Uusi tuttavuus, tämmöistä en ollut vielä koskaan syönyt

Tänään oli tarkoitus kirjoitella ihan muista hommista, mutta sitten eteeni ilmestyi tuttuakin tutummassa Naughtybrgrissa todella erikoinen hampurilainen. Olen ollut kohta kuukauden leipä- ja aika monessa muussakin pannassa, heh ja pyrkinyt noudattamaan ketogeenista ruokavaliota. Tilasin vakiohampurilaiseni ilman sämpylöitä. Leivän tilalle oli innovatiivisesti laitettukin ihan perinteiset salaatinlehdet. Niinsanottu hampurilainen salaattipedillä. Instassa näin tästä kuvan ja olihan se mentävä maistamaan. Oli ihan mielettömän hyvää ja tästä olikin pakko heti tännekin naputella.

En tiedä tarjoillaanko missään muualla tämmöistä erikoisuutta? Kampista saa purilaisia ”avokadosämpylöillä”, mutta salaatinlehtikattoa ja lattiaa en vielä missään muualla ole nähnyt. Tässäpä siis oivaa vinkkiä myös ihan kotikokeillekin. Salaattia sämpylän tilalle. Toimii hyvin ja purilainen pysyy oikein moitteettomasti kasassa. Raikas uusi tuttavuus vegaanisten burgereiden ja muiden variaatioiden kiehtovaan maailmaan. 

Tänään oli tuon hampurilaisen lisäksi myös lähes täydellinen sunnuntai. Juhlissa ei tullut viikonloppuna juostua. Matolla sitäkin enemmän. Tekee välillä todella hyvää, siis molemmat juoksemiset. Menimme ystäväni Ollin kanssa aamusta Espoonlahden Fressille, jossa vierähtikin kolmisen tuntia. Siihen sisältyi hierontatuolia, Neurosonic-rentoutumista ja tietysti infrapunasaunaa. Kuntosalin jälkeen autooni istahti kaksi todella pirteää ja hyväntuulista kaverusta. Lähti kyllä päivä melkoisen hyvin käyntiin. Voi, kun jokaisen päivän voisi aloittaa samalla tavalla. Tai voisihan sitä, mutta täytyisi laittaa vekkari soimaan aikasen ajoissa.

Niin ja tietysti niitä lumitöitä. Niitä on tullut tänä talvena tehtyä melkoisen reippaasti. On kyllä sanottava, että on erittäin miellyttävää hyötyliikuntaa. Saa olla ulkona ja samalla saa pienoisen hien päälle. Joskin tänään tuo lumi oli todella raskasta. Ja eiköhän tuo alkaisi pikkuhiljaa riittämään, vaikka kuinka hyvää liikuntaa olisikin. Monesti tuolla keskustassa ajellessa ihmettelee niitä autoja, jotka ovat lähes kokonaan lumen peitossa. Näinköhän ne siellä odottelevat kevätauringon saapumista? Jälleen saa olla kiitollinen pihamme autopaikoista. 

Miltäpä näyttää salaattipurilainen? Ja, onkos tullut lumitöitä puskettua?

Hauskaa iltaa!!

-Esko-

Helsinkiläisen sinkkumiehen subjektiivinen kokemus

Se on se sinkun sunnuntai-ilta. Jos vertaa parisuhteiden ja sinkkuelämän viikonpäiväskaalaa, niin kyllähän suurimmat variaatiot löytyvät ehdottomasti sunnuntaista. Sunnuntait ja varsinkin illat näin singlenä ovat kyllä ajoittain aivan todella tylsiä. Ja maksimoidaanpas vielä entisestään. Ulkona on säkkipimeää ja kalseaa. Ei edes se lenkkipolku jaksa loputtomiin kiinnostaa. Juuri tällä hetkellä kiinnostaisi laittaa sauna päälle. Ostaa saunajuomat kahdelle. Laittaa omenakaurapaistos uuniin ja saapua saunanraikkaana sitä nautiskelemaan. Yksin siitä jää ainakin kolmasosa syömättä. Ja olenko edes harkinnut tekeväni yksin suurta herkkuani omenakaurapaistosta, en ole, en.

Miten juuri sunnuntai-iltaisin iskee semmoinen olo, että kaikki muut elävät onnellisissa ja harmonisissa parisuhteissa? Hyggeilevät (en pidä sanasta) kotona kääriytyneinä ornamenttikuvioituun vilttiin. Jaloissa beiget villasukat ja käsissä lämpimät kaakaot täydellisesti vaahdotetulla maidolla. Vai onkohan se ihan semmoista? No, toivottavasti mahdollisimman monella olisi. Vaikka tässä elämä pääosin hymy huulilla rullaileekin, niin kyllähän aina ajoittain iskee hyvin vahvasti olo, että olisipa tuossa vieressä joku jonka niskahiuksia pyöritellä ja huonoille jutuille naureskella.

No, onhan se nyt ihan suoraan sanottava. Läheisyys ja toisen ihmisen kosketus on asia, joka antaa elämälle juuri sen viimeisen silauksen, joka tällä hetkellä puuttuu. Tai tämä on ainakin tämmöisen helsinkiläisen sinkkumiehen subjektiivinen kokemus. Lenkkipolku paikkaa paljon, ei tätä. Kunnon puinnit ystävien kanssa paikkaa paljon, ei tätä. Siivet, jotka Patrik Laine mainosti finaaliin paikkaa paljon, ei tätä. Puolen tunnin toiveikas kierros Tinderissä paikk…Ei, olen maailman huonoin Tinder-mies ja saanut siitä myös palautetta. Otan tämän palautteen vastaan suoraselkäisesti ja ymmärtäväisesti.

Tässä alkaa taas iskemään päälle se syksyinen kyynisyys ja jopa naurettava itseinho. Tulen varmasti viettämään elämäni kaikki sunnuntai-illat näin? Kaikki muut, mutten minä? Mikä minussa on vikana? En jaksa edes lähteä tapaamaan ketään, niistä kuitenkaan mitään tule. Olen jaksanut uskoa, että kyllä se joku jostain eteen tupsahtaa, kun sitä vähiten odottaa. Kauan sitä vähitenodottamista tarvitsee odottaa? Aah, nyt tämä alkaa kuulostamaan jo hienoisen epätoivoiselta. Ei Esko, ei semmoiseen tarvitse vaipua. Se on vain hieman tummanpuhuva marraskuinen sunnuntai-ilta meneillään.

Hauska viikonloppu takana, mutta ei olisi pitänyt kuunnella Herkimmät suomalaiset biisit- soittolistaa Tampereelta ajellessa. Nostaa miehelle tunteet pintaan…:)

Kivaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //