Browsing Tag

perhe-elämä

, , , ,

Liukuvoiteet naapuriin!

13.3.2017

Viime viikolla julkaistiin uusi äitiyspakkaus. Itse käyttäisin näin isänä mielummin vaikka nimeä perhepakkaus. Pakkauksen julkaisupäivä aiheuttaa vuosittain samanlaisen kohinan mediassa kuin arvokisojen keihäsvalinnat tai pääsiäisen hujakoilla Mietaan mämminsyöntiennätykset. Neljääkymmentä ropposta ei ihan joka poika suuhunsa pistelekään. Mämmeistä takaisin kuoseihin, jotka olivat joidenkin mieleen ja joidenkin mielestä eivät sovi alkuunkaan meidän vauvalle. Mini Rodinin yläosa ja jonkun Kelan pakkauksen alaosa. Ei meidän Tytti semmoisissa mene edes neuvolaan. Tietäähän sen jo kolmeviikkoinenkin. Tai ehkä se kolmeviikkoinen sittenkin arvostaa enemmän vaatteiden tuomaa lämpöä ja pakkaus antaa jokaiselle pienelle perheelle mahdollisimman onnistuneen lähdön vanhemmuuden kiemuroihin.

Paluumuuttajana pakkauksessa oli liukuvoide. Öö, liukuvoide. Tuossa vaiheessa elämäntaipaletta päällimmäisenä mielessä ei ole koko yön kestävät kamasutra-tyyppiset loppumattomat sessiot. Ei taistelut siitä hekuman huipulle kapuamisesta. Ainakin henkilökohtaiset taisteluni olivat enemmän hereillä pysymistä ja pienen ihmisen perustarpeiden tyydyttämistä. Kuulemani mukaan kookosöljyä voi käyttää liukuvoiteena, niin voikohan liukuvoidetta käyttää kuten kookosöljyä? Täten tulisi varmasti hyötykäyttöön. Menisi kasvorasvana, hiusrasvana, jauhelihan paistamiseen en uskaltaisi käyttää. Niin, tai ehkä sen voi viedä suosiolla vaikka naapurin lapsettomalle pariskunnalle rappuun kuusi, saatesanoin: Teillä on tälle varmasti enemmän käyttöä. Palaillaan asiaan vaikkapa vuoden kuluttua.

Tai, no mietitäänpäs hieman rationaalisemmin. Hyvä, että siellä on liukuvoide. Jos vaikka kannustaisi ja saisi pariskunnat huolehtimaan myös siitä läheisyydestä. Läheisyydestä, minkä johdosta heillä on se pakkaus ja pieni ihme siellä vieressä tuhisemassa. Vaikka status on muuttunut isäksi ja äidiksi. (Hieno status.) Silti olisi äärimmäisen tärkeää huolehtia myös siitä ettei ne petihommat loppuisi kuin seinään. Pieni ihminen täytyy toki laittaa sijalle numero yksi, mutta myös puolison ja oma hyvinvointi tulisi muistaa. Onnellisuus ja tyytyväisyys korreloi suoraan myös ympäristöön. Tiedän, rintatulehduksen turruttamat kaalinlehdillä peitetyt sulot eivät varmasti lataa tunnelmaan ihan samalla tavalla kuin Victorias Secretin satiiniset vastaavat. Noh, se on perhearkea se.

Jos saisin itse valita kolme asiaa perhepakkaukseen nykyisten lisäksi. Ne olisivat purkki vahvinta melatoniinia, kymmenen euron alennus ensimmäisestä Woltin kotiintuomasta NaughtyBrgrin hampurilaisesta ja vauva-aika-Suomi sanakirja. Aukeaisi paremmin esimerkiksi sanat: masuasukki, meidän oma sinappikone ja eikun jaxuhalit väsyneille vanhemmille.

Emme muuten aikanaan ottaneet Kelan tarjoamaa pakkausta. Olikohan syynä liukuvoiteen puuttuminen vai joku muu? En kyllä perhana muista.

Hieno ja arvokas pakkaus tuo perhepakkaus!

-Esko-

Comments (16)
, , , , ,

Ehkäpä isän tärkein tehtävä on uskoa tyttäreensä

27.2.2017

Kukaan ei tarvitse isää tai tytärtä rakentuakseen kokonaiseksi ihmiseksi. Mutta jos tämä side on olemassa, siinä piilee mittaamattomasti mahdollisuuksia- ja kysymyksiä ja hämmennystä.” Tätä sidettä olen pohtinut paljon lukiessani tätä paljon mainostamaani kirjaa. Isän tyttö, Tytön isä. Nyt luin teoksen jo toiseen kertaan läpi. Minä olisin varmasti kokonainen ihminen ilman tytärtänikin, mutta ilman häntä ja hänen mukanaan tuomaa vastuuta ja pyyteetöntä rakkautta en varmasti olisi näin rikas, kokonainen ihminen. Lapseni on hionut särmäni pois. Puhkaissut sisältäni itsekkyyden ilmapallot ja opettanut minulle mikä elämässä on oikeasti tärkeää, merkityksellistä. Lapseni on rakentanut minusta paremman kokonaisen ihmisen.

Aiemmin minulta on kysytty asioita, joita haluan tyttärelleni antaa elämänsä taipaleelle ja mitkä ovat sellaisia asioita, joista toivoisit lapsesi sinut muistavan? Haluan, että lapselleni kehittyy vahva itsetunto. Tätä pyrin vahvistamaan sanoilla, teoilla ja lämmöllä. Itsetunto on kuin suojamuuri, joka suojelee sinua elämän karikoissa. Torjuu ilkeyden nuolet ja säilyy särkymättömänä epäonnistumisen kokemuksissa. Vahvistuu vain niinä heikkoina hetkinä, joita elämä väistämättä tuo tullessaan. Haluan, että lapseni osaa arvostaa itseään. Tietää, kuka hän on. Tekee itse omat valintansa. Valintansa, joita minä pyrin tukemaan parhaani mukaan.

Luoda yhteisiä muistoja. Ne näyttävät kantavan vahvoina. Sellaisia muistoja, jotka elävät keskellä arkea, mutta tekevät isän ja lapsen suhteesta ainutlaatuisen.” Itse muistan omasta lapsuudestani ajat, kun äiti oli muualla ja isä hoiti meitä poikia. Isäni ei ollut mikään superkokki ja edelleen muistan miltä maistuivat keitetyt nakit runsaalla ketsupilla. Muistan, kun olimme isäni koripalloharjoituksissa mukana. Saimme pomppia trampalla ja roikkua köysissä. Pieniä juttuja, mutta ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Toivon, että jo nyt olen pystynyt F:lle tarjoamaan näitä arkisia ”muistoja”, joita hän odottaa ja tykkää tehdä kanssani. Muovailutuokiot lattialämmitetyssä kylppärissä. Yhteiset piirtotuokiot ja ne uimakoulun jälkeiset pähkinät ja pillimehu. Joka kerta ostan uimahallin vanhan koulukunnan välipalakoneesta pienen pähkinäpussin ja pillimehun. F muistaa numerot jo ulkoa. Pähkinät saa ykkösnapista ja pillimehu on numero yksitoista.

En todellakaan ole mikään täydellinen vanhempi. En usko, että kukaan on. Eikä tarvitsekaan olla. Kaikki tekevät virheitä. Harkitsemattomia päätöksiä. Tärkeintä on olla paras vanhempi juuri sille omalle lapselle. ”Armollisinta on armollisuus. Siis se, että on mahdollista pyytää ja saada anteeksi.”

Nyt on kirja luettu kaksi kertaa. Nyt on kirjoitettu kaksi pohdiskelevaa tekstiä kirjasta kummunneista ajatuksista. Näihin teksteihin on mielenkiintoista palata vuosien päästä. Kaikki kiteytyy hyvin Mikko Kuustosen sanoihin: ”Ehkäpä isän tärkein tehtävä on uskoa tyttäreensä.” Ehkäpä!

-Esko-

// Lainaukset kirjasta: Isän tyttö, Tytön isä. Mikko Kuustonen ja Jenni Pääskysaari //

Comments (4)