Tag: syksy

Posted on

Upeita iltoja ja päiväunia nukkuvaa sekä puolikuollutta elämää

Olen aloittanut kirjoittamaan ja pyyhkinyt kaiken pois. Aloittanut taas uudelleen ja pyyhkinyt kaiken pois. Lukenut puhelimen muistiosta erinäisiä kirjoitusaihioita: Sydän ei toimi enää niinkuin ennen, Lapsi ei ole shakkinappula, Eskoko on uusi Bachelor? Miehen haluttomuus, Aloittelevan opettajan työkalupakki -> julkaise maailman opettajien päivänä. En julkaissut (oli eilen), enkä ole julkaissut mitään muutakaan vähään aikaan. Aiheita on ja ideoita, muttei ole vaan oikein lähtenyt, eikä toisaalta ole ollut motivaatiota kirjoitella yhtään mistään vähääkään negatiivisista asioista.

Syksy on tarjonnut aivan upeaa ruskanpunaista väriloistoa, onneksi. Myös Suomen koronakartta tarjoaa juuri tällä hetkellä vähän turhankin ruskanpunaista väriloistoa. Ei niinkään onneksi. Jokainen media on edelleenkin täynnä lähes pelkästään negatiivista uutisointia. Kiihtyminen, kiihdytys ja hyvinkin jyrkästi nousevat käppyrät alkavat jo pikkuhiljaa jälleen luomaan pään ympärille jonkinlaista epävarmuutta. Ei ainakaan haluaisi enää yhtään omien kirjoittelun kautta luoda itselleen, eikä varsinkaan kenellekään muulle yhtään lisää kurjaa fiilistä. Tosin tuosta Eskoko on uusi Bachelor saisi varmasti ihan hauskan jutun. Sitä tässä nyt itsekin hieman kaipailisi. Hymyä ja hauskuutta.

Itsekin olen tässä lähiaikoina huomannut elämässäni jonkinmoisia mollisointuja. Arki toistaa itseään lähes täysin samanlaisen struktuurin sisältävillä päivillä. Aamulla juosten töihin. Oppilaiden ja vanhempien kanssa käytävät arviointikeskustelut (ne ovat kyllä ihan mukavia). Siitä kotiin ja päiväunet. Sitten onkin jo semmoinen pöhnä päällä, ettei jaksa oikein tehdä muuta, kun makailla sängyllä ja katsella televisiota. Niin ja tietysti selailla puhelimesta juuri niitä negatiivisia uutisointeja. Ja seuraavana päivänä taas sama kaava toistaa itseään.

Nyt, kun nämä asiat tähän ylös naputteli, niin koinpas samalla nyt jonkinmoisen herätyksen. Kuka tuon mollikierteen voisi katkaista? Noh, sehän löytyy tästä hyvinkin läheltä. Itsestähän se kaikki lähtee. Nyt täytyy jälleen kaivaa se hyvä meininki esille. Ottaa ympärillä vellova uutisointi tosissaan ja noudattaa niin hyvin viranomaisohjeistuksia, kuin mahdollista. Kuitenkaan liikaa siihen negatiivisuuteen uppoutumatta.

Ensi viikolla onkin muuten jo syysloma. Jotenkin se jälleen kerran osuu niin oikeaan paikkaan. Pieni energiavarasto saapuu perjantaina ja siitä se sitten lähtee taas omatkin energiat kohoamaan sinne vihreälle. Nyt siis kaikkea muuta paitsi päiväunia nukkuvaa, puolikuollutta luokanopettajaa. 

Lenkille mars ja juttuaihiot kehittymään!

Millaisilla fiiliksillä te lähdette kohti pimeneviä syysiltoja?

-Esko-

Posted on

On se viihtyisä koti vaan tärkeä

Joo, kyllä sinä saat asuntolainan tuolle summalle. Siitäpä Nordean sinisissä kääreissä ollut hyvänmakuinen kova hedelmäkarkki suuhun ja oman asunnon etsintään. Tuosta hetkestä on aika tarkalleen kolme vuotta aikaa. Tuolloin asuin Munkkiniemen eroyksiössä, jossa aluksi roikkui eriväriset verhot ikkunan edessä. Asunto oli kiva, mutta ei se koskaan kotoisalta tuntunut. Ehkä hienoisen myllertävä tilanne vaikutti asiaan.

Tuota ennen asuin hetken muutama kuukausi sitten pilven reunalle siirtyneen isoäitini asunnossa. Siellä minä nukuin pappavainaan huoneessa Ikean sinisten kassien keskellä. Se oli kyllä aivan hirveää. Ei se kovinkaan kotoisalta tuntunut. Ne lapsuudesta tutut tuoksut ja kaikki tutut huonekalut eivät ainakaan helpottaneet sopeutumista. Onneksi kyseessä oli vain niinsanottu kriisimajoitus.

Ja se hetki, kun kesken välitunnin välittäjä soitti minulle, että tarjoukseni oli mennyt läpi. Fiilis oli melkoisen erikoinen ja noiden edellämainittujen asumusten jälkeen fiilis oli mieletön. Minulla oli ensimmäinen oma koti ja vieläpä semmoinen, joka ensimmäisellä katselukerralla aiheutti fiiliksen, tämä on pakko saada. Muistan, kun astuin ensimmäisen kerran sisään tähän nykyiseen huoneistooni. On kyllä vähän erikoinen. On kyllä hyvällä tavalla erikoinen. Erikoinen on omistajansakin, joten sopii minulle todella hyvin. Iskin samointein tarjouksen sisään ja läpihän se sitten muutaman kiemuran kautta meni. Täysin saneerattuun asuntoon oli aika helppo muuttaa. Ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Repiä muovit pois kaappien ovista ja sisustaa järkevästi. 

Aina postatessani Instagramiin jotain asunnosta saapuu minulle viestejä. Onpa sinulla kiva koti. Kyllähän tuolla viihtyy. Kivasti olet sisustanut. Tosi kiva koti. Totta, ei sitä aina edes osaa arvostaa kuinka onnekas voi olla, että on saanut hankittua juuri semmoisen kodin, jossa oikeasti on mukava viettää aikaansa. Jonne on aina kiva palata ja joka näin kolmen vuoden jälkeenkin herättää itsessä wau-fiiliksiä. Ja ennenkaikkea asunnon, joka ei syö läheskään kaikkia kuukausitulojani. Vähemmän menee tähän rahaa, kuin Munkan vuokrayksiöön. Ja onhan tuo lainakin lyhentynyt aika mukavasti kolmessa vuodessa. Onneksi siis ostin.

Näin syksyllä tulee vietettyä aikaa kotona enemmän kuin yleensä. Vaikka edelleen keksin itselleni aina ihan liikaa tekemistä. Joo, mennään nyt tuonne ja tuonne ja tuonne. Täytyisi osata ehkä ajoittain hieman himmata, olla vaan ja löllötellä. Poltella tuoksukynttilöitä, katsella vaikka sitä Netflixiä ja chillata. En muuten aikanaan tiennyt mitä Netflix and Chill tarkoittaa. Nopea Googlaus kertoi asian aika nopeasti. Nooh, mutta voisitteko auttaa maailman huonoista Netflixin käyttäjää?

Mitä sarjoja tai leffoja voisitte suositella Netflixistä? Chillaamisella tai ilman.

Iltoja!!

-Esko-