Voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti?

Inspiraatiosuoni tukossa. Ei oikein ole lähtenyt tässä viime aikoina tämä kirjoittaminen. Ja sitten tulikin juuri hyvä kommentti: ”Mä haluaisin lukea ihan sun normipäivistä! Ei aina tarvitse olla niin hienoja kuvia tai syvällisiä pohdintoja; usein kaikista kivoimpia on vain sellaiset perushöpöttelyt.” Kiitos tästä kommentista. Kävin itsekin mietiskelemään asiaa. Ei syvällistä pohdintaa voi kukaan jatkuvasti kirjoittaa, tai ehkä voi. Silloin saattaa helposti kuitenkin lipsahtaa yliyrittämisen puolelle. Tähän ehkä itsekin hieman sorruin. Aloin ottamaan paineita teksteistäni. Kiinnostaakohan tämä ketään? Onkohan tämä nyt tarpeeksi ”räjäyttävä”?

Ei minä osaa tätä hommaa tehdä noista lähtökohdista. Koko blogini perustuu arkeen ja välillä voi laittaa ihan kännykkäkameralla otettuja kuvia. Ei jokaisen tekstini tarvitse tehdä jättimäisiä piikkejä analytiikan käyriin. Joskus olen miettinyt voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti? Vaikka se joinain kuukausina olisi taloudellisesti mahdollista ei minusta siihen olisi. Alkaisin todennäköisesti puristamaan mailaa aivan liikaa ja koko blogini punainen lanka katoaisi. Hakisin täydellisiä valkotasapainoja ja juuri oikein aseteltuja viherkasveja. Tämä idea kaatuisi jo siihen, etten pysty pitämään jälkimmäisiä hengissä tarpeeksi kauaa.

Lainaamastani kommentista viisastuneena tänään alkaneen miniloman kunniaksi teinkin tämmöisen todellisen normipäivä-kirjoituksen. Tämä Eskon torstai alkoi kello 6.45 kellon soittoon. Sängystä ylös ja vitamiinitabletti lasiin kuplimaan. Mikrokahvi oli loppu -> ensimmäiset kirosanat. Smoothie ykkösellä ja juoksukamppeet päälle. Ensimmäiset kilometrit menevät heräillessä, mutta Malminkartanon kohdalla alkaa olla jo pahimmat unihiekat karisteltu. Suihku töissä ja työpaikkaliikuntaa voin sydämestäni suositella kaikille, kenen sitä elämäntilanteen salliessa on mahdollista harjoittaa. Lähtee päivät käyntiin aika hyvällä meiningillä ja on myös jopa Remescaria tehokkaampi lääke silmäpusseihin.

Työpäivä mentiin lukujärjestyksen mukaisesti höystettynä yhdellä välituntivalvonnalla. Näin kevätauringon paistellessa se onkin ihan piristävää hommaa. Kruununa kouluruoka ja kirkkaimpana timanttina jälkiruoka, mangorahka. Taas sitä jaksaa seuraavan vuoden odottaa. Opehuoneessa ennen juoksua kotiin täytyi tietysti lukea uusin Anna, jonka kouluisäntämme viekin aina valmiiksi lokerooni. Tietänee salaisen mieltymykseni naistenlehtiin. Annakan luen edelleen ensimmäisenä. Myös kohutun parisuhdebloggaaja Sami Minkkisen tarina täytyi silmäillä läpi.

Juoksu kotiin, jonne päästyäni etsinkin pihastamme aurinkoisen nurkkauksen. Istuskelin siinä hetkisen aikaa. Kuuntelin vanhaa Tehosekoitinta ja nautin auringosta. Siirryttyäni sisälle pesin pyykkiä ja raivasin asuntoni, jotta sinne on mukava palailla Lahden reissuni jälkeen. Kirjoittelin tämän jutun valmiiksi. Nyt kamppeet kassiin ja pikaiselle visiitille vanhemmilleni. Kauppakeskus Kaaren kautta, jos vaikka löytyisi uudet aurinkolasit. Pyöreät Ray Banit polttelevat.

Oikein mukavaa pääsiäistä!!

-Esko-

Vitanova-Jonnet muistaa!

Onpas ollut aktiivinen pääsiäinen. Olen tarkoituksenmukaisesti täyttänyt päivät tekemisellä ja touhulla. Tähän mennessä olen ehtinyt tavata lähes kaikki Lahden ystävät, keskustella vanhempien kanssa, urheilla, järjestää Lahen lenkkikerhon ja olen myös katsonut monta live-keikkaa. Perjantaina Tirrassa Martti Servo ja Napander, sekä alakerran Torvessa Tiisu. Lauantaina sain kokea Lahden Sibeliustalossa todella upean musiikillisen kokemuksen. Tämä kokemus oli Pyhimyspassio. Eli räppäri Pyhimys kuorrutettuna Lahden kaupunginorkesterilla ja upealla visuaalisuudella. Todella kova keikka, todella.

Musiikkia olen kuunnellut paljon lenkkeillessäni ja Spotify ehdottikin minulle soittolistaa: Jonnet ei muista. Listalta löytyi Gunnareita, TikTakia, Jeff Buckley:ta ym…Jonne, siis ES-Jonne. Erittäin käytetty sana, varsinkin hieman vanhempien lasten ja nuorten puheissa. Tarkoittaa Euroshopperin energiajuomaa lipittelevää teiniä. Ei ollut minun teinivuosina mitään energiajuomia. Vitanovaa oli. Pienessä pullossa, jossa oli vetäisykorkki. Aiheutti vertavuotavan haavan lähes joka kerta. Ruskeaa Batterya. Saakohan enää mistään?

Vitanovasta tulikin mieleeni kymmenen asiaa, joita meidän nykyisten Vitanova-Jonnejen tulisi muistaa:

  1. Roope Ankan kolikot. Kaikkien aikojen paras makeispussi. Hampaisiin juuttuivat. Ei haitannut.
  2. Puhelinkopit. Markalla kerkesi sanoa moi! Vitosella kertoa kuulumiset.
  3. Styroksiset hampurilaispakkaukset. Kaksi Clubia yhden hinnalla. 19,90mk.
  4. Nokian Ringo. Matkapuhelin, jolla voi ainoastaan soittaa ja vastaanottaa puheluita.
  5. Lentokoneissa sai polttaa tupakkaa. Verhojen takana nortti kärysi ja ei nuo verhot ihan kaikkea suodattaneet.
  6. Speden Spelit. Viihdeohjelma, joka taisi tulla joka päivä. Vieraat kilpailivat erinäisissä lajeissa. Kortin värin arvaus, kuminauhajalkapallo, värinopeustesti…Mitä niitä vielä oli?
  7. Kuvaputkitelevisio. Ostin 32-tuumaisen herkun. Tämä herkku painoi muistaakseni 62 kiloa. Muuttajan unelma.
  8. Kari Grandi. Viiksekäs autiomaiden herrasmies. Grandit oli pakattu pyramiditetroihin. Appelsiini oli ehdoton suosikkini.
  9. Vic 20 ja Commodore 64. Urheilupelit, joissa joystick sai kyytiä. Ladattiin kasetilta. Loading…
  10. Vitanova

Huomenna vielä vapaata töistä ja päivä onkin jo täynnä toimintaa. Aamulla Jeren kanssa kuvailemaan. Kodin kautta Malminkartanon portaisiin ja suihkun kautta Kisahallille katsomaan Seagulls-Kataja korismatsia.

Ainiin, tänään vielä Lihamyrskyn keikalle Tavastialla.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-