Inspiraatiosuoni tukossa. Ei oikein ole lähtenyt tässä viime aikoina tämä kirjoittaminen. Ja sitten tulikin juuri hyvä kommentti: ”Mä haluaisin lukea ihan sun normipäivistä! Ei aina tarvitse olla niin hienoja kuvia tai syvällisiä pohdintoja; usein kaikista kivoimpia on vain sellaiset perushöpöttelyt.” Kiitos tästä kommentista. Kävin itsekin mietiskelemään asiaa. Ei syvällistä pohdintaa voi kukaan jatkuvasti kirjoittaa, tai ehkä voi. Silloin saattaa helposti kuitenkin lipsahtaa yliyrittämisen puolelle. Tähän ehkä itsekin hieman sorruin. Aloin ottamaan paineita teksteistäni. Kiinnostaakohan tämä ketään? Onkohan tämä nyt tarpeeksi ”räjäyttävä”?
Ei minä osaa tätä hommaa tehdä noista lähtökohdista. Koko blogini perustuu arkeen ja välillä voi laittaa ihan kännykkäkameralla otettuja kuvia. Ei jokaisen tekstini tarvitse tehdä jättimäisiä piikkejä analytiikan käyriin. Joskus olen miettinyt voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti? Vaikka se joinain kuukausina olisi taloudellisesti mahdollista ei minusta siihen olisi. Alkaisin todennäköisesti puristamaan mailaa aivan liikaa ja koko blogini punainen lanka katoaisi. Hakisin täydellisiä valkotasapainoja ja juuri oikein aseteltuja viherkasveja. Tämä idea kaatuisi jo siihen, etten pysty pitämään jälkimmäisiä hengissä tarpeeksi kauaa.
Lainaamastani kommentista viisastuneena tänään alkaneen miniloman kunniaksi teinkin tämmöisen todellisen normipäivä-kirjoituksen. Tämä Eskon torstai alkoi kello 6.45 kellon soittoon. Sängystä ylös ja vitamiinitabletti lasiin kuplimaan. Mikrokahvi oli loppu -> ensimmäiset kirosanat. Smoothie ykkösellä ja juoksukamppeet päälle. Ensimmäiset kilometrit menevät heräillessä, mutta Malminkartanon kohdalla alkaa olla jo pahimmat unihiekat karisteltu. Suihku töissä ja työpaikkaliikuntaa voin sydämestäni suositella kaikille, kenen sitä elämäntilanteen salliessa on mahdollista harjoittaa. Lähtee päivät käyntiin aika hyvällä meiningillä ja on myös jopa Remescaria tehokkaampi lääke silmäpusseihin.
Työpäivä mentiin lukujärjestyksen mukaisesti höystettynä yhdellä välituntivalvonnalla. Näin kevätauringon paistellessa se onkin ihan piristävää hommaa. Kruununa kouluruoka ja kirkkaimpana timanttina jälkiruoka, mangorahka. Taas sitä jaksaa seuraavan vuoden odottaa. Opehuoneessa ennen juoksua kotiin täytyi tietysti lukea uusin Anna, jonka kouluisäntämme viekin aina valmiiksi lokerooni. Tietänee salaisen mieltymykseni naistenlehtiin. Annakan luen edelleen ensimmäisenä. Myös kohutun parisuhdebloggaaja Sami Minkkisen tarina täytyi silmäillä läpi.
Juoksu kotiin, jonne päästyäni etsinkin pihastamme aurinkoisen nurkkauksen. Istuskelin siinä hetkisen aikaa. Kuuntelin vanhaa Tehosekoitinta ja nautin auringosta. Siirryttyäni sisälle pesin pyykkiä ja raivasin asuntoni, jotta sinne on mukava palailla Lahden reissuni jälkeen. Kirjoittelin tämän jutun valmiiksi. Nyt kamppeet kassiin ja pikaiselle visiitille vanhemmilleni. Kauppakeskus Kaaren kautta, jos vaikka löytyisi uudet aurinkolasit. Pyöreät Ray Banit polttelevat.
Oikein mukavaa pääsiäistä!!
-Esko-
8 Comments
Olen tätä samaa miettinyt, kun omat kirjoitukset ovat (ihan hyvästä syystä tosin) kyntäneet todella syvällisissäkin teemoissa viime aikana. ON alkanut tulla ähkyä ja tarvetta nousta pinnalle, kaivata omaan ajatteluun ja kirjoittamiseen taas enemmän arjen tavallisuutta. Hyvä pointti tuo, miten syvällisyyden maksimointi tai pitkittyminen voi kääntyä nimenomaan yliyrittämisen puolelle. Jään miettimään tätä 🙂
Hyvä Jantunen, että herätti pohdintaa. Jos kirjoittaa elämästään ja siellä ei välttämättä ole ne kirkkaimmat ajat meneillään, toki ne sinne näppäimistölle kulkeutuvat. Arkea, arkea. Pakottamatta ja pikkuhiljaa!! Kivaa iltaa!!
Oma blogiura on sen verran lyhyt, että ei ole vielä tarvinnut hirveästi “mailaa puristaa ” tekstien tuottamisessa. Ensimmäisen lapsen odotus synnyttää aiheita aika kiivaalla tahdilla. Kirjoituksiini mahtuu syvällisempää tekstiä ja välillä kevyempiä arkipäivityksiä. En kirjoita oikeastaan kenellekään muulle kuin itselleni. En ole asettanut blogille, mitään muuta tavoitetta kuin oman kirjoittamisen tarpeen tyydyttäminen ja omien ajatuksien järjestäminen. Blogien seuraajana olen samaa mieltä, että en minä ainakaan oleta, että jokainen päivitys sisältää filosofista pohdintaa elämän tarkoituksesta. Välillä voi lukea normaalista elämästä. Ihan vaan arjesta. Minusta blogissasi on hyvä tasapaino teksteissä ja blogin sisällössä muutenkin. Ja kyllähän blogisi on selvästi muotoutunut omaan muotoonsa ja varmasti elää jatkossakin.
Moro, moro!
Oi, mukavaa odotusta isällekin. Kiehtovaa aikaa ja varmasti riittää kirjoitettavaa. Tuo mainitsemasi on oikein hyvä tavoite. Kiitos viimeisistä mukavista sanoistasi. Varmasti ja toivottavasti elää. Kivaa iltaa!!
Varmasti on vaikeaa välillä keksiä kirjoittamista. Sehän sen kirjoittamisen kamalin asia onkin kaikille jotka sitä tekevät enemmän. Mutta olen täysin samaa mieltä, että missään nimessä ei tartte olla niin hienoa ja syvällistä, vaan ihan tavallista ja mitä vaan ajatuksia. Ja kuvat….juu hienot on hienoja, mutta eipä se nyt ainakaan mua todellakaan YHTÄÄN häiritse minkä laatuisia ne ovat. Minulle se teksti on se tärkein muutenkin. Kuvat vaan siinä vähän lisää jotain tekee sivun keveämmäksi.
Elikä ei mitään paineita “laadusta” ja “hienodesta” ja “syvällisyydestä”. Anna mennä vaan. Hyvin se on tähänkin asti mennyt!!!
Nanna Santa Monicasta
Kiitos Nanna kivasta viestistä!! Laatua ja hienoutta sinne Santa Monicaan…:) Paistaako aurinko?
Ainakin aikaisemmin blogisi on tuntunut sellaiselta päiväkirjamaiselta niin toivois sen jatkuvan niin ☺️
Oi, kouluruoka näyttää niiiiin hyvältä!!! ????
Kouluruoka oli muuten niin hyvää!! Ja päiväkirjamaisuus jatkuu…Näemmä myös talvi…:)