Näillä vinkeillä jäät varmasti mieleen treffeillä

Status: Single. Tämähän tarkoittaa monille satunnaisia tapaamisia toisen ihmisen kanssa, joita myös treffeiksi kutsutaan. Piristäviä tuokioita. Tarjoavat mahdollisuuksia vaikka mihin. Tarjoavat ajoittain myös päänvaivaa. Päänvaivaa varsinkin tämmöiselle pitkästä suhteesta tänne sinkkumarkkinoille heittäytyneelle mieshenkilölle. Se on meininki melkoisesti muuttunut noiden vuosien varrella. Are you interested? on vaihtunut Tinderiksi ja Suomi 24:n Happniksi. Eliittikumppanit taitaa olla vielä voimissaan. Eliitti- etuliite vähän vieroksuttaa.

Tässä lyhyessä ajassa on jo kerennyt tapahtua erinäisiä kommelluksia treffirintamalla. Kaikkihan sen tietävät, että värittömyys, hajuttomuus ja mauttomuus ei kanna kovin pitkälle missään asiassa ja samahan pätee myös täällä vihreiden sydämien maailmassa. Maailmassa, jossa ensivaikutelman merkitys on korostunut entisestään. Se on raaka tuo ensivaikutelma. Sitä, kun et voi antaa kuin tasan yhden kerran. Hauskoja kommelluksia on käynyt ja näitä vinkkejä kannattaa noudattaa. (Tai olla noudattamatta).

” Joo, nähdään ihmeessä. Mulla on yhdet pienet juhlat ennen sitä, mutten käy kuin kääntymässä…” Pienet juhlat ennen ensitreffejä on hienoinen riski. Maisteri hyppää Jukensa rattiin. Tukka kammattuna. Uusi paita päällä. Laivalta tuotu Bossin hajuvesi ensikäytössä. Itseluottamus kunnossa ja perhoset pyörivät vatsassa, hyvällä tavalla. Parkkeeraan autoni ja astun sisään viihtyisään ravintolaan. Halaan uutta tuttavuuttani ja istun alas. Aistin, että nämä ”pienet juhlat” ovat olleet hieman suuremmat. En saa sanaa suustani, koska ystävättäreni on hyvin puheliaalla tuulella. Hampurilaishaukut eivät osu aina ihan kohteeseen ja majoneesit ovat pitkin pöytää, naamaa ja paitaa. Herrasmiehenä tarjoudun hieman pyyhkäisemään pahimpia tahroja pois.

Erittäin maukkaan purilaisen jälkeen alkaa hieman makeahammasta kolottamaan. Tilaamme kumppanini suosituksesta Helsingin parhaat pirtelöt. Ah, rakastan pirtelöitä. Pirtelöitä, joissa ei ole seassa neljää senttiä raakaa vodkaa. Ensimmäisen pillinimaisun jälkeen joudun jättämään Helsingin parhaan pirtelön juomatta. Juomatta jäi. Jäi myös nämä treffit mieleen todella hyvin. Aamulla vaihdamme Whatsapp-viestejä hyvissä meiningeissä. Mieleenpainuva ensivaikutelma. Olemme kavereita edelleen ja nauraneet noille deiteille useita ja useita kertoja. Vinkki numero yksi. Arki-iltana pirtelöt kannattanee ottaa ilman terästystä.

” Oisko illalla Netflix and Chill?…” Ei, ei minulla ole Netflixiä. Maksan mielummin hammaslääkärikeskus Megaklinikan kuukausimaksua. Olen vanhan koulukunnan elokuvien kuluttaja. Vuokraan ne mielummin vuokraamosta. Dvd-soittimesta toistetussa leffassa on sitä oikeaa tunnelmaa. Ennen puheita huonosta hammaskiilteestä, hammaslääkärikeskuksen kuukausimaksuista ja kokonaisvaltaisesta vuokrauskokemuksesta, olisi minun ollut varmasti aiheellista tutustua tähän nykytermistöön. Nykytermistöön, josta olin aivan pihalla. Googlasin tuon lausahduksen ja kyllähän tuohon kysymykseen voisi ajoittain myöntävästikin vastata. Täytynee hankkia uuteen televisiooni joku suoratoistopalvelu. Vinkki numero kaksi. Tutustu termistöön.

Hyggeä viikkoa!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Tinder vai tanssilava?

HS:n netissä julkaistiin muutama päivä sitten hyvä kirjoitus. Ensimmäisestä kappaleesta mieleeni jäi lainaus: ” Pankaa Tinderit kiinni ja lähtekää ulos! ” Tämän mielipidekirjoituksen kirjoittajalle nostan hattua. Itsekin olen Tinderin parissa viettänyt monta iltaa. Selannut, selannut. Painanut sydäntä, selannut ja turtunut selaamiseen. Turtunut ajatukseen, kuinka ulkonäkökeskeistä on tämä nykyaikainen treffikulttuuri. Poistanut koko sovelluksen, kunnes taas hiljaisena maanantai-iltana ladannut sen uudestaan.

En osaa keskustella chateissa tai Whatsapeissa. En osaa enkä oikeastaan edes halua osata. Olen jo aiemminkin todennut, että olen enemmän vanhan koulukunnan treffimies. Uskon yllättäviin kohtaamisiin. Yllättäviin sosiaalisiin kohtaamisiin. Kuvan taakse voit kätkeytyä niin helposti. Clarendonilla voit häivyttää epävarmuuttasi. Ludwigilla voit vähän korostaa itsetuntoasi. Valencialla häivyttää edellisen suhteesi pölyt kirkkaiksi yksityiskohdiksi. Kasvojen silotusnäppäimellä voit poistaa poskistasi ne liian monista syödyistä kohvehdeista aiheutuneet valkopäiset ihomadot, joita myös finneiksi kutsutaan. Lierihatulla yrität sitten kruunata kokonaisuuden ja näyttää, että olet seurannut nykymuodin kiemuroita.

Ymmärrän ja tiedän. Tinder madaltaa kynnystä aloittaa keskusteluja ihmisten kanssa, mutta usein se ensimmäinen oikea kohtaaminen onkin jotain ihan muuta kuin molemmat ovat olettaneet. Siinä kahvikupin ääressä on kaksi ihmistä. Ilman Ginghameja. Ilman Ludwigeja. Siinä ei ole välissä virtuaaliverkkoa. Siinä on välissä kaksi kahvikuppia ja matkapuhelimet, joihin molemmat ovat painaneet vihreää sydäntä. Vihreää sydäntä, joka on johdattanut tuohon tilanteeseen. Tilanteeseen, joka voi olla täysi floppi tai avain pysyvään ystävyyteen tai jopa parisuhteeseen. Kuinka tuohon tilanteeseen voit johdattaa itsesi ilman nykypäivän deittisovelluksia? Jos menet juttelemaan kuntosalilla, sinua pidetään tungettelevana playerina. Jos vinkkaat silmää kauppajonossa, vaihtaa vinkkauksen kohde todennäköisesti kassajonoa.

HS:n tekstin viimeisessä kappaleessa on ydinlause: ” Epätäydellisyys ja ennakkoluulottomuus olkoot vuoden 2017 tavoitteita!” Siinä on hyvät tavoitteet. Ostan harmaan samettipuvun. Laitan vähän perunajauhoja tanssikenkien pohjiin ja lähden ennakkoluulottomasti päivätansseihin. Päivätansseihin, joissa ei liene käy hirveästi ikäistäni kansaa. Ei hemmetti. Kohta se on luovuttava yllättävän kohtaamisen ideologiasta. Ei, en luovuta vielä. Ei tässä ole mihinkään kiire. Valmiissa (sovellusrakkauksien värittämässä) maailmassa.

Vihreetä sydäntä, raksia, vihreetä sydäntä…

-Esko-

// Lähde: hs.fi 2.1.2016 Mielipidekirjoitus. Sinkkumama //