Kaupallinen yhteistyö: E2O-blogi ja Sokoshotels
Voiko ystävyys alkaa noin kolmekymmentä vuotta vanhoista lastenhuoneen lehmätapeteista? Kyllä, ystävyys voi alkaa myös näin. Otin puolisentoista vuotta sitten selfien vanhempieni kotoa, omasta vanhasta huoneestani. Taustalla näkyi tämä kyseinen tapetti. Meni hetki ja Olli laittoi Instagramissa viestiä, että mistä tuo kuva mahtaa olla? Tapetti näyttää kaukaisesti tutulta. Tästä asiayhteydestä kävi ilmi, että vanhempieni talo on Ollin isän rakentama ja Ollin lapsuudenkoti. Aikamoinen sattuma ja siitä se homma sitten lähti.
Hommahan lähti myös niin, että huristelimme Ollin kanssa vappuperjantaina Mikkeliin viettämään minilomaa. Hyppäsimme autoon. Olli toimi dj:nä ja minä hoidin ajamispuolen. Matka meni oikein rattoisasti ja saavuttuamme Sokoshotel Vaakunan parkkihalliin olimme molemmat ihan fiiliksissä. Niin kiva olla lähellä ja samalla kuitenkin niin kaukana. Heitimme kamppeet huoneeseen ja lähdimme tekemään ekskursiota Mikkelin keskustaan. Suomalainen pikkukaupunki toreineen ja leppoisine ihmisineen. Eepin grilliltä välipala ja huoneeseen päiväunille.
Visulahden vierailua lukuunottamatta emme olleet suunnitelleet reissuamme lainkaan. Tarkoituksena oli vain syödä hyvin ja ottaa rennosti. Päiväunien jälkeen suuntasimme hotellin yläkerran todella valoisaan saunaosastoon. Siellä me saunoimme ja poreilimme Mikkelin kattojen yllä. Ilta-aurinko paisteli mukavasti kattoterassille, jossa kaksi erikoisella tavalla ystävystynyttä kaverusta kertoili toisille mitä erikoisempia tarinoita. Tarinoiden siirtyessä alakerran Frans & Michelle ravintolan ruokalistaan, oli se lähdettävä tarkastamaan ihan paikanpäälle.
Kuvat puhukoon puolestaan. Ruoka oli aivan tajuttoman hyvää ja kruunuksi kahdeksan minuuttia uunissa ollut suklaakakku. Lusikan murtaessa kuoren sisältä valui lämmintä suklaata vaniljajäätelön sekaan. Herkkumiehille aikamoinen onnistuminen. Tarjoilijamme oli todella ystävällinen ja oli mukava kuulla kuinka he pyrkivät käyttämään Mikkelin ja lähialueiden tuotteita listansa tarjonnassa. Söimme vatsamme niin täyteen, että meinasimme suunnata suoraan huoneeseen ja nukkumaan. Päätimme kuitenkin käydä katsastamassa hotellimme yökerhon ja siellähän sitten jutusteltiin hittibiisien tahtiin aamuyön tunneille.
Aamupalan jälkeen oli vuorossa paikka, jonne pääsyä olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Visulahden vahakabinetti. Vahakabinetti oli mahtava kokemus. Rakastan nostalgisia paikkoja. Tämä todellakin oli semmoinen. Niinistön Sauli ja muut valtioiden päämiehet ottivat meidät vastaan ja kierroksellamme törmäsimme mm. Juiceen, Sibeliukseen, Frank Pappaan ja Joel Hallikaiseen. Vahakabinettia voin suositella ihan jokaisen matkakohteeksi. Visulahti, Visulahti, siinä on…Kyllä, lähes jokainen osaa jatkaa biisiä tuosta kohdasta.
Mikkeli, tuo ystävällisten ihmisten tyyssija. Ohessa vielä matkakumppanini Ollin kolmen kohdan yhteenveto reissustamme:
- Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja palvelu oli joka paikassa erinomaista. R-kioskin tiskiltä, vastaanotosta hotellimme ravintolan tarjoilijaan…
- Matkailu avartaa, kun on asenne kohdallaan. Niin ulkomailla kuin kotoSuomessakin. Jotkut tykkää matkustaa yksin, toiset seurassa. Itse olen yli viisikymmentä prosenttia sitä mieltä, että vähintään kaksin aina kaunihimpi.
- Irtiotto arjesta takaa usein lyömättömän lopputuloksen.
Kiitos Mikkeli!
-Esko-
// Osa kuvista: Olli Laine //
Kaupallinen yhteistyö: E2O-blogi ja