Kaikkien aikojen karkkipussi

Näihin olen koukussa. Mitäpä sitä kiistämään. Hyvä se on ihmisellä olla joku pahe. Tämä on kuitenkin hyvin kevyt sellainen. Huomattavasti kurjempia ja turmiollisempiakin saattaisi olla olemassa. Kirjoitellessani älypuhelinpostausta tajusin taas sen tosiasian, että yksinkertaisesti rakastan irtokarkkeja. Olen tännekin kirjoitellut kuinka olen päässyt irti karkista, kuinka saa sokerihimon kuriin. Hetkittäin se onnistuukin, mutta enhän minä vaan voi jättää kunnon irttaripussia kokonaan pois elämästäni.

Kyllähän irtokarkit kuuluvat tiettyihin hetkiin äärimmäisen hyvin. Mitä on elokuvateatteri ja hyvä leffa ilman kahisevaa pussia sylissäsi? Mitä on flunssainen päivä kotona ilman kahisevaa pussia vatsasi päällä? Mitä on yhteinen ilta lapsesi kanssa, kun napsitte niitä parhaita paloja toistenne kahisevista pusseista? Ja sen minä ainakin isänä olen oppinut, kuinka onnistut syömään salaa kaapissa olevia irtokarkkeja. Nykyään tämä on todella haastavaa, koska lapsellani on lähes pettämätön makeistentunnistushajuaisti.

Tässä työarjen alettua on tullut napsittua karkkia ehkäpä jopa hieman liikaa. Työmatkani varrella sijaitsee Halvan makeistehdas ja sinne on auttamatta liian helppo kurvata. Tarjolla on aivan tuoretta lakua ja muita herkkuja. Mansikkalaku kyseisestä puodista on niin hyvää, että se pussi ei kovin kauaa käsissäni vanhene. Oikein mukava myyjäkin moikkaa jo hyvin tuttavallisesti. Onkohan tullut hieman liian usein vierailtua?

Lähes aina irtokarkkivalinnat nousevat puheisiin myös jossain vaiheessa mahdollista treffailua harrastaessa. Vai voiko joku väittää vastaan tässä asiassa? Ai, sinä otit noita ja noita ja noita. Sinulla on kyllä outo karkkimaku. Kaikille on rakentunut tietty teema lähtiessään rakentamaan sitä omaa täydellistä makeispussiaan. Myös itselleni. Mitäpä siis löytyy aina minun siitä itserakentamasta kaikkien aikojen irttaripussista?

Suklaata ei juuri koskaan. En ole kovinkaan suuri ruskean kullan ystävä. Toki työpaikkamme suklaaringissä käyn maistelemassa, mutta juuri koskaan en kokonaista levyä kotiini osta. Olen suurien ja löysien karkkien ystävä. Liskot, joita saa kylläkin vain edesmenneestä Makuunista ja vielä hengittävästä Filmtownista. Nuo Bubsin jättipehmokarkit, joita kuvassakin. Ovat tuoreena aivan tajuttoman hyviä, aina pussiin jos mahdollista. Kaikki erilaiset pehmopääkallot, aina pussiin jos mahdollista. Naperot, nuo värikkäät pikkupallerot, aina pussiin jos mahdollista. Kirpakat colapullot, aina pussiin jos mahdollista. Vähän salmiakkia, aina pussiin. Siinäpä sitä kulmakiviä täydelliselle irttaripussille.

Tämä on muuten ratkaisematon mysteeri. Jos sinulla on mahdollisuus rakentaa täydellinen irtokarkkipussi, niin miksi sinne pohjalle jää aina pyörimään ne samat tutut ”jämäkarkit”? Itselläni ne koostuvat lähinnä mainitsemistani naperoista.

Noniin, mistäpä teidän irtokarkkipussinne koostuu? Löytyykö yhteisiä suosikkeja? Kaikkien aikojen paras karamelli on muuten aikoinaan markkinoilla ollut Roope Ankan kolikko.

-Esko-

Viisi vinkkiä, jolla pidät sokeriaddiktion kurissa

”Nyt olen irti. Olen irti karkista. En enää sorru. (Ehkä)” Näin olin aiemmin kirjoittanut. Hyvä, että olin lisännyt loppuun sanan: ehkä. En todellakaan onnistunut vierottamaan itseäni kokonaan karkista. En sokerista, en leivonnaisista, en Omar-munkeista, en opettajanhuoneen pöydällä olleista mokkapaloista. Olen sokeri-addikti. Se minä olen. Nyt olen vähentänyt. Tai siis lopettanut kuin seinään. Ensimmäiset viikot takana, ei ole helppoa.

Löimme kaverini kanssa vetoa, että pidämme aluksi kahden viikon täysin sokerittoman jakson. Siinä hetkessä ajattelin, jotta ei tuota mitään ongelmia. On tuottanut, ja paljon. Opehuone on tunnetusti paikka, jonka pöydillä on herkkuja lähes päivittäin. Kyläillessä pöytään tulee aina vähintäänkin jäätelöä tai voisilmäpullia. Noista tarjoiluista luopuminen näin himokkaalle miehelle on ollut todella vaikeaa. (Sokerihimokkaalle).

Listailen tähän viisi asiaa, jolla sokerieuforinen-Esko välttää sitä hetkeä, kun yksinäisenä iltana  sortuu Omar-munkkien pauloihin. Nuolee munkkien päälliset. Laittaa suuhunsa niin paljon kuin mahtuu ja lopuksi huuhtelee ne alas kylmällä maidolla. Koko kehossa euforinen olo, sokerieuforinen.

 

  1. Tyhjennä herkkukaapit.

Jokaisella on kotona kaappi, johon on kertynyt syömättä jääneet joulukonvehdit. Lasten synttäreiden ylijäämävaahtokarkit ja se yksi suklaalevy, josta piti vain maistaa yksi palanen. Roskikseen vaan kylmästi. (Tuntui pahalta heittää pois.)

 

  1. Korvaa herkut pähkinöillä

Olen ostanut opettajanhuoneeseen pähkinäpussin. Muiden herkuttelessa Oreo-juustokakulla voit itse popsia maapähkinöitä kilon pussista. Kyllä, jäät sosiaaliseen paitsioon. Se hinta on vain maksettava. Ja se Oreo-juustokakku on muuten aivan taivaallista.

 

  1. Juo sokeritonta mehukeittoa

Nykyään minulla on kotona aina sokeritonta mehukeittoa. Makeanhimon yllättäessä iso huikka suoraan tölkistä. Auttaa yllättävän paljon.

 

  1. Kierrä kaupassa herkkuosasto

Tuttu S-market. Tiedän jo reitin, jolla pystyn välttämään ne notkuvat irtokarkkihyllyt. Joudun kävelemään kääretorttujen ohi, mutta sen osaston kohdalla suljen silmäni. Avaan ne taas tuoretiskin kohdalla. Oikean reitin kautta saan aina tarvitsemani tuotteet ja päädyn yleensä Maritan kassalle. ” Ei, en ota pakasteita pussiin…”

 

  1. Syö säännöllisesti

Tasainen ateriarytmi pitää makeanhimon loitolla. Ei tarvitse välttämättä syödä kananmunia, lehtikaalia, goji-marjoja, spiruliinapihvejä tai panolihapullapastaa. Jotain sokeritonta suuhunpantavaa tasaisin väliajoin, niin et sorru niihin kummitätisi joululahjaksi antamiin Pandan juhlapöydän konveteihin, joista kuitenkin parhaat on jo syöty. Molemmista kerroksista.

Olenko huomannut jotain muutoksia itsessäni? En ole. Opettajanhuoneessa olen eristäytynyt sohvalle. Ystävänpäivänä jouduin selittelemään lapselleni miksi en syö hänen minulle antamaa Dumle-tikkaria. Noh, se oli helppo tilanne. Koska sai syödä sen itse. En varmasti tule elämään loppuelämääni ilman herkkuja, mutta jos sitä edes pikkuisen tämmöisen totaalikieltäytymisen jälkeen onnistuisi vähentämään.

-Euforia-Esko-