Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

turisti

, , ,

Berliini ja pienoinen painajainen

23.9.2019

Aika tyhjä olo (kaikinpuolin) melkoisen tapahtumarikkaan viikonlopun jäljiltä. Tulipa sitä käytyä pikalomalla Berliinissä ja matka oli viimeistä silausta lukuunottamatta todella onnistunut. Hyvä irtiotto tänne arjen keskelle ja eipä sitä oikein ymmärräkkään miten nopeasti sitä lennättää itsensä ja ajatuksensa aivan muihin maisemiin. Lento taisi kestää myötätuulen edesauttamana molempiin suuntiin vain reilut puolitoista tuntia.

Ennen menolentoa sain kokea ensimmäiset sydämentykytykset. Kaverini laittoi minulle viestiä, että kone on ylibuukattu ja minulla ei ole koneessa paikkaa ollenkaan. Olen varannut ja maksanut lennon jo aikoja sitten ja nyt minulla ei ole paikkaa. Hyvin vähän matkustavana ei ihan mahtunut minun päähäni tämä ajatus. Lopullisen selvyyden asiaan sai vasta lähtöselvitystiskillä eli siis turvatarkastusten jälkeisellä alueella. Sielläpä sitä olisi ollut mukava vilkutella Berliiniin lähtijöille ja ottaa lähijuna takaisin Helsinkiin. Onneksi kaikki meni hyvin ja minullekin koneesta paikka löytyi. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Ensimmäisenä iltana majotuimme Hollywood-henkisessä hotellissa. Huoneessa, joka oli nimetty John Waynen mukaan. Huoneemme sisustus taisi olla myös samalta vuodelta, jolloin tämä tähti voitti parhaan miespääosan Oscarin. Eipä se haitannut, koska sijainti oli hyvä ja kävimmekin heittämässä iltaisen lenkin ympäri Berliinin katuja ja syömässä iltapalaksi tietysti dönerit. Itseasiassa kaksi. Menimme ajoissa nukkumaan, jotta oli voimia seuraaville niinsanotuille pääpäiville.

Perjantaina vaihdoimme yöpaikkamme toiselle puolelle kaupunkia ja en oikein edes tarkalleen tiennyt missä hotelli sijaitsi. Jossain Alexanderplatzin lähellä se oli. On helppoa, kun mukana on kaveri, joka osaa kulkea paikasta paikkaan. Kunhan vaan perässä kävelee. Tulipa sitä tuona päivänä talsittua aivan älyttömästi. Kävimme kiertelemässä hyvinkin erilaisissa kaupoissa. Mielenkiintoisin ja erikoisin oli Hyperstation, jonne ei kyllä vahingossa eksy. Ovikellolla sisään jonnekin tehdasrakennuksen kolmanteen kerrokseen. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Illalla kävimme katsastamassa Berliinin hyvinkin monivivahteista yöelämää. Voisiko sanoa, että siinä on kaupunki, jossa on varmasti jokaiselle jotakin. Illan kohokohta oli todella tunnelmallinen drinkkibaari Leberstern. Paikka on tullut tunnetuksi, koska siellä on kuvattu kohtaus Quentin Tarantinon Inglorious Bastards- elokuvaan. Olipa seinällä itse maestron kiitos vieraanvaraisuudesta. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua. 

Lauantaina aamiaisen jälkeen suuntasimme Kreuzbergin alueelle hengailemaan. Siellä on kyllä melkoisen leppoisa ilmapiiri. On kahvilaa, ravintolaa, kahvilaa, ravintolaa, pikkuputiikkia, baaria ihan vieri vieressä. Lauantaina myös säätila oli puolellamme. Aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta ja siinä istuskellessamme olisi voinut kuvitella, että ihan aurinkolomalla olisimme olleet.

Aurinkoloma saikin sitten hieman yllättäviä varjoja eteensä lauantain kääntyessä iltaan. Lähdimme porukalla syömään, mutta jouduin kääntymään takaisin hotellille, koska vatsassa alkoi tuntua hienoisen oudolta. Ja sitten tulikin jo äitiä ikävä. Yhtäkkiä JVG:n sanoituksia mukaillen äijä hehkui ja alkoi hyvinkin tehokas tyhjennysharjoitus. Treenit kestivät pitkälle aamuyöhön ja siinä vessan lattialla korkeassa polviasennossa aloin jo päässäni miettimään seuraavan päivän painajaismaista paluumatkaa. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Oman diagnoosin perusteella kyseessä oli jonkinasteinen ruokamyrkytys. En tiedä mistä oli mahtanut tulla. Toivottavasti ei ainakaan rakastamistani dönereistä. Niitä haluan syödä suurella intohimolla tulevaisuudessakin. Onneksi sunnuntain kuluessa olo alkoi hieman kohenemaan ja neste alkoi pysymään sisällä. Finnairin lanseeraama mainosfraasi, illaksi kotiin sai aivan uuden tärkeän merkityksen. Illaksi pääsin kotiin ja eipä ole oma sänky noin hyvältä aikoihin tuntunut.

Mahtava reissu kaikenkaikkiaan ja tulipa taas paljon uusia kokemuksia. Otetaan vahvuutena, otetaan vahvuutena.

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (2)
, , , , , ,

Minä tykkään Mikkelistä!

2.5.2017

Kaupallinen yhteistyö: E2O-blogi ja Sokoshotels

Voiko ystävyys alkaa noin kolmekymmentä vuotta vanhoista lastenhuoneen lehmätapeteista? Kyllä, ystävyys voi alkaa myös näin. Otin puolisentoista vuotta sitten selfien vanhempieni kotoa, omasta vanhasta huoneestani. Taustalla näkyi tämä kyseinen tapetti. Meni hetki ja Olli laittoi Instagramissa viestiä, että mistä tuo kuva mahtaa olla? Tapetti näyttää kaukaisesti tutulta. Tästä asiayhteydestä kävi ilmi, että vanhempieni talo on Ollin isän rakentama ja Ollin lapsuudenkoti. Aikamoinen sattuma ja siitä se homma sitten lähti.

Hommahan lähti myös niin, että huristelimme Ollin kanssa vappuperjantaina Mikkeliin viettämään minilomaa. Hyppäsimme autoon. Olli toimi dj:nä ja minä hoidin ajamispuolen. Matka meni oikein rattoisasti ja saavuttuamme Sokoshotel Vaakunan parkkihalliin olimme molemmat ihan fiiliksissä. Niin kiva olla lähellä ja samalla kuitenkin niin kaukana. Heitimme kamppeet huoneeseen ja lähdimme tekemään ekskursiota Mikkelin keskustaan. Suomalainen pikkukaupunki toreineen ja leppoisine ihmisineen. Eepin grilliltä välipala ja huoneeseen päiväunille.

Visulahden vierailua lukuunottamatta emme olleet suunnitelleet reissuamme lainkaan. Tarkoituksena oli vain syödä hyvin ja ottaa rennosti. Päiväunien jälkeen suuntasimme hotellin yläkerran todella valoisaan saunaosastoon. Siellä me saunoimme ja poreilimme Mikkelin kattojen yllä. Ilta-aurinko paisteli mukavasti kattoterassille, jossa kaksi erikoisella tavalla ystävystynyttä kaverusta kertoili toisille mitä erikoisempia tarinoita. Tarinoiden siirtyessä alakerran Frans & Michelle ravintolan ruokalistaan, oli se lähdettävä tarkastamaan ihan paikanpäälle.

Kuvat puhukoon puolestaan. Ruoka oli aivan tajuttoman hyvää ja kruunuksi kahdeksan minuuttia uunissa ollut suklaakakku. Lusikan murtaessa kuoren sisältä valui lämmintä suklaata vaniljajäätelön sekaan. Herkkumiehille aikamoinen onnistuminen. Tarjoilijamme oli todella ystävällinen ja oli mukava kuulla kuinka he pyrkivät käyttämään Mikkelin ja lähialueiden tuotteita listansa tarjonnassa. Söimme vatsamme niin täyteen, että meinasimme suunnata suoraan huoneeseen ja nukkumaan. Päätimme kuitenkin käydä katsastamassa hotellimme yökerhon ja siellähän sitten jutusteltiin hittibiisien tahtiin aamuyön tunneille.

Aamupalan jälkeen oli vuorossa paikka, jonne pääsyä olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Visulahden vahakabinetti. Vahakabinetti oli mahtava kokemus. Rakastan nostalgisia paikkoja. Tämä todellakin oli semmoinen. Niinistön Sauli ja muut valtioiden päämiehet ottivat meidät vastaan ja kierroksellamme törmäsimme mm. Juiceen, Sibeliukseen, Frank Pappaan ja Joel Hallikaiseen. Vahakabinettia voin suositella ihan jokaisen matkakohteeksi. Visulahti, Visulahti, siinä on…Kyllä, lähes jokainen osaa jatkaa biisiä tuosta kohdasta.

Mikkeli, tuo ystävällisten ihmisten tyyssija. Ohessa vielä matkakumppanini Ollin kolmen kohdan yhteenveto reissustamme:

  1. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja palvelu oli joka paikassa erinomaista. R-kioskin tiskiltä, vastaanotosta hotellimme ravintolan tarjoilijaan…
  2. Matkailu avartaa, kun on asenne kohdallaan. Niin ulkomailla kuin kotoSuomessakin. Jotkut tykkää matkustaa yksin, toiset seurassa. Itse olen yli viisikymmentä prosenttia sitä mieltä, että vähintään kaksin aina kaunihimpi.
  3. Irtiotto arjesta takaa usein lyömättömän lopputuloksen.

Kiitos Mikkeli!

-Esko-

// Osa kuvista: Olli Laine //

Comments (14)