Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

parisuhde

, , , ,

Tinderiä en edelleenkään osaa käyttää ja muutenkin on tämä deittielämä yhtä kymmenen uutisten loppukevennystä

5.11.2020

Eilen illalla lähdin tutulle lenkilleni kohti Malminkartanon portaita. Vettä satoi aivan kaatamalla ja saapuessani sinne Jätemäen alle alkoi jopa hieman pelottamaan. Täysin pimeä yksinäinen kukkula. Sinne lähdin kapuamaan kohti huippua ja mietin, että olisipa tässä aineksia jopa ihan laadukkaaseen kauhuelokuvaan. Yhtäkkiä pimeydestä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Mietin myös, että voisiko näitä sateisia syysiltoja ajoittain viettää myös hieman eri tavalla? Vaikka jonkun ihanan ihmisen kanssa “hyggeilessä” (inhoan tuota sanaa). Keittiössä ruoanlaiton yhteydessä yhtäkkiä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Siinäpä saattaisi olisi aineksia ihan laadukkaaseen romanttiseen komediaan.

Sitä on jo niin tottunut tähän vallitsevaan elämään. Töitä, miniperhettä, urheilua ja kavereita sekoitettuna. Ei edes systemaattisesti ole osannut kaivata ketään tuohon rinnalleen. Eilen tuolla kaatosateessa sieltä aivojen peräkammarista tuli lähes peräkammarin pojalle kuitenkin ajatus. Olisihan se ihan kiva, että pimeänä syysiltana vieressä olisikin joku. Joku, jonka kanssa voisi yhdessä työnnellä niitä Raffeleita sinne Ranch-dippiin. En nyt puhu mistään saparo-tai etupyllymeiningeistä, vaan aidosta kosketuksesta ja läheisyydestä.

Näin olin kirjoitellut vuonna 2017. Eilen illalla lähdin tutulle lenkille tuonne Munkkiniemen rantaan. Tällä kertaa tosin kävellen, koska takareisi on edelleen hieman arka. Oli aivan pimeää ja parkkipaikalla olleiden autojen valot maalasivat aaltoilevan meren pinnan jopa hieman pelottavan näköiseksi. Vastaan tuli useita hymyileviä pariskuntia, jotka vienosti naureskellen ja otsalamppujen loisteessa kiusoittelivat toisiaan ja vaihtoipa eräs pariskunta semmoisen lempeän pusun juuri siinä kohdallani. 

Ei sitä kolme vuotta sitten olisi voinut kuvitella, että vielä vuonna 2020 kirjoittelen täysin samantyyppistä tekstiä. Pimeä ilta ja mieleen tulvi pitkästä aikaa ajatus, että voisihan näitä tuulisia ja sateisia iltoja viettää hieman eri tavallakin. Mitä jos se olisinkin minä, joka vaihtaisi tuoreet AA-paristot siihen otsalamppuun ja lähtisi tuonne meren rantaan pussailemaan. Kotona odottaisi lämmin sauna, jonka jälkeen voisi kääriytyä jättimäisen peittoni alle katselemaan puoli yhdeksän uutisia. Rönkä on muuten juuri tällä hetkellä mielestäni sujuvasanaisin ankkuri.

Onko ollu mitään naishommia? On ehkä yleisin kysymys mitä minulle esitetään. Aina vastaan tähän naureskellen, jotta kyllähän sun pitäisi jo tietää. Ei sitten yhtikäs mitään. Tämän naurun taakse kätkeytyy kuitenkin jo ihan todellista huolta omasta itsestäni. Tuntuu, että minun sydämeni ei toimi enää yhtään samalla tavalla kuin ennen, aivan kuten Irinakin on kauniisti laulanut. Olen niin syvällä tässä omassa elämässäni, etten enää osaa edes kaivata ketään kanssani otsalamppujen kantamia mittailemaan.

Haluaisin taas oppia kaipaamaan ja saada varauksetonta lempeä, lämpöä ja rakkautta. Ja kyllä se nyt jo alkaa tuntumaan siltä, että ei niitä yllättäviä kohtaamisia siellä kauppajonossa ihan niin vain tapahdu. Nykyään on tosin maskitkin päässä ja turvavälejä tulee noudattaa, niin laskeepa se todennäköisyydet jo lähelle tulosta: mahdoton. Viimeiset hitaatkin alkavat kuppiloissa samoihin aikoihin kymppiuutisten kanssa, joten ei niidenkään varaan voi juuri tässä maailman tilanteessa ihan kauheasti laskea. Tulosruudun päättyessä tulisi jo taksissa arpoa mahdollista jatkopaikkaa. Yhtä loppukevennystä on tämä Eskon deittielämä.

Tinderiä en osaa edelleenkään käyttää yhtään. Siellä minä aikani kuluksi silloin tällöin pyyhin. Oikealla, vasemmalle, oikealle, vasemmalle. Se tuntuu ainoastaan yhdeltä applikaatiolta siellä Nordean, Iltasanomien ja Spotifyn seassa. Semmoiselta, jossa nyt vaan täytyy ajoittain käydä pyörimässä. Joku aloittaa keskustelun ja en jaksa vastailla juuri mitään. Täysi saamaton idiootti tuolla virtuaalimaailmassa. Jos tässä nyt edes joskus jotain vastakkaisen sukupuolen kontaktia haluaisi, niin on kai se tuolla vihreän sydämen viidakossakin laitettava ne lamput päälle. Antaa mahdollisuus, ihan oikea mahdollisuus.

Jotenkin se on tässä vuosien saatossa oma itsetunto näissä naisasioissa mennyt aivan nollille. Jopa pakkasen puolelle, jonka aina kuittaan tästä kysyessä sillä tekaistulla naurahduksella. Ikäänkuin todistellen, jotta enhän minä nyt mitään ole elämässäni vailla. Kyllä se vaan välillä tuntuu, että olen minä. Sitä klassista, mystistä yhtä ja oikeaa, jonka kohtaamisen kyllä tuntee. Ja kuka saapuu, kun sitä vähiten odottaa. Montakohan vuotta vielä sitä odotellaan? Jos jatkan yhtä aktiivisena, kuin tähänkin asti niiden tähtitieteellisten odotusteni kanssa, niin aika h#€%&/n monta. Aina kiinnostun juuri niistä ihmisistä, joita ei tämä otsalamppujen paristoja vaihtava partasuu kiinnosta pätkän vertaa. Ja ehkäpä, en minä koskaan ketään enää löydä ajattelumallia voisi hieman muuttaa.

En ole tästä aihepiiristä halunnut edes pitkään aikaan kirjoitella. Aina täyttyy viestilaatikot tsemppiviesteistä ja sydämistä. Tämä aihepiiri korreloi helposti siihen, että onpas se Esko yksinäinen ja säälittävä reppana. Siitä ei ole kysymys. Kaikki on oikein hyvin. Voisi tuo oman sydämeni kaikkea hylkivä teflon-pinta kuitenkin jossain vaiheessa alkaa muuttumaan jälleen mahdollisuuksiin tarttuvaksi magneetiksi.

Hauskaa loppuviikkoa!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (0)
, , ,

Hetkiä jolloin kaipaa lempeää ja rakastavaa parisuhdetta

18.2.2020

Hetkiä (oli muuten ihan ensimmäisen kirjoitukseni otsikko joskus vuonna 2013), jolloin ihan ohkaisesti kaipaa sitä toista ihmistä rinnalleen. Sitä tunnetta, kun katsot toista silmiin ja sieltä tulee vastauksena se vieno hymy. Hymy, johon voit turvata ja luottaa sataprosenttisesti. Hymy, jota ei ole ihan jokaisen nurkan takana lymyilemässä. Yksin on oikein mukava elellä, mutta näissä tilanteissa sitä miettii, että nyt olisi sille lempeälle ja rakastavalle parisuhteelle tilausta…

…silität pientä päätä noin kello kolme yöllä. Olet viiden minuutin välein käynyt pesemässä oksennusämpärin ja pyykkikone pyörii taustalla. Pyyhkeillä olet pyrkinyt eliminoimaan suuremmat materiaaliset vahingot. Pieni ihminen tuhisee sylissä ja toivot maailman eniten, että hän tulisi pian kuntoon. Mietit, kuinka pääset aamulla kauppaan hakemaan sitä legendaarista keltaista jaffaa, mustikkakeittoa ja Päärynälipsejä. 

Onneksi lähellä on ystäviä, jotka rientävät apuun näissä tilanteissa. Ja onneksi on Wolt, joka kuljettaa ovelle niitä pienen potilaan lempiruokia. Ja on meillä kyllä maailman reippain pikkusankari, jonka kanssa tämä viheliäs lomastartti kääntyi positiivisen puolelle. Hyvällä ja iloisella hengellä mentiin ja kyllä se turvallisen sylin voima osaa olla myös ihmeellinen. Niin isommalle kuin pienemmälle.

…kun lapsesi muistuttelee sinua keskustelusta. Keskustelusta, jossa puhuimme, että onhan sinulla se tyttöystävä, kun täytät 41. Vähän alkaa tulla kiire tälle huhtikuun lapselle.

…siivotessasi laatikoita löydät vanhan ja arvokkaan jo voimasta menneen ravintolalahjakortin kahdelle hengelle. Mietit, että kehtaako sitä jälleen tänä kesänä kysyä, jotta voisiko sen vielä mahdollisesti käyttää? Flamingon kahden hengen voimasta menneiden aikuisten kylpylälahjakorttien kanssa olen jo luovuttanut.  

…kyselet Sirin parisuhdestatusta. 

…lueskelet uusien Temppari-sinkkujen vietteleviä ”iskulauseita”. Mietit, että mikäköhän mahtaisi olla oma kyseinen motto. Ei, ei nyt menee  jo liian pitkälle. 

…yrität aloittaa katsomaan Netflixistä sitä kaikkien hehkuttamaa sarjakokonaisuutta. Jaksat keskittyä noin seitsemän minuuttia ja siirryt takaisin puoli yhdeksän uutisiin.

…katselet niitä muiden pariskuntien täydellisiä lomakuvia ja sitten ystäväsi Olli lähettää yhtäkkiä ja yllättäen sinulle kuvaviestin, jossa heräämme Kroatiassa samasta parivuoteesta onnellisesti haukotellen.

…istut yksin autossasi Munkkiniemen kuherteluparkkipaikalla ja tuijottelet aivan upeaa auringonlaskua. Taustalla soi Anna Puun ja Olavi Uusivirran uusi kappale. Samalla silittelet nahkaverhoiltua lämmitettyä ohjauspyörää.

Nää on näitä ja oikein mukavaa hiihtolomaviikkoa!!

-Esko-

Comments (%)