Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

rakkaus

, , , , ,

Miltä tuntuu seisoa alttarilla, ensitreffeillä??

4.9.2018

Tänään keskustelimme illalla alkavasta Ensitreffit alttarilla- ohjelmasta opehuoneessa. Itsekin tästä olen naputellut jo aiemmin. Muistan, kun aikoinaan oli alkamassa ensimmäinen tuotantokausi ja bussipysäkit täyttyivät mainoksista, jossa kaksi ihmistä seisoo vierekkäin silmät peitettynä semmoisilla “unilaseilla”. Mietin silloin varmasti hyvin monen muun tavoin, että nyt on mennyt jo formaatti melkoisen pitkälle. Menet naimisiin ihmisen kanssa, jota et koskaan tavannut. Et tiedä hänestä yhtään mitään. Ammattilaiset ovat tehneet taustatyön ja selvittäneet juuri oikeanlaiset ihmiset toisilleen. Huhheijjaa, sanon minä. Molempien lähimmät ihmiset takana ja seisot alttarilla silmät peitettynä. Oletettavasti kohtalaisen kuumottava hetki.

Vaan onko tässä maailmassa mitään oikeaa tapaa löytää se rakkaus rinnalleen? Mielestäni ei todellakaan ole. Onko se sitten mobiilisovellus, työpaikan kahvihuone, bussipysäkki, nollaneljän yökerhohaahuilu, kauppajono, kesäfestivaalit tai televisio-ohjelma? Eihän sillä ole mitään merkitystä, ei. Tässä sitä on itsekin huomannut, että ei ole ihan mutkatonta löytää sitä ihmistä jakamaan arkea kanssasi. Kun sitä tarpeeksi kauan elelee itsekseen, niin ajoittain tuntuu jopa erikoiselta, että sitä saattaa vielä joskus asua jonkun ihmisen kanssa yhdessä. Parisuhteessa yhteisen katon alla asustellessa sitä tuntui todella erikoiselta, tai ei kyllä tullut edes mieleenkään, että joskus vielä asuisi yksin ja kattaisi pöytään vain yhden lautasen joskus tietysti toisenkin. Tai tilaisi Voltista vain yhden annoksen. On se elämä semmoista.

Niin, palatakseni siihen opehuonekeskusteluun. Siinäpä sitä arvuuteltiin, jotta millaista on seisoa alttarilla, ensitreffeillä? Tulipa sitten mieleeni, että yksi lähimmistä ja tärkeimmistä ystävistäni on tämän kokenut. Ja vieläpä ensimmäisellä tuotantokaudella, kun koko ohjelmaformaatti oli vielä täysin uusi ja ennenkokematon. Tästä asiasta emme muuten ole ihan hirveästi keskustelleet, vaikka lähes jokainen muu asia elämäntaipaleelta on käyty läpi äärimmäisen tarkasti. Ja tullaan varmasti käymään jatkossakin.

Eli kerrohan Olli, jotta millaista oli seisoa alttarilla silmät peitettynä, ensitreffeillä?

Ei tuntunut oikein miltään, tai siis vähän jännitti. Ei kuitenkaan läheskään niin paljoa, kuin aiemmin jossain tilanteissa. Esimerkiksi esiintyminen luokan edessä. Luulen, että se johtui osittain siitä, että et tiennyt yhtään mitä odottaa. Tottakai se oli iso asia, että olitkin menossa naimisiin tuntemattoman ihmisen kanssa. Se, että sinulla ei ollut oikein mitään ennakko-odotuksia, niin ei se ollutkaan niin paha. Vaikka siinä tuli tuijoteltua kattoon ja ympärilleen. Oletettavasti jälkimmäisien kausien tyypeillä on vispannut polvet hieman enemmän, kun he tietävät jo hieman ohjelman ideasta.

Siinä ennen h-hetkeä hörpin mehua ja bestmanitkin ihmettelivät, miten voin ottaa niin rennosti. Hyppimisen ja varjonyrkkeilyn kautta seisomaan alttarille sanomaan tahdon! Hieno kokemus.

Kiitos Olli ja rohkeita ovat kaikki osallistujat, kertakaikkiaan. Hattua nostan.

-Esko-

Comments (0)
, , , ,

Kielletty rakkaus?

10.12.2017

Minulla on erikoinen fiksaatio naistenlehtiin, ollut jo kauan. Me Naiset ja Anna ehdottomasti suurimpia suosikkejani. Juuri sopivan kevyttä lukemista. Sopivan mielenkiintoiset ihmiset kertovat elämästään. Sivuilla on varmasti nähty lähes kaikki suomalaiset julkisuuden valokeilassa olleet ja olevat ihmiset. Jos saisin olla päivän toimittaja, niin haluaisin kysyä Jenni Vartiaiselta: Missä muruseni on? Pate Mustajärveltä: Mitä hän haluaa syödä perunoiden kanssa? Jesse Kaikurannalta tiedustelisin, että minne hänet pitikään viedä? Niin ja parisuhdebloggaaja Sami Minkkiseltä: Mikä meininki?

Itse olen eronnut, kirjoitan blogia ja olen avannut elämäni julkisesti muiden arvosteltavaksi. Paljon meissä on siis samaa tämän Minkkisen Samin kanssa. Olen seurannut hänen elämäänsä ja hänen todella paljon puhuttanutta ratkaisuaan aikaisemmin ainoastaan iltapäivälehtien otsikoiden perusteella. Olen ajatellut, että ne ovat vain keltaisen lehdistön raflaavia, klikkejä kerääviä otsikointeja. Hieman jälkijunassa luin hänen haastattelunsa marraskuun lopun Me Naisista. Ja ensimmäistä kertaa minun teki mieli heittää se sopivan kevyttä lukemista tarjoama naistenlehti seinään ja huutaa. Kaikilla on toki oikeus rakkauteen ja omiin ratkaisuihinsa. On niissä vaaleanpunaisissa laseissa näemmä saatavilla myös melkoisen kovia vahvuuksia, huh.

En tunne miestä yhtään. En tunne hänen eronsa taustoja yhtään. Eikä ne minulle kuulukaan. Yritin pyöritellä mielessäni syitä miksi jutun luettuani ranteessani oleva sykemittari nousi varmasti melkoisen suuriin lukemiin. Miksi koin näin täysin tuntemattomien ihmisten elämien käänteistä? Tunteet tulivat hyvin vahvasti mukaan tähän tilanteeseen. Jo toista kertaa naimisissa oleva mies eroaa vaimostaan. Eroaa vaimostaan kannatellessaan sylissään kaksikuista vauvaa. Aloittaa suhteen uuden naisen kanssa, jonka on tavannut vaimon odottaessa heidän yhteistä, vielä syntymätöntä lastansa. Ainoastaan lehtiä lukeneena tuo kombinaatio kuulostaa juuri siltä Sami Minkkisen juontamalta ohjelmalta: Kielletty rakkaus.

Todella rohkeasti on Sami tarinansa jakanut. Aihe on niin herkkä, että varmasti on tullut melkoiset palautevyöryt. Tuon jutun luettuani sain myös perspektiiviä siihen kuinka vahvat vaaleanpunaiset lasit saattavat olla. Itse ottaisin ne mielummin hieman pienemmillä vahvuuksilla. Tässä elämässä, kun ei ole enää mukana vain minä itse.

Niin ja Kaija Koolta kysyisin klassikon: Kuka keksi rakkauden?

Mukavaa alkavaa viikkoa!!’

-Esko-

// Lähde: Iltapäivälehdet ja Me naiset 23.11.2017 //

// Kuva: Markus Suntila //

Comments (20)