Todella onnistunut säilytysratkaisu

Tuolla on noita viime muuton jäljiltä olevia pahvilaatikoita ja jätesäkkejä. Tuo viime muutto tapahtui 2016 loppuvuodesta. Eli melkein kuutisen vuotta sitten. Miksi olen perinyt äidiltäni hamstraajageenin? En raaski heittää pois. Jos vaikka vielä joskus käyttäisin. Tästä ajatusmallista pyrin pääsemään eroon, kun tänne asuntooni remontin jälkeen palailin.

Sortti-asemalla tein aika monta vierailua. On muuten todella hyvä palvelu. Sain myös viimeinkin aikaiseksi varata kirpparipöydän Munkkivuoren ostarin uudelta Kulma-kirpputorilta. On muuten todella hyvä palvelu ja myös todella hyvä myynti. Sain viikosta yli 400 euroa. Ainakin minun korvaani kuulosti todella suurelta summalta. Tosin koukutin itseni palveluun, jossa voit seurata myyntejä lähes reaaliaikaisesti. Katsoin niitä noin seitsemän minuutin välein. Ehkäpä juuri tämän takia ei minusta ole koskaan tullut kovinkaan pitkäjänteistä sijoittajaa. 

Nyt asunnossani on tavaraa ja vaatteita juuri sopivasti. Täällä ei liikaa ole säilytystilaa ja aika monesti olen miettinyt mistä sitä lisää taikoisin? Sänkyni päätyseinässä on ihmeellinen syvennys. En tiedä mikä on mahtanut sen funktio olla. Se ei ole koskaan ratkennut. Asuessani täällä se on toiminut leikkipaikkana, piilona ja viimeisimpänä nukketalon säilytyspaikkana. Remontin jälkeen sainkin hyvän idean.

Teetän sinne kaksi vaatetankoa ja eteen tuollaiset liukuovet. Tänään kävi todella mukava remonttihenkilö ne asentamassa ja töistä kotiin saavuttuani tuli se paljon puhuttu WAU-efekti. Siitä tuli täydellinen ja tuonne mahtuu nyt siististi lähes kaikki ne ykkösvaatteeni hienosti. Ja ovatpa vielä sopivasti katseilta piilossa. 

Tämä oli todella onnistunut säilytysratkaisu ja tuopa se vielä lisää tilantuntua tähän toiseen huoneeseen.

Olen onnellinen!

-Esko-

Pieni keittiöni koki melkoisen muutoksen

Semmoinen yksitasoinen olisi hieno. Hakusanoiksi: minimal kitchen, yksitasoinen keittiö, loft kitchen jne. Kuparia sinne täytyy tulla. Kuparinen hana ja allas. Ne ovat olleet aina suuri haaveeni ja nehän täytyy toteuttaa. Näillä haaveilla marssin pariinkin paikkaan suunnittelemaan tulevaa täysin uutta keittiötäni. Nähtyäni loppulaskun mietin, että nyt kaatui haaveet. Aivan, kuten Jore Marjaranta lauloi.

Suunnitelma kaksi siis käyttöön. Minulla on vain reilut viisi vuotta vanha keittiö kodinkoneineen. Nyt Esko jäitä hattuun. Ei ole kovinkaan järkevää laittaa kaikkea uusiksi. Hakusanoiksi: keittiön kaappien ovien vaihto, Helsinki. Ja sieltähän sitten alkoi asiat etenemään. Vanhat kodinkoneet ja rungot jäivät, yläkaapit poistuivat, mutta kaikki muu menikin uusiksi. Ja kyllä, siellä ne olivat paikoillaan. Kuparinen hana ja allas.

Tänään astuessani asuntooni olin aivan innoissani. Se koronavirus-taudin kourissa saatu idea oli nyt siirtynyt toteen ja siinä se oli melkein valmiina edessäni. Kävelin ympäriinsä ja ihastelin. Samalla iski silmääni alle kymmenellä eurolla tuunaamani kupariputket, jotka itseasiassa nyt ovat määränneet värimaailman myös keittiööni. ”Se mitä ei voi peittää, pitää korostaa”- ideologiasta kaikki sai silloin aikoinaan alkunsa.

Vaaleus tuo paljon avaruutta asuntooni. Siinä ei ole liikaa neliöitä ja hyvä niin. Minä en niitä ympärilleni kauheasti tarvitse. Minä en myöskään halua maksaa tämän kaupungin hintasolla yhtään niinsanotuista ylimääräisistä neliöistä. Minimalistinen keittiö ilman mitään turhaa sopii minulle myös todella hyvin. Asuntoni sydän ei sijaitse siellä. Se sijaitsee jossain ihan muualla. Tuolla varustuksella pärjään oikein mainosti.

Kohta minulla on valmis asunto. Se tuntuu vähän erikoiselta näin vajaan puolen vuoden kiertolaiselämän jälkeen.

Mukavaa aurinkoviikonloppua!!

-Esko-