Tag: ruoka

Posted on

Keksin ihan uuden nimen tälle hittiherkulle

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Kantolan

“Sitä vaan laitatte etutaskuun. Yksi pala ei riitä, laittakaa kaksi. Ja vettä pulloon. Näillä eväillä pärjäätte pitkälle.” Noilla sanoilla majuri Laukka valmisteli meidät pitkälle hiihtovaellukselle. Ja me ratsumiehet tottelimme ja laitoimme jo hieman käytössä kellastuneen talvipuvun etutaskuun kaksi palaa näkkileipää. Ja kyllä, niin pärjäsimme, pitkälle pärjäsimme. Näkkileipä, tuo helppo naposteltava. Tuon helpon naposteltavan kanssa olen itse tekemisissä vuodessa noin 190 päivää. Edelleenkään en ole löytänyt ratkaisua, että kummalle puolelle sitä levitettä tulisi laittaa. Noh, samapa tuo. Nyt on pienoinen tauko työpaikan näkkäreistä ja on aika laajentaa skaalaa.

Uusi ja toivottavasti nouseva trendi on jyväiset näkkileivät. Jos pelattaisiin Levottomat ykkösestä tuttua ”en ole koskaan peliä” saisin tästä melkoisen varmasti pisteen. En ollut koskaan aikaisemmin maistanut jyvänäkkäriä. Kantola tarjosi minulle tämän mahdollisuuden ja hyvä, että tarjosi. Jyvänäkkäri oli oikein maittava uusi tuttavuus. Helppoa, täyttävää ja terveellistä. Runsaasti hyviä rasvoja, proteiineja, kivennäisaineita ja kuituja samassa paketissa. Nykypäivänähän kaikelle uudelle tulee keksiä omia nimiään tai sanojaan, jotka sitten saattavat päätyä Suomen kielitoimiston sanakirjaan asti. Sinne hyggeilyn, marituksen ja droonien sekaan. Enää edes mysli ei ole mysliä. Sekin on granolaa. Jos siis yhdistetään näkkäri ja jyvänäkkäri saadaan jäkkäri. Ei, ei kielipoliisit tule tuota ehkä hyväksymään.

Varmasti moni blogiani seurannut tietää, etten ole mikään superkokki. Tämä on ominaisuus, josta en ole niinkään ylpeä. Tämä on kuitenkin ominaisuus, jota voi harjoitella. Pienillä askelilla on hyvä lähteä liikenteseen ja lomallahan on aikaa valmistaa esimerkiksi kunnon aurinkoaamiainen tai iltaisen auringonlaskun sävyttämä iltapala omalle takapihalleen. Eilen heräsin täyteen auringonpaisteeseen. Olin kyllä tutkaillut sääennustuksia jo etukäteen ja varannut jääkaappiini kotimaisia tuoreita tomaatteja ja buffalo-mozzarellaa. Kuivakaappia olin täydentänyt mustapippurilla ja oliiviöljyllä. Ikkunalaudalle vielä rehevä ja tuoksuva puska basilikaa. Ah, nuo herkut jyvänäkkäreiden päälle ja eikun aurinkoon herkuttelemaan.

Tämmöisiä aamupaloja on valmistettu maailmalla varmasti miljoonia ja miljoonia. Nämä leipäni päälliset eivät ole uusi innovaatio, ei uusi resepti. Tällä nimellä näitä ei varmasti ole kukaan muu maailmassa tehnyt, ei varmasti. Eli Eskon buffalo-mozzarellajäkkärit, olkaa hyvät!

Kantolan jyvänäkkäreitä (kaura-auringonkukansiemen tai yrtti-merisuola)
buffalo-mozzarellaa
tuoreita kotimaisia tomaatteja
basilikaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Siitä vaan oman maun mukaan jäkkärin eikun jyvänäkkärin päälle ja nauttimaan.

Aurinkoa ja terveisiä kotimaisten kielten keskuksen väelle!

-Esko-

Posted on

Tämä asia tulee selkärangasta, onneksi!

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Atria Eat & Go

Liikunnallinen elämäntapa. Tämä on asia, josta haluan omia vanhempiani kiittää. Jo pieni Esko oli tottunut liikkumaan ja jo pienen Eskon ympärillä urheilu ja liikunta olivat tiivisti mukana. Veljeni kanssa olimme ihan pikkupoikina usein isäni mukana hänen koripalloharjoituksissaan. Saimme aina, tai en tiedä olisimmeko saaneet mennä koulun patjavarastoon pomppimaan. Rakensimme sinne erinäisiä seikkailuratoja ja hypimme vuorotellen trampoliinilla. Uskoisin, että tuolta on pikkuhiljaa lähtenyt rakentumaan myös liikunnan tärkeys minun elämässäni. Tämän asian pyrin myös omalle tyttärelleni siirtämään. Ei tarvitse kilpailla, ei tarvitse olla huipulla, mutta liikunnallinen elämäntapa olisi merkityksellistä saada osaksi hänenkin elämäänsä.

Omassa lapsuudessani ei ollut älypuhelimia, ei ollut Pleikkareita eikä ollut sosiaalista mediaa. Oli kerrostalon piha. Oli kaverit. Oli idoleja, joita leikittiin pihapeleissä. Timo Suden lähes täydellisen kääntölämärin opettelin sillä puuvartisella Montrealilla. Vietimme lähes kaikki päivät pihalla, pelaillen ja leikkien. Kouluikäisenä aloitin sitten harrastamaan urheilua kolmessa eri lajissa ja sille tielle olen jäänyt. Liikunta ja sen tarve tulee selkärangasta ja en pysty olemaan kovinkaan montaa päivää tekemättä jonkintyyppistä urheilusuoritusta. Oli se sitten reipas kävely, koristreenit, lenkki, kuntosali tai kotijumppa. Olen kohtalaisen aktiivinen henkilö, joten energiataso nousee helposti liian korkeaksi. Läheiseni tämän tietävät. Kyllä, muutun sietämättömäksi.

Sietämättömäksi rakentuu myös nälkä jos ei tankkaa kunnolla liikunnan ohessa. Tämä on minun heikko kohtani. En ole koskaan kiinnittänyt syömiseeni minkäänlaista huomiota, lukuunottamatta karkkilakkojani. Eivätpä nekään ole supersuorituksiin johtaneet. Syön ihan mitä vaan, ihan milloin vaan. Joskus unohdan syödä kokonaan ja ihmettelen miksei jalka oikein nouse lenkkipolulla. En ole oikein löytänyt semmoista helppoa ja nopeaa syötävää, jonka voi tankata vaikkapa työpäivän jälkeen juuri ennen kuntosalia tai lenkkiä. Rahka ei täytä tarpeeksi. Lämmin ateria täyttää vähän liikaakin. Nyt on markkinoille tullut todella varteenotettava vaihtoehto Atrialta.

Atrian Eat & Go salaattiateriat ovat proteiinipitoisia, vegaanisia ja ennenkaikkea helposti nautittavia pika-aterioita. Noita herkkuja olen napsinut viime aikoina oikein urakalla. Pakkaus on kuin tehty nopeaan popsimiseen. Tarpeeksi tukeva, ei lentele pavut autonpenkeille ja mukana tuleva luha (armeijatermi lusikkahaarukalle) helpottaa syömistä huomattavasti. Maku on molemmissa annoksissa todella hyvä. Raikas, ruokaisa ja täyttävä. Itse olen syönyt aterioita ainoastaan kylmänä, mutta ne voi halutessaan lämmittääkin. Yhteenvetona voin suositella näitä uutuuksia kaikille helppoa, nopeaa ja terveellistä ruokaa etsiville. Toimii!!

Liikunnan ilon ja terveellisen valmisruoan saattelemana uuteen viikkoon!!

-Esko-

// Osa kuvista: Olli Laine //