Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

parisuhde

, , ,

Sinkkuus on räjähtänyt

19.8.2018

Ajelimme autolla kesäisellä maantiellä ja autoradion uutisista heleääninen naistoimittaja kertoi päivän polttavista uutisaiheista. Yksi niistä oli sinkkuuden räjähdysmäinen kasvu. Lueskelin eilen iltapäivälehtiä ja siellä vilisi tämä samainen aihepiiri. Aihepiiri, josta olen itsekin kirjoittanut paljon. En kylläkään pitkään aikaan, joten hyvähän se on tähän aiheeseen hieman palailla.

Harmoninen parisuhde. Ei ole ihan mutkatonta lähteä tässä ajassamme lähteä rakentamaan harmonista parisuhdetta. Semmoisesta minäkin haaveilen. Näin pimeiden syysiltojen koittaessa uskoisin, että en ole asian kanssa ihan yksin. Tietysti on ihmisiä, joille sinkkuus ja yksineläminen ovat ihan tietoisia valintoja. Itse en kuulu tähän kategoriaan. Olen tässä lähivuosina saanut tutustua aivan mielettömän hienoihin ihmisiin. Alku on ollut usein vallan lemmen ilotulitusta. Vaaleanpunaiset raketit räiskyvät taivaalle, vaan sitten aina tapahtuu jotain.

Sitä aina ajoittain pohtii. Tuijottelee kattoon ja miettii, että mitä? Löytyykö täältä universumista ihmistä kenen kanssa ei sitä jotain tapahtuisi? On se vaan uskottava, että löytyy. Ah, nyt tämä alkaa kuulostamaan jo hieman epätoivoiselta. En, en minä ole epätoivoinen. Iltalehden artikkelissa silmiini iski sana perfektionismi. Kumppanin tulee täyttää tietyt kriteerit, jotka saattavat nousta aivan tähtitieteellisiin mittoihin.

Tämä ei ole ylimielinen kappale. Itselläni on korkeakoulutus, keskiluokkainen tulotaso, vakituinen työpaikka ja ajoittain ihan hyvät jutut (ainakin omasta mielestäni). Jollain mittakaavalla kriteeristö siis varmasti kunnossa. Miksi sitten tuijottelen satunnaisina hetkinä kattoon ja pohdiskelen parisuhdestatustani? Ehkäpä siksi, että sitä juuri oikeaa kumppania juuri minulle ei vain ole vielä vastaan kävellyt tai vihreää sydäntä painanut.

Olenko minä kirjoittanut itseni ikuiseksi peräkammarin pojaksi? Tätäkin aihetta olen joskus päässäni pyöritellyt. Googlettamalla saa minustakin selville melkoisen määrän asioita. Blogini on melkoisen helppo väylä saada ensikosketus viime vuosien kiemuroihini. Tämmöisiä asioita nyt on varmasti hieman turha miettiä. Se juuri oikea ihminen hyväksyy minut juuri semmoisena kuin minä olen, ilman ennakko-oletuksia. Minä ja menneisyyteni. Kaikilla on eletty elämä takanaan ja enemmän sitä on vielä toivottavasti edessäpäin.

Tulipahan nyt vuodatus tänne sunnuntain ratoksi. 

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Comments (14)
, , ,

…pitkän liiton salaisuus

16.8.2018

Isäni toivoi syntymäpäivälahjaksi vastamelukuulokkeita. En ehkä ihan ensimmäisenä olisi tätä toivetta voinut arvata. Teinkin omasta mielestäni ihan hirveän hauskan pätkän tuonne Instastoriesin puolelle. Toisaalta, ymmärrän sittenkin jollain tasolla tämän toiveen. Ettei olisi Pohjois-Karjalaiset sukujuuret omaavalla ajoittain kovaäänisellä äidilläni jotain osuutta asiaan. Vastamelukuulokkeet, pitkän liiton salaisuus?

Vanhempani ovat olleet yhdessä jo kymmeniä ja kymmeniä ja kymmeniä vuosia. En ole koskaan isiltä ja äidiltä sen syvempiä suhdekiemuroita kysellyt. Ei ole nuo aiheet kuuluneet meidän perheen arkisiin keskusteluihin. Enemmän on puhuttu urheilusta ja päivän ruokatoiveista. Hyvin ollaan pärjätty. Hyvin paljon minä ihailen ihmisiä, jotka pystyvät elämään saman ihmisen kanssa lähes koko aikuiselämänsä.

Se on todella hienoa ja voisiko jo sanoa, että myös harvinaista. Ja eihän ole mitään niin liikuttavaa, kun nähdä harmaahapsiset vanhukset kävelemässä käsikynkässä kaupunkien kaduilla. Takana on elettyä elämää huomattavasti enemmän kuin sitä on enää jäljellä. Takana on varmasti tuhansia riitoja ja hetkiä, kun on vain tehnyt mieli mennä sinne omaan huoneeseen ja laittaa ne vastamelukuulokkeet päähän.

Rinnassa hakkaa se sama sydän joka on pakahtunut rakkaudesta silloin ensitapaamisella. Samat silmät katsovat syvälle niihin samoihin silmiin. Ote kädestä on jo hieman hauras, hauras, mutta varma ja turvallinen. Ero, ero, ero ja ero. Noita uutisia tuntuu tulvahtelevan iltapäivälehtiin päivittäin. Uskaltanen väittää, että sovellusrakkauden aikakaudella tuommoisten vuosikymmenten rakkaustarinoiden syntyminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin lankapuhelimien aikakausilla. Aina tulee seuraava– ajattelumallille tämä nykyinen parisuhdekulttuuri tarjoaa todella hyvät puitteet. Muutaman sovelluksen takaa sinulle aukeaa mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Eikä siinä mitään. Esko, ollaan vuodessa 2018.

Tämmöisiä ajatuksia tuli mieleen, kun ajelin Tammiston Poweriin ostoksille. Nyt en laita kuulokkeita päähän. Otan käteeni irtokarkkipussin ja alan katsomaan Tuntematonta sotilasta, vihdoin!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (5)