”Joo, minähän maalaan noi putket. Makailin sohvallani ja tuijottelin vieressä kiemurtelevaa putkistoa. Ruusukulta on sävy, joka kiehtoo itseäni suuresti ja aloinkin googlailemaan mahdollista maalia. Ja sieltähän löytyi tuommoinen pieni purnukka, joka tosin oli myyty loppuun monesta paikasta. Sinellissä pitäisi olla.”
Sinellissähän sitä oli ja näin olin vuosia sitten kirjoitellut. Eilen kaivelin laatikoistani esiin sen samaisen purnukan tuota ruusukultamaalia. Nyt vuorossa olikin hieman pienempi projekti. Eli sympaattisen lieteni rumat harmaat nupit. Remontin aikana paljon pohdin, josko olisin kodinkoneetkin vaihtanut, mutten raaskinut. Eihän nuo vanhat täydellisesti tuohon uuteen sovi, mutta…
…eilisen maalausurakan jälkeen edes vähän paremmin. Tuli kyllä huomattavasti linjakkaamman näköinen kokonaisuus. Olen oikein tyytyväinen. Instagramiini sain eilen kommentin, ettei tule kestämään kovaa käyttöä tuo maali. Vastasin huumorin saattelemana, että onneksi keittiöni ei ole kovassa käytössä. Ja jos tulee joskus olemaan, niin aina voi hieman päälle uutta kerrosta sipaista.
Hyvin sopii tähänkin Innon Markon teesi: ”Mitä et voi peittää, niin korosta.”
Aika paljon on muutosta saanut alle kymmenen euron minimaalipurnukalla.
Jes!
Esko
