Ei ongelmia tarvitse arvottaa

Eilinen kirjoitukseni etäisyyden ja etä-isyyden aiheuttamista tunnoista näin juhlapäivien ympärillä sai paljon kuhinaa aikaiseksi. Toki sen tiesin jo julkaise-nappia painaessa, että tämä on aihe, joka herättää ihmisissä paljon ajatuksia. Paljon sain viestejä erinäisissä kanavissa. Tsemppitoivotuksia ja sydämiä saapui tutuilta ja tuntemattomilta. Hyvältä niitä tuntui saada, joten kiitos siis kaikille. Tarkoitukseni ei ole hakea sääliä vaikeista asioista kirjoittaessani. Tarkoitukseni on herättää ajatuksia ja saada ihmiset miettimään millaisia tuntoja erilaiset elämänvaiheet minussa, ihan tavallisessa, suomalaisessa miehessä saavat aikaiseksi.

Joillekin saattaa piirtyä kuva, että täällä näppäimiston takana kirjoittelee mies. Mies, jonka elämä lipuu ohi minuutti minuutilta ja tunti tunnilta vain kurjia asioita pyöritellen ja omaa elämäntilannettaan manaten. Asia ei todellakaan ole näin. Tämä etäisyys on itselleni täysin uusi asia, jonka kanssa ajoittain kipuilen. Oikeastaan ainut elämäni osa-alue, joka minulle enää tämmöisiä tuntemuksia aiheuttaa. Kaikki asian herättämät tunteet ovat uusia ja ne on opittava tunnistamaan, käsittelemään ja kanavoimaan oikein. Kirjoittaminen on minulle tapa jäsennellä ajatuksiani, tärkeä semmoinen. Toivottavasti edes yksi ihminen näistä jotain myös omaan elämäänsä pystyisi poimimaan.

Vastoinkäymisiä elämässä tulee väistämättä vastaan. Joskus ne ovat hieman haastavampia, joskus hieman kevyempiä. Manaamalla ne eivät paremmaksi muutu. Hyvä niitä on kuitenkin ajoittain pohdiskella. Ja erinäisiä vastoinkäymisiä ovat ihmiset tässä lähiaikoina iltapäivälehtien mukaan kohdanneet. Ryhmä Hau keskeytyi teknisen vian takia. Ryhmä Hau sai aikoinaan pystyyn ihan penturaivon. Tunnepitoisia pikkukoiria. Ja olipa tänään uutinen, kun joulukalenterin ykkösluukusta tulikin Bounty, mikä pettymys. Kookossuklaa ykkösluukusta, ei voi olla totta! Bountyhan on ihan hyvää. Ja kenenkään ongelmia ei pidä arvottaa. Kaikki ne omalla tavallaan kokevat.

Mukavaa maanantaita!!

-Esko-

Cheek täyttää stadionit ja Ryhmä Hau kauppakeskukset

Ilmiö. Kuinka syntyy ilmiö? Siinäpä melkoinen kysymys. Mikä asia saa ihmiset, pienemmät ja isommat hullaantumaan jostain tietystä asiasta? On ollut Dingo- maniaa, Cheek-maniaa, Ryhmä Hau- maniaa ja odotettavissa on varmasti myös Tanhupallo-maniaa. Pikkupoikana muistan itse seuranneeni Tao- Tao:ta, Nils Holgerssonia ja vähän vanhempana Seppo Taalasmaan äänestä tuttua viekasta etsivää Nikke Knattertonia. En muista pääsikö näistä hahmoista kukaan kauppakeskusten kevätkarnevaalien vetonaulaksi?

Ryhmä- Haun pennut ovat juuri parhaillaan kauppakeskuskiertueella ja oppilaani kertoman mukaan oli Myyrmanni ollut viikonloppuna aivan tukossa Rollen, Kajan ja Sampan ottaessa lavaa haltuun. Ryhmä Hau- ilmiötä olen seurannut itsekin sivusta. Jopa penturaivosta otsikoitiin iltapäivälehdissä, kun uuden tulokkaan ensiesiintymisen uutisoinnissa olikin jotain kyseenalaista. En tiedä kauan sarja on televisiossa pyörinyt, mutta hyvin on paikkansa ottanut. Saa nähdä pystyykö Kaja ja kumppanit jättämään tassunjälkiä historiaan, kuten esimerkiksi Mikko Mallikas tai Pekka Töpöhäntä.

Veikkailisin, että Putouksen sketsihahmokilpailun voittajalla Tanhupallolla on myös kysyntää erinäisissä kansantapahtumissa. Tuo herttainen tiarapää valloitti suomalaisten sydämet jo ensiesiintymisellään. Todella helposti lähestyttävä hahmo, jossa oli lähes meille kaikille jotain tuttua. Jotain, johon voi samaistua. Ehkäpä siinä piilee suosion salaisuus, joka varmasti tullaan hyödyntämään todella tehokkaasti. Tanhupallolta ei varmasti juontokeikat lopu. Villalanka saattaa tilapäisesti loppua, koska karvamatoja syntynee kuin liukuhihnalta.

Koulumaailmassa pyörii tasaisin väliajoin myös erilaisia ilmiöitä. Omalta kouluajalta muistan virvoitusjuomalogoilla varustetut jojot, joilla pystyi tekemään erilaisia temppuja. Kisoissa pärjänneillä astetta kovemmilla tyypeillä oli kultaiset jojojen “ferrarit”. Viimeisimpinä hitteinä on esiintynyt spinnerit, slimet ja nyt lähes kaikki ns. joutoaika käytetään erikoisesti heiluen flosh-dancen pyörteissä.

Ilmiöt tulevat ja menevät. Ei kuitenkaan kaikki.

Kuulostaako tutulta?

-Esko-