Perjantain vanhat: Viisarit, värähtää tarvittaessa

Ensi viikolle on varattu autohuolto, joten perjantain vanhaksi sopii tämä kirjoitus oikein passelisti.

//// Usein puhutaan, että lemmikit ovat omistajiensa näköisiä. Olen kuullut myös puhuttavan, että ihmisten kulkuneuvot muistuttavat kuljettajiaan. Hurjapäille hieman enemmän hevosvoimia ja rauhallisimmille riittää tasainen ja varma kyyti. Hepat tarkoittavat näille ihmisille jotain ihan muuta. Itseänikin kiinnostaa enemmän ne aitauksesta löytyvät. Tämän olen sanonut jo aiemminkin: Nykyinen autoni muistuttaa kuljettajaansa. Ulkoa hyvin erikoinen, mutta sisältä kaunis. Autoni onkin ollut lähiaikoina ahkerassa käytössä, vähän liiankin.

Uudessa asunnossani on autopaikka noin metrin päässä ulko-ovestani. Siinä on hyviä ja myös huonoja puolia. On liian suuri kiusaus hypätä aina autonrattiin ja siirtyä sillä joka paikkaan. Edellisessä asunnossa asuessani en käyttänyt autoa juuri muuhun kuin työmatkoihin, F:n noutamiseen ja viemiseen päiväkodista sekä mummolareissuihin. Nyt on jopa noloa myöntää. Käytän autoani enemmän kuin julkisia kulkuneuvoja. Tähän on tasan yksi syy. Laiskuus ja helppous. Kevään saapuessa tähän on saatava muutos. Jätettävä Juke pihaan ja hypättävä pyörän selkään.

Autoahan tulee käyttää ajoittain määräaikaishuolloissa. Tässäpä pohdiskelin, jos käyttäisin itseni näillä kilometreillä määräaikaishuollossa. Todennäköisesti katsastaja antaisi seuraavia arvoita:

  • NIVELET JA JOUSITUS: Vaatii säännöllistä huoltoa. Alastaivutuksessa kilometrejään huonompi tulos. Ei mene sormet lattiaan. Noin kerran kahdessa kuukaudessa vartalo kaartuu vahvasti sivulle sekä ajoneuvon liikkuminen hyvin vaivalloista ja jopa koomisen näköistä. Oikean jalan akillesjänne operoitu kunnallisessa terveydenhuollossa vuonna 2011. Leima löytyy.
  • PISSAPOIKA: Suihku hieman heikentynyt ja tyhjentämistarve tihentynyt. Tutkittu työterveyshuollossa vuonna 2016. Kilometreihin liittyvää normaalia toimintaa.
  • ETULASI: Vuonna 2016 tuulilasiin tuli todella kova isku, joka jätti jäljen. Iskemä lähti leviämään todella nopeasti. Leviäminen saatiin pysäytettyä ja iskemä porattiin ammattilaisen toimesta. Haitta enää kosmeettinen eikä haittaa näkyvyyttä.
  • JARRUT: Jäi hieman jumittamaan paikalleen. Jarrupaloissa väliaikainen toimintahäiriö. Pyörät eivät oikein pyörähtäneet eteenpäin. Jarrupalat vaihdettu ja pyörät rullaavat eteenpäin. Ei ole enää vanhoja paloja jarruttelemassa.
  •  VALOT: Molemmissa etuvaloissa näkyvyys hieman heikentynyt. Vasemmassa ajovalossa hajataittoa. Korjattu Kaaren Specsaversissa vuonna 2016.
  • PÄÄSTÖT: Kilometreihin nähden normaalilla tasolla. Ajoittain haitallisia ympäristölle.
  • VIISARIT: Värähtää tarvittaessa ja kiihtyy jopa liiankin nopeasti nollasta sataan.
  • MOOTTORI: Hyvin huollettu. 1,89 metrinen kone. Kulkee kouluruoalla, Naughtybrgreilla ja Sushisanin grillatuilla lohinigireillä.

Katsastuspäätös: HYVÄKSYTTY!

Jes, meni läpi.

-Esko- ////

Perjantain vanhat: ÄLÄ VALITA!

Oli vähän tämmöinen viikko, joten tähän sopii hyvin perjantain vanhaksi: Älä valita!

//// Silmiini osui jostain Iltalehden juttu, jossa puhuttiin valittamisesta. Ja kuinka paljon vapaampaa ja helpottavampaa on elää ilman ainaista valittamista ja asioiden käsittelyä negatiivisuusperiaatteella. Eli miksi asioita tulee aina lähestyä sen pahimman mahdollisen lopputuloksen kautta. Taisipa siinä jutussa olla vielä haastekin, jossa pyritään olemaan joku aika valittamatta. Itse en tuohon osallistu, koska tiedän etten siihen pysty. Aina on jotain valitettavaa, vaikka kuinka pyrkisi sitä vastaan taistelemaan.

Tänään mietinkin mistä olen jo valittanut. Mm. kiveniskemästä tuulilasissa ja siitä seuranneesta 500 euron laskusta (Tuskin se liittymästä eteeni tulleen asuntoauton kuljettaja tahallaan yritti tähdätä nappiosuman tuulilasini yläreunaan). Liian kuumasta kämpästä (Eikös en pitäisi olla ihanaa, että syysaurinko vielä lämmittää?). Hidas netti. (Ei se minun rakas mäkkini vastaa, vaikka kuinka huudan sille TOIMI NYT PRKL!!)

Valittaminen ja varsinkin turhista asioista valittaminen on kyllä niin ärsyttävää. Kaikki sitä kuitenkin harrastavat ja keräsinkin tähän top 10 valitusaiheet, joihin olen törmännyt:

  1. Liian kuuma. Eihän Suomessa voi koskaan valittaa, että on liian kuuma.
  2. Liian kylmä. Niinpä.
  3. Liian isot annokset ravintolassa. Voiko liian isoista annoksista valittaa?
  4. Laitoin kerran aiemmassa työpaikassa kuvistöitä seinälle erivärisillä nuppineuloilla. Kollegani tuli taakseni hieman ärtyneenä ja sanoi valittaen, että tapana on ollut laittaa työt seinälle samanvärisillä nuppineuloilla. Siinäpä sitten aloin metsästämään ainoastaan valkoisia tai mustia nuppineuloja. Tämän jälkeen ymmärsin sanonnan: Koulussa ongelmien määrä on vakio.
  5. Joulu- ja kesäkilot.
  6. Joulu- ja kesäkilojen aiheuttamat jonot kuntosalin juoksumatolle tai stepperille. Yleensä kestää tammi- ja helmikuun.
  7. Liikenneruuhkat. Kyllä ne ovat pääkaupunkiseudulla aina n. 8-10 ja iltapäivällä 15-17. Perjantaisin pahimmat. Silti itsekin siellä jokaikinen kerta puren hammasta ja puristan rattia. Heittelen ikäviä katseita kanssa-autoilijoille ja he heittelevät niitä takaisin.
  8. Liian vähän purkkatyynyjä paketissa. Kerran lähetin purkkapaketin takaisin tehtaalle. Yleensä niissä on viisi purkkaa ja tässä oli vain neljä. Mahtoivat naureskella paketin saadessaan. Säälistä lähettivät karkkipussin ja purkkapaketin. Kyllä, siinä oli viisi purkkaa.
  9. Liian kiire aamuisin. Herätyksen voi laittaa soimaan viisi minuuttia aiemmin.
  10. Miksi tuo lapsi kiukuttelee ajoittain hoitopäivän jälkeen? Hän on viisivuotias. Hän on pieni ihminen, joka on tehnyt oman “työpäivänsä”. Hänelläkin saattaa olla nälkä, väsymys tai muuten vaan joku ottaa päähän.

Mitä te mukavat lukijani lisäisitte tuohon listaan?

-Esko, joka laittaa tuohon alle pari loistavaa lainausta toimimattoman netin syövereistä-

” Huomaa, että jos sinulla on aikaa nurista ja valittaa jostakin, sinulla on myös aikaa tehdä jotain asialle “ – Anthony D´Angelo-

” Jos et pidä jostain, muuta se. Jos et voi muuttaa asiaa, muuta asenteesi. Älä valita.” – Maya Angelou- ////

Kuvat: Jere Lehtonen