Eskon erikoiset: ihan kingit kengät

En tiedä mikä ihmeellinen fiksaatio minulla on noihin Pomarin erittäin klassisiin nahkakenkiin. Varmasti tunnetaan paremmin ”pappakenkinä”. Aikoinaan sain tuommoiset harmaat käyttööni ja kovassa käytössä ovat olleetkin. Spede ja Neuvostoliiton maajoukkue ovat olleet näiden upeiden kenkien tunnetuimpia suunnannäyttäjiä. Tällä viikolla vietetään vanhustenviikkoa. Olkoon nämä uudet mustat, nahkaiset Pomarini materiaalinen kumarrus ja huomionosoitus kaikille vanhuksille. Olette tärkeitä.

Kuosi: Musta nahka, hopeisella yksityiskohdalla. Pomarfinin logo.

Hankintapaikka: Kannelmäen Prisma

Mielentila ostotilanteessa: Onnellinen. Olimme juuri aloittamassa F:n kanssa viikonloppua. Ostoskorissa oli Pehtoorin nakkeja, omenoita, Paesano- leipää, irtokarkkeja nämä Pomarit

Rumuusaste, asteikolla 1-5: Joidenkin mielestä saattanee olla 5, mutta itse en näitä voi rumiksi sanoa, eli 1.

Käyttötarkoitus: Hyvä, kestävä jokasään kenkä. Käy myös kaikkiin vuodenaikoihin ja lähes kaikkien vaatteiden kanssa. Shortsien ja valkoisten sukkien kanssa täytyy hetki harkita.

Vahvuudet: Kestävät ja lankilla saa kerta toisensa jälkeen uudenveroisiksi.

Heikkoudet: Hopeashampoolla pestyt harmaat hiukset ja nämä kengät. Ei, en halua mennä aikakapselilla eläkeikään.

Mitä mieltä näistä Eskon erikoisista? Muita on ollut mm. lintu-, auto-, ihanat naiset rannalla- ja Shadow Stormtrooper paita.

-Esko-

…ja loppuun peiliselfie Lahesta. Pomarit istuu täydellisesti.

Tuo on vähän tuommoinen Arnold Schwarzenegger…

Tyylipostaus. Enpä ole aikoihin kirjoittanut tyylistä, vaatteista tai pukeutumisideologioistani. Osittain varmaankin siksi, että minulla ei ole mitään tiettyä ideologiaa. Flow-festivaaleilla minua haastateltiin johonkin, en tiedä mihin ja jutun aiheena oli tyylini ja tulevaisuuden tyylitrendit. En tiedä miksi minut kyseiseen haastatteluun valittiin, koska en pidä itseäni mitenkään erityisen tyylikkäänä tai erikoisena pukeutujana.

Toki pidän vaatteista, vähän liikaakin ja seurailen hieman muodin tuulahduksia. Juttutuokiomme tiimellyksessä puheisiin nousi jostain syystä Arnold Schwarzenegger. Näin jälkeenpäin mietittynä ymmärrän kyllä miksi. Minulla oli päälläni nahkarotsi, aurinkolasit ja hiustyylikin täsmäsi Terminator-kakkosen leffajulisteen kanssa. Silmät eivät olleet ihan yhtä punaiset, vaikka olikin sunnuntai.

En ehkä kuitenkaan voi sanoa, että Arska olisi suoranainen tyyli-idolini. Onko minulla tyyli-idolia? Ei oikeastaan. Tukholmassa käydessä on aina mukava seurailla miesten pukeutumista. Sieltähän ne trendit sitten hienoisella viiveellä saapuvat Punavuoren ja Kallion kautta (vai meneekö jo toisinpäin?) tänne Suomen kamaralle. Tai, onhan minulla yksi ideologia: Kaikki pohjautuu pillifarkkuihin. Näiden ympärille lähden rakentelemaan erilaisia kokonaisuuksia. Välillä siistimpää, kuten kuvissa. Useimmiten kuitenkin istuvia, pitkiä t-paitoja ja nahkatakki kruunattuna tennareilla tai juoksulenkkareilla. Ainiin ja tietysti hattu. Hattuja käytän myös paljon, koska hiustyylini kasvaa yli aivan liian nopeasti.

Täällä uudessa asunnossa minulla on yksi suuri ongelma ja se on säilytystila. Muuttaessani en taaskaan tehnyt tarpeeksi rohkeaa karsimista. Minuun on istutettu se äidiltäni peritty “hamstraajageeni”. Minuun ei ole istutettu tätä uutta “Maritus”-geeniä, ei todellakaan. Sängynaluslaatikoihin pakkailin muutossa vaatteitani ja siellä ne ovat olleet koskemattomina nyt reilut puolisen vuotta. Eli kovinkaan polttavasti en ole niitä siis tarvinnut. Joku muu niitä varmasti saattaisi tarvita, joten olisiko teillä vinkata jotain hyvää kirppistä? Kirppistä, jossa saisi myytyä myös miesten vaatteita.

I’ll be back!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //