Browsing Tag

onni

, , , ,

Juuri nyt onnellisuus koostuu

8.8.2017

Minä tiesin tämän. Minä niin tiesin tämän. Ystäväni lähetti eilen Facebook-seinälleni linkin Hesarin juttuun, jonka otsikossa oli mainittu, että siivoojan palkkaaminen ja noutoruoka tekevät onnelliseksi. Jutussa, joka perustui kansainväliseen tutkimukseen oli muitakin vinkkejä, joilla voit tehdä syksystäsi paremman. Vinkkejä, joilla voit kontrolloida ajankäyttöäsi ja tätä kautta vähentää arjen mahdollista stressiä. Syksyhän ei ole vielä käsillä, mutta myönnettävä on, että yllättävän nopeasti se sieltä hiipii luoksemme. Loka- ja marraskuu eivät kuulu suosikkikuukausiini. Tai miksei kuuluisi? Itsehän sitä oman elämänsä rakentaa. Itsehän sitä voi tehdä myös noista kuukausista mieluisia. Noita Hesarin kirjoituksen otsikossa mainittuja asioita olenkin jo kokeillut. Jälkimmäistä hyvinkin ahkerasti.

Olen ihminen, joka ei nauti ruoanlaitosta. En sitten ollenkaan. F:n ollessa luonani toki teen perusruokia, mutta yksin ollessani en kokkaa juuri koskaan. Tämä ei ole todellakaan mikään ylpeilyn aihe. Ei vaan ole minun juttuni. Noutoruoka ja ulkona syöminen tekevät minut onnelliseksi. Nyt se on tutkimuksessakin todettu, joten jatkan tällä hyväksi havaitulla linjalla. Kyllä, hyvällä omalla tunnolla.

Siivoaminen nyt tuskin on hirveän monen ihmisen lempipuuhaa. Muutaman kerran käytin siivoojaa vanhassa asunnossani. Olihan se luksusta palata töistä kotiin. Täysin puhtaaseen kotiin ja oli vielä suklaakonvehdit pöydällä sekä kortti, jossa luki: Tervetuloa! Eihän tämäkään ole välttämättä ylpeilyn aihe, ettei mielellään jaksaisi minikaksiotaan siivota. Nyt se on tutkimuksessakin todettu. Täytyy siis tilata vesisateen piiskatessa ikkunoihin siivooja kotiin. Kyllä, hyvällä omalla tunnolla.

Kirjoituksessa oli lueteltu myös muita asioita, joilla teet syksystä paremman ja mahdollisesti onnellisemman. Oli penkkiurheilua, seksiä, lempimusiikkia ja halauksia. Nuo asiat varmasti vaikuttavat mieleen positiivisesti vuodenajasta riippumatta. Ajellessani tänään töistä kotiin mietin juttuja, jotka juuri nyt tuottavat minulle hyvää mieltä, onnellisuutta.

  • Videopuhelut pikkumimmin kanssa.
  • Hyvä ja miellyttävä työ sekä työpaikka.
  • Onnistunut parturikäynti eilen.
  • Oma asuntoni ja uudet satiinilakanat.
  • Spotifyn Acoustic covers-soittolista.
  • Kuntosalikauden aloitus ja infrapunasauna.
  • Pimenevät illat ja iltaiset autolenkit.
  • Ystävät.

Tänään sain uuden opettajan päiväkirjakalenterin. Tuo pitää sisällään hienoja mietelauseita, joista tähän loppuun on hyvä laittaa lainaus Ernest Hemingwaylta: ” Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti.”

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen Lähde: HS 7.8 //

Comments (4)
, , , ,

…kun elät, muttet elä…

19.2.2017

Perjantaina keskustelimme miesten kanssa kaikenmoisista aiheista maan ja taivaan väliltä. Minulle jäi jostain syystä pyörimään päähäni yksittäinen lause: ” Kun “kuolee”, ennen kuolemaansa…” En ihan tarkalleen muistanut missä asiayhteydessä tuo lausahdus nousi esille. Eilen nukkumaan mennessäni pohdin tuota asiaa ja sain päähäni keskustelun, mistä tuo lainaus juonsi juurensa. Puhuin itsestäni ja kerroin kuinka iloisesta, elämänhaluisesta, lapsenmielisestä, elämää hengittävästä ihmisestä katoaa kaikki tämä. Elät, muttet elä. Keskustelimme kuinka voi “kuolla” ennen kuolemaansa. Lopettaa elämisen. Hävittää ilon, onnen, lapsenmielisyyden ja halun oppia ja kokea uusia asioita. Termi on hyvin raadollinen, mutta voi, niin ymmärrettävä.

Suuri mullistus tai kriisi elämässä siirtää ihmisen reunalle. Reunalle, josta voit joko pudota tai valita toisen tien. Tien, jonka seurauksena tulet takaisin elämään. Elämään, jossa sinulla on aina mukanasi ilo ja sataprosenttinen tyytyväisyys omaan elämääsi. Prosentit voivat ajoittain heitellä, mutta keskiarvo-onnellisuusaste on jatkuvasti lähellä sataa. Toinen vaihtoehto on putoaminen elämään pienellä liekillä. Liekillä, joka on ajoittain jo lähellä hiillosta. Vaikka ympärillä olisi kaikki asiat kunnossa, muttet itse koe olevasi tyytyväinen elämääsi ja onnellisuusprosenttisi ei nouse sataan kuin kerran kuukaudessa lauantaisaunan jälkeen. Ja ei, ei se aina edes vaadi mitään kriisiä. Elämä voi valua haluamattaan myös tuohon pisteeseen.

Tässä nykyajan hektisyydessä täytyisi aina välillä pysähtyä. Katsoa peiliin ja kysyä itseltään: ” Olenko minä onnellinen?” ” Olenko minä tyytyväinen elämääni? ” Jos näihin kysymyksiin vastaa usein negatiivisesti tulee kysyä seuraavaksi: ” Voinko vaikuttaa asioihin, joilla voisin parantaa elämänlaatuani?…” Eläminen tyytymättömänä omaan elämään ajaa ihmisen helposti ihannoimaan muiden ihmisten onnea ja syntyy sana: kateus. Kehä on valmis. Ah, nyt tämä alkaa kuulostaa liikaa elämäntapaoppaalta. Tarkoitus oli kirjoittaa vain eilisistä ajatuksistani ennen nukkumaanmenoa.

Hiihtoloma ja viikon loma. Onni ja onni!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (10)