Pieni keittiöni koki melkoisen muutoksen

Semmoinen yksitasoinen olisi hieno. Hakusanoiksi: minimal kitchen, yksitasoinen keittiö, loft kitchen jne. Kuparia sinne täytyy tulla. Kuparinen hana ja allas. Ne ovat olleet aina suuri haaveeni ja nehän täytyy toteuttaa. Näillä haaveilla marssin pariinkin paikkaan suunnittelemaan tulevaa täysin uutta keittiötäni. Nähtyäni loppulaskun mietin, että nyt kaatui haaveet. Aivan, kuten Jore Marjaranta lauloi.

Suunnitelma kaksi siis käyttöön. Minulla on vain reilut viisi vuotta vanha keittiö kodinkoneineen. Nyt Esko jäitä hattuun. Ei ole kovinkaan järkevää laittaa kaikkea uusiksi. Hakusanoiksi: keittiön kaappien ovien vaihto, Helsinki. Ja sieltähän sitten alkoi asiat etenemään. Vanhat kodinkoneet ja rungot jäivät, yläkaapit poistuivat, mutta kaikki muu menikin uusiksi. Ja kyllä, siellä ne olivat paikoillaan. Kuparinen hana ja allas.

Tänään astuessani asuntooni olin aivan innoissani. Se koronavirus-taudin kourissa saatu idea oli nyt siirtynyt toteen ja siinä se oli melkein valmiina edessäni. Kävelin ympäriinsä ja ihastelin. Samalla iski silmääni alle kymmenellä eurolla tuunaamani kupariputket, jotka itseasiassa nyt ovat määränneet värimaailman myös keittiööni. ”Se mitä ei voi peittää, pitää korostaa”- ideologiasta kaikki sai silloin aikoinaan alkunsa.

Vaaleus tuo paljon avaruutta asuntooni. Siinä ei ole liikaa neliöitä ja hyvä niin. Minä en niitä ympärilleni kauheasti tarvitse. Minä en myöskään halua maksaa tämän kaupungin hintasolla yhtään niinsanotuista ylimääräisistä neliöistä. Minimalistinen keittiö ilman mitään turhaa sopii minulle myös todella hyvin. Asuntoni sydän ei sijaitse siellä. Se sijaitsee jossain ihan muualla. Tuolla varustuksella pärjään oikein mainosti.

Kohta minulla on valmis asunto. Se tuntuu vähän erikoiselta näin vajaan puolen vuoden kiertolaiselämän jälkeen.

Mukavaa aurinkoviikonloppua!!

-Esko-

Ollut varmasti raskasta tuo remonttiaika?

Parisen kuukautta. Eihän se nyt paha ole ollenkaan. Helmikuun lopulla voi jo palailla takaisin kotiin ja käydä purkamassa sen väliaikaisvarastoon kasatun Tetriksen. Sitten tulikin se helmikuun loppu ja kotiinpaluutähtäintä oli siirrettävä seuraavaan kohokohtaan. Syntymäpäiviäni vietän huhtikuun puolivälissä. Ikääntymisen mukanaan tuomat pölyt puhdistan synttärisaunavuorollani. 

Ikää tuli, muttei löylyjä ja Tetriskin pysyi edelleen paikallaan. No, vappuna sitten avaan kuohujuoman ja puhallan serpentiinit uudelle saarniparkettilattialleni. Kuohujuomasta jäi korkki paikoileen, kuin Leijonien pukukopissa konsanaan. Kevätjuhla ja Suvivirsi. Se on aina upea ja käsinkosketeltava hetki opettajan elämässä. Kevätjuhlan jälkeen kurvaan kotipihaani ja avaan oluen uudistetulla terassillani. 

Enpäs kurvaa vielä silloinkaan, mutta juhannukseen mennessä tulee poika saunomaan. Tämän uskallan jo sanoa ääneen. Tämä leiritys on ollutkin hienoisesti suunniteltua pidempi. Heti tämän seikkailun alkaessa päätin, että materiasta en valita. Tämä oli ikäänkuin kirsikka kakun päälle tähän limboon, jota viimeisimmät vuodet ovat elämässäni olleet. Aloitetaan sitten ihan puhtailta ja uusilta pinnoilta. Ilman happamia kirsikoita ja kiviä halkomassa henkisiä hampaita.

Viime viikolla asunnollani käydessäni meinasi kyynel valua poskelle. Siellä oli jo toisessa huoneessa asennettu parkettia lattialle. Kyllä, tuo kivilouhokselta näyttänyt huone olikin yhtäkkiä valkolakatun saarniparketin peittämä. Se tuntui jotenkin uskomattomalta. Se tuntui uskomattoman hyvältä.

Uskomattoman ihania sijaisasumuksia olen saanut tällä leirityksellä kokea. Tärkeistä kohtaamisista on tullut entistä tärkeämpiä. Ihan vähän enemmän olisi voinut pakata mukaan boksereita ja t-paitoja. Se sama yksi pahvilaatikko on minua seurannut paikasta toiseen. Kotiin päästyäni sen kyllä litistän todella teatraalisin ottein taloyhtiömme pahvinkeräyslaatikkoon.

Nyt ollaan jo lähellä!

-Esko-