sen juoksulenkin sijaan. Tämä alkoi kiristämään hermoja ja pillifarkkujen vyötäröä. 

Tavoitteeni oli tällä minilomalla urheilla ja tavata paljon kavereita. Tämä onnistui juurikin suunnitelmien mukaan. Lenkillä tuli käytyä useamman kerran ja punttisalillakin tuli rautaa vähän nosteltua. Ja tietysti siellä infrapunasaunassa istuttua. Kavereitani näin paljon ja yhden kanssa ajauduimmekin hieman erikoiseen paikkaan. 

Olimme juhlistamassa ystäväni Pasin kanssa Suomen itsenäisyyspäivää Bassoradion vastaanotolla Valkoisessa Salissa, joka sijaitsee ihan niiden “oikeiden” Linnan juhlien kulman takana. Hienot oli kekkerit. Siinäpä illan kuluessa saimme jostain kuulla, että Linnan jatkoille Hotelli Kämpiin pääsee ihmettelemään pukuloistoa ja upeita artisteja ilman sen suurempia urotekoja. Tämä kuulosti niin mahdottomalta idealta, että olihan se mentävä kokeilemaan. 

Ja tottahan se oli. Siellä me yhtäkkiä olimme puvuissamme Hotelli Kämpin peilisalissa kuuntelemassa Jenni Vartiaisen sekä Sannin esiintymisiä. Paljon on sitä tullut erinäisiä juhlia todistettua, mutta kyllä tuolla joutui muutaman kerran itseltään kysymään, että mitäköhän nyt taas? Kuinka sitä yhtäkkiä löytääkin itsensä Linnan juhlien jatkoilta? Noh, tulipahan nyt sielläkin käytyä. Seuraavan kerran sitten, kun on raivannut tiensä omilla saavutuksillaan Linnan juhliin. Olkoon vuoden luokanopettajan titteli oljenkorteni noihin juhliin, hyvin ohut semmoinen.

Minilomahan oli hyvä päättää vanhemmille Lahteen, jossa tapasin lisää ystäviäni. Kävimme lenkillä pitkäaikaisten kavereideni kanssa. Itseasiassa yhden heistä olen tuntenut kolmisenkymmentä vuotta. Aika hieno yhteinen taival takana. Hieno taival oli tänäänkin, kun vetäisimme kunnon muistelutuokiolenkin. Siinä juostiin esimerkiksi ensimmäisen koulumaailmaan liittyvän työpaikkani ohitse. Hieman oli maisema muuttunut. Koulu oli purettu ja tilalle rakennettu upeita rivi- ja omakotitaloja. Aika se vaan vierii.

Rentouttava pikkupätkä. Oikein hyvää alkavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (0)

Categories

Archives