“Kuka olisit, jos saisit olla sinä? ” Näin kuuluu Stockmannin uusi mainosslogani. Vastaisin tuohon kysymykseen, että olisin minä. Minä, Esko Sakari Kyrö. Omistuasunnossa asuva. Luokanopettajan virassa työskentelevä yhteishuoltaja-isä. Sinkku. Tuo viimeinen sana on ollut minulle hyvin vaikea sisäistää. Olen kokenut jotenkin häpeällisenä oman statukseni ja sen, että lapseni asuu osan ajasta eri osoitteessa. Ei, se ei ole häpeällistä. Se on osa elämää ja on vapauttavaa nähdä yksin eläminen, (ajoittain kaksin) jo jopa hyväksyttävänä elämäntapavaihtoehtona.
Minun ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, etten täytä viikonloppujani treffailulla. En koe, että nyt minun on löydettävä joku. Joku vaan. Se on mielestäni kohtuuttomin ajattelumalli ennenkaikkea sitä toista ihmistä kohtaan. Kuinka moni haluaa elää suhteessa, suhteessa, jossa olet toiselle se joku. Se joku, joka oli vain löydettävä, kun ei osaa olla yksin. Bruce Fisher toteaa kirjassaan todella osuvasti: “ Koko ilta voidaan kuluttaa yhdessä jakamalla, ei vain tarvitsemalla.”
Tuohon lauseeseen kiteytyy niin paljon. Toivon toki, että jossain vaiheessa elämääni elän vielä parisuhteessa. Parisuhteessa, joka on syntynyt nimenomaan jakamisen, aidon halun, rakkauden ja elämän jakamisen tarpeesta. Ei siitä, että toinen on vain tarve. Tarve täyttää tyhjiö, jonka pitkä parisuhde ja yksinelämisen pelko on synnyttänyt. Arvostan maailman eniten tapaamiani ihmisiä. Arvostan heitä ja sitä ettei kukaan alkanut rakentaa parisuhdetta tämmöisen itseään etsivän, epävarman ihmisen kanssa.
En olisi ollut siihen valmis, todellakaan. Cheekin biisiä hieman mukaillen: ” Jos mä olisin ollut sä, EN mäkään olisi ollut mun kaa…” Edes täysin ehjä ei voi rakentaa rikkinäistä ehjäksi. Yksinolo, yksinäiset illat ja ennenkaikkea yksinäiset sunnuntait karaisevat ja kasvattavat. Ottaa aikaa kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi. Olla olematta vain puolikas, puolikas, joka etsii sitä kadonnutta puoliskoaan, kuten Fisher kirjassaan toteaa.
Olisiko ollut Maajussille morsian-ohjelman mainos, jossa joku toteaa jotenkin näin: ” Kyllähän se tuntuisi kivalta, että joku ajattelisi minua päivänsä aikana.” Kyllähän se tuntuisi, joskus, ehjää ihmistä.
Nämä sunnuntai-illat saavat ajatukset juoksemaan.
Mukavaa alkavaa viikkoa!!
-Esko-
// Kuva: Pasi Salervo //