Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

syntyvyys

, , ,

Miehen pelko

13.2.2020

”Kun miehiltä kysyy, miksi he eivät halua lapsia, yksi pelko nousee yli muiden – asiantuntija tunnistaa huolen” Olihan tähän otsikkoon klikattava Iltasanomista. Se johdatteli Me Naisten miehille teettämään kyselyyn. Ymmärrän, ei ehkä se kaikista tieteellisesti pätevin kyselytutkimus, mutta tämän jutussa esiintullen pelon ymmärrän todella hyvin. Kyselyn mukaan moni mies kokee, että äidillä on suurempi oikeus lapseen, jos vanhemmat eroavat. Kiitos siis kyseisille lehdille inspiraatiosta tämän kirjoituksen rakentamiseen.

Mielestäni tämä on miehelle hyvin relevantti pelko. Nykyään lähes puolet avioliitoista päättyy eroon. Vuosittain kymmenet tuhannet lapset kokevat vanhempiensa eron. Rakkaussuhde aikuisten välillä päättyy. Se ei kuitenkaan tietääkseni tarkoita, että rakkaussuhde aikuisen ja lapsen välillä tulisi heikentyä tai pahimmassa tapauksessa päättyä. Lapsen suhdetta omiin vanhempiinsa tulisi vaalia kaikista vastatuulista ja synkistä hetkistä huolimatta.

Vanhemmat astelevat iloisena neuvolaan ja terveydenhoitaja ottaa dopplerin esille. Se upea hetki, kun alkaa kuulua sikiön sydämen syke. Pamppailee muistaakseni muuten melkoisen kiivaasti. Siinä hetkessä sitä varmasti hyvin harva vanhempi miettii, että paljonkohan mahtaa olla oma syke, jos se yhdessä rakennettu rakkaustarina sillä suurimmalla mahdollisella lahjalla tuleekin tiensä päähän. Pamppailee muistaakseni muuten melkoisen kiivaasti. 

Erotilanne ja etenkin erotilanne, johon liittyy lapsia on kyllä semmoinen pesuohjelma, jota en ainakaan henkilökohtaisesti halua enää ikinä käydä läpi. Linkoomisnopeus on säädetty maksimille ja koskaan sieltä ei aivan tahratonta pyykkiä ulos tule. Tahrat puhdistuvat käytössä, mutta kyllä sinne pieni jälki aina jää. Tässä varmasti myös yksi pienoinen tahra ja syy siihen miksi edelleen vuosienkin jälkeen kirjoittelen säännöllisin väliajoin erikoisia sinkkuhöpinöitäni. 

Vaikuttaja on termi, jota itse en osaa omaan sanavarastooni lisätä. Käytänpäs sitä kuitenkin seuraavassa. Olisipa hienoa, jos voisi tätä kautta vaikuttaa tai saada edes yhden ihmisen miettimään näitä asioita. Kerran muuten tapasin erään naisen, joka kiitteli kirjoituksistani. Sanoi, että on kauttani päässyt jollain tasolla aistimaan miehen tunne-elämää niillä vaikeillakin hetkillä. Eli periaatteessa olen siis jo osittain onnistunut vaikuttaja.   

Eikä minusta olisikaan jakamaan täydellisiä ravintosuosituksia, ei. Ne olisivat ihan yhtä luotettavia, kun Instagramissa päiden yläpuolella pyörivät Disney-hahmo- tai ikägeneraattorit.

Mitä pelolle voi tehdä? 

Pelon voi ottaa syliin, hyväillä, tuudittaa uneen.

Sitä pelko pelkää,

Syliin ottamista.

– Tommy Tabermann-

Hyvää torstaita ja aika hyvin sopii tuo Tommy Tabermannin runo tähän kirjoituksen päätteeksi.

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo Lähde: Me Naiset ja iltasanomat //

Comments (4)
, , , ,

Lapsiluku yksi, vai?

29.4.2018

Syntyvyys oli vuonna 2017 Suomessa kaikkien aikojen matalimmalla tasolla. Ja vuoden 2018 tilastojen mukaan käyrä x-akselilla on edelleen laskusuunnassa. Näin uutisoitiin viime viikolla lehdistössä. Syitä on varmasti lukuisia ja tämän kasvatustieteiden maisterin tietopohja ei riitä perimmäisten syiden perkaamiseen. Kannustipa Antti Rinne suomalaisia ryhtymään synnytystalkoisiin. Sanavalinta ehkä hieman erikoinen.

Itse olen lähivuosina saanut kutsuja vain taloyhtiön pihatalkoisiin, mutta sitäpä tässä pohdiskelin, jotta tulenkohan olemaan koskaan enää mukana noissa toisentyyppisissä talkoissa, niissä maailman erikoisimmissa ja hienoimmissa. Tarkennuksena: kädestäpitäjän, kannustajan ja isän roolissa…

…näenkö itseäni enää koskaan jännittämässä sitä kahdentoistaviikon ultraa, jonka jälkeen uskallan kertoa lähipiirille ääni väristen ilouutisen…

…näenkö itseäni enää koskaan kiinnittämässä ultraäänikuvaa magneetilla jääkaapin oveen…

…näenkö itseäni enää koskaan sanomassa taksikuskille, että nyt on vähän kiire. Tumppaa se punainen Marlboro ja vedä mielellään nopeinta reittiä…

…näenkö itseäni enää koskaan leikkaamassa kädet täristen napanuoraa…

…näenkö itseäni enää koskaan valvomassa sitä ensimmäistä yötä perhehuoneessa. Jolloin jokainen aivastus ja rasahdus säikäytti tavalla, jota ei koskaan ollut kokenut…

…näenkö itseäni enää koskaan omissa varpajaisissani. Tämä traditio oli myös otsikoissa tuossa taannoin, jotta miksi tämmöisiä järjestetään? Omani olivat ikimuistoiset ja hienot. Saavuin yksin kotiin, koska Kättäri oli täyteenpakattu. Tunnelmat olivat hienoisen erikoiset valvotun yön jälkeen. Kuuntelin kotona Dave Lindholmin Pieni ja hento ote-biisiä, kun veljeni soitti, että nyt poika kamat kasaan ja kaverini asunnolle. Siellä odotti lähes kaikki lähimmät ystäväni. Se oli hieno ja tunteikas ilta. Materialistisena muistona pullo, joka avataan sitten tyttäreni täysi-ikäistymisen kunniaksi. Etiketissä lahjaan osallistuneiden nimet. Kiitos muuten Pasi asuntosi lainasta…

…näenkö itseäni enää koskaan valvomassa silloin, kun pitäisi nukkua ja nukkumassa silloin, kun pitäisi valvoa…

…näenkö itseäni enää koskaan toteamassa itsekseni, että ei h#####i! Miksi juuri nyt, kun on puettu ruskovillan lämpökerrastosta lähtien maksimaalinen vaatetus päälle…

…näenkö enää koskaan sitä innostunutta ilmettä, kun avaan päiväkodin oven…

…näenkö itseni juuri nyt sellaisena isänä, joka olisin aina halunnut olla…

…olenko enää koskaan valmis luovuttamaan sydämestäni palasta ikävälle…

Tällä hetkellä huhtikuun 29. päivänä vuonna 2018 vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin on: En.

Siman- ja munkintäyteistä vappuviikkoa!!

-Esko-

P.S. Kommenttiboksi on jostain syystä edelleen lukittu. Saisipa senkin äkkiä kuntoon…

Comments (4)