Tag: ruisrock

Posted on

Perjantain vanhat: Helle saa haaveilemaan

Olipa osuva nosto noin vuoden takaa. Aika samoilla meiningeillä on silloin menty. Hellettä ja haaveilua. Enää ei tosin tarvitse kovin kauaa haaveilla, koska jo illalla suuntaan elämäni ensimmäistä kertaa täällä Hyvinkäällä järjestettävään Rockfestiin!

//// Huh hellettä! On muuten todella kliseinen avaus. Nyt saa ollakin. Suomea hellitään tällä hetkellä aivan mielettömällä säällä ja eipähän muuten haittaa. Kuuntelin töihin ajaessani radioita. Siellä toimittaja lueskeli kuulijapalautteita ja johan siellä joku jo valitteli, että saisivat nämä helteet jo loppua. Ei, eivät saisi. Antaa tulla vaan. Nämä todella vähiinkäyvät työpäivätkin menevät pelkästään hymy huulilla. Vaikka toki on haikeuttakin ilmassa. Tällä hetkellä opettamani kutosluokkalaiset suuntaavat kohta yläkoulun kiemuroihin. Luokkani on aivan huippu ja nämä kaksi vuotta, jotka olen saanut heidän kanssaan viettää ovat olleet todella opettavaisia, niin opettajalle ja toivottavasti ennenkaikkea oppilailleni. Kevätjuhlassa opettajien laulaman jäähyväislaulun aikana joutunee kaivamaan nenäliinaa puvuntakin taskusta.

Nyt ei ole puvuntakkia tarvinnut eikä tarvitse varmasti myöskään jälleen kerran kesällä koittavilla kesäfestivaaleilla. Selailin eilen koneeltani vanhoja festarikuvia ja kyllähän sitä taas niin odottaa näitä kesän oman aikani kohokohtaviikonloppuja. Ruisrock ja Ilosaarirock, jes! Ruisrock on viime vuosina saavuttanut aivan järjettömän suosion ja tänä vuonna liput taidettiin myydä loppuun jo maaliskuussa, aikamoista. Onneksi kerkesimme ystävieni kanssa ostaa liput jo hyvissä ajoin. Majoituksenkin saimme hieman takaportin kautta hoidettua, eli on niinsanotusti kattaus valmiina. Ilosaarirockiin varaamme aina hotellihuoneet jo edellisenä kesänä. Hotelli Aada, taas tullaan. Olisiko kymmenes vuosi?

Aina, kun kirjoitan kesäisistä festivaaleista verkkokalvoilleni muodostuu kuva siitä sosiaalisessa mediassa levinneestä yleisöosaston kirjoituksesta otsikolla: Vanhukset pois festareilta. Mitä tekevät 30-vuotiaat ja vanhemmat nuorten rock-festivaaleilla?… Itse ainakin nautin ystävieni seurasta. Siitä festivaalien tunnelmasta. Ympärillä pääosin vain hyväntuulisia ihmisiä, upeita kohtaamisia ja taustalla lavoilta raikaa taukoamatta hyvä musiikki. Nykypäivänä festarit ovat kokonaisvaltaisia elämyksiä. Löytyy vaikka sun mitä ja ruokatarjontaa on enemmän kuin riittävästi. Silti syön aina ainakin kerran sen kaikille tutun klassikon. Kebab-lautanen kaikilla mausteilla, tietysti!

Helle sai haaveilemaan jo rokkifestivaaleista. Onhan noihin vielä aikaa, mutta hyvä on fiilistely aloittaa ajoissa.

Olettekos suuntamassa kesällä festaritunnelmiin?

-Esko-

Kuva: Jere Lehtonen ////

Posted on

Voikohan Ruisrockiin kyllästyä?

Täysi auringonpaiste ja hymyilevät ystävykset. Oletettavasti aika moni sosiaalista mediaa viikonlopun aikana seurannut ihminen törmäsi tuohon ensimmäisen lauseeni komboon. Sitä se taas kerran oli, tänäkin vuonna. Uskomatonta, kuinka herra säävastaava siirtää aina sen auringon tuohon Ruissalon yläpuolelle rokkiviikonlopun ajaksi. Uskomatonta, kuinka se aurinko saa ihmisten suupielet lähes jatkuvaan hymyyn rokkiviikonlopun ajaksi. Olisiko ollut itselläni ehkäpä kymmenes Ruisrock ja aina on mieleeni piirtynyt kuva aurinkoisesta rantalavasta risteilyaluksen lipuessa ihmismeren taustalla.

Säällä tuli aloitettua tämän vuoden Ruisrockin läpikäynti. Noh, kyllä se on hyvin olennainen osa suomalaista ulkoilmatapahtumaa, joten menköön nyt. Ruisrockeissa olen vuosien varrella yöpynyt ystävien lattioilla, hotelleissa ja kerran purjeveneessä Turun vierasvenesatamassa. Tänä vuonna meidän rokkijengillä kävi ihan uskomaton tuuri ja saimmekin käyttöömme sadan neliön asunnon aivan Kauppatorin kupeesta. Siellä oli poikien niinsanotusti hyvä olla.

Tässä on vuosien varrella tapahtunut myös hienoinen muutos tähän festivaalinviettokulttuuriin. Siellä pojat pesivät pyykkiä, silittelivät paitoja ja leikkasivat aamulla veitsenteräviä siivuja oliivijuustociabattasta. Kaukana ovat ne ajat, kun teltasta herättiin kolmatta päivää samoissa boksereissa ja suljettiin yöpaikan (teltan) “vetoketjuovi” päiväkirjanlukolla. Hienoja aikoja nekin olivat ja hyvä, että on tullut elettyä lähes kokonainen festivaalievoluutio. Seuraava askel taitaakin olla sitten Ruisrockin järjestämä ilmainen vesibussikuljetus ja pääsylippu yli seitsemänkymmentä vuotta täyttäneille. On muuten hieno ele, todella.

Yksi asia, jota ei edes festivaalievoluutio muuta on ystävyys. Kyllä se on jokaisena vuonna ihan yhtä upeaa viettää ne muutamat päivät hyvien ystävien seurassa. Ei paina mielessä murheet, ei huolet. Ainut mikä saattaa painaa on silmäluomi kolmantena aamuna, mutta sekin unohtuu aina yllättävän nopeasti. Ja voi sitä naurun määrää. Jaksaa taas ensi vuoteen. Tai siis ensi viikonloppuun, kun on edessä Joensuu ja Ilosaarirock. Niin ja kiitos taas kerran kaikille teille uusille festivaaliystäville, jotka tulitte heittämään tarinaa. Olivat oikein miellyttäviä kohtaamisia.

Melkein muuten jo unohdin festivaalievoluution uusimman piirteen ja se on askelmittaus. On tämä tekniikka melkoista, kun pojat aamulla huoltoasemalla laskivat viikonlopun aikana talsittuja kilometrejä. Olisiko mennyt maratoni? En tiedä, mutta olihan taas kerran melkoisen mukava kestävyyssuoritus, mahtava! Voikohan Ruisrockiin koskaan kyllästyä? Juuri tällä hetkellä tuntuu, että vastaus on ei.

Leppoisaa viikkoa!!

-Esko-

// Pääsylippu saatu. Kiitos Ruisrock. //