Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

työ

, , , , ,

Aivojen käyttö sallittu!

7.8.2018

Ja sieltähän se arki sitten tänään koitti. Takana aivan älyttömän hyvä kesä ja katsotaanpas mitä tämä orastava syksy sitten tuo tullessaan. Muutamat asiat muuttuvat jälleen melkoisen radikaalisti, mutta yritän pitää tämän hellekesän lataamat akut nyt hyvässä vireessä. Loka- marraskuu vaatinee hienoisia ponnisteluja. Noh, positiivisen ajattelun kautta, positiivisen ajattelun kautta.

Vaan kuinkas tämä arkeenpaluu sitten lähti liikenteeseen? Eilen olin tuudittautunut ajatukseen, että menen ajoissa nukkumaan. Herään sitten rauhallisen aamun kautta kohti ensimmäistä työpäivää. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Menin sänkyyn ennen kymmentä. Yritin käydä nukkumaan, mutta sehän nyt oli täysi mahdottomuus. Uudestaan televisio päälle ja hienoinen somekierros. Tunnin päästä uusi yritys. Uudestaan televisio päälle ja aloinkin katselemaan Marcuksen ja Martinuksen dokumenttia. Iloisia kavereita. Nukahdin ehkäpä joskus yhden maissa. Oli jäänyt vähän lomarytmit päälle. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Aamulla herätyksen soidessa välittömästi torkutus päälle. Se siitä rauhallisesta aamusta. Nopeasti tuplaespresso tippumaan ja suihkun kautta valmiiksi asetellut vaatteet päälle. Työavainten etsintäoperaatio unohtui tietysti aamuun. Siellä ne olivat parisen kuukautta odotelleet ottajaansa mikroaaltouunin vieressä sijaitsevan lehtikasan alla. Kauan on muuten Quiksilverin avainnauha palvellut. Ostin sen Barcelonasta vuonna 2009. En vaihda ennenkuin katkeaa. Siihen onkin vuosien varrella kertynyt erinäisiä koristeita. Luokkasormus, My Little Pony- avaimenperä Kinder-munasta, Eiffel-torni matkamuisto oppilaalta ja 3D-printattu Vantaa-logo.

Töissä olikin vastassa joukko iloisia kollegoita ja uusi hieno pinkki Luokanopettajan kalenteri. Itsehän olen vielä vanhan koulukunnan paperikalenterin käyttäjä. En vain ole vielä sisäistänyt sähköisen kalenterin käyttöä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Pidän erityisesti kalenterini viikkonäkymän alakulmassa olevista mietelauseista. Niitäpä siinä samalla silmäilin, kun kävimme läpi tulevan lukuvuoden kiemuroita.

Niin ja täytyihän se tietysti tehdä myös jokaisen lukuvuoden alun tuttu operaatio. Eli soitto Helpdeskiin ja unohtuneiden salasanojen palautus. Ja aina käytän myös sitä niin hauskaa huonon omatuntoni paikkaavaa repliikkiä. ” Heh, enpä taida olla ainut kuka näitä tänään kyselee, heh ja heh…” Joo, en varmasti ollut ja ensi vuonna taas sama setti. Kaikki asiat ovat ihanasti levällään ja on lohdullista huomata, että niinpä ne palaset aina loksahtelevat kuitenkin paikoilleen. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Työparin kanssa leppoisa palaveri ja lukujärjestyksien viimeisiä viilauksia. Mahtavan ukkelin kanssa saan tänä vuonna töitä tehdä ja tuokiomme jälkeen mielen valtasi todella hyvä fiilis. Varmasti mukava lukuvuosi tulossa. Toivottavasti torstaina saapuvat oppilaat lähtevät samalla asenteella viimeiseen alakouluvuoteensa. Luokkatilanihan oli vielä melkoisen kolkko. Ihan ensimmäisenä kiinnitin seinälle kyltin, jonka olen jostain löytänyt. ”Aivojen käyttö sallittu!” Siinäpä sitä ohjenuoraa oppilaille ja tietysti myös opettajalle.

Tästä tämä lukuvuosi lähti liikenteeseen. Hyvällä meiningillä!

-Esko-

Comments (2)
, , , , , , ,

Voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti?

29.3.2018

Inspiraatiosuoni tukossa. Ei oikein ole lähtenyt tässä viime aikoina tämä kirjoittaminen. Ja sitten tulikin juuri hyvä kommentti: ”Mä haluaisin lukea ihan sun normipäivistä! Ei aina tarvitse olla niin hienoja kuvia tai syvällisiä pohdintoja; usein kaikista kivoimpia on vain sellaiset perushöpöttelyt.” Kiitos tästä kommentista. Kävin itsekin mietiskelemään asiaa. Ei syvällistä pohdintaa voi kukaan jatkuvasti kirjoittaa, tai ehkä voi. Silloin saattaa helposti kuitenkin lipsahtaa yliyrittämisen puolelle. Tähän ehkä itsekin hieman sorruin. Aloin ottamaan paineita teksteistäni. Kiinnostaakohan tämä ketään? Onkohan tämä nyt tarpeeksi ”räjäyttävä”?

Ei minä osaa tätä hommaa tehdä noista lähtökohdista. Koko blogini perustuu arkeen ja välillä voi laittaa ihan kännykkäkameralla otettuja kuvia. Ei jokaisen tekstini tarvitse tehdä jättimäisiä piikkejä analytiikan käyriin. Joskus olen miettinyt voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti? Vaikka se joinain kuukausina olisi taloudellisesti mahdollista ei minusta siihen olisi. Alkaisin todennäköisesti puristamaan mailaa aivan liikaa ja koko blogini punainen lanka katoaisi. Hakisin täydellisiä valkotasapainoja ja juuri oikein aseteltuja viherkasveja. Tämä idea kaatuisi jo siihen, etten pysty pitämään jälkimmäisiä hengissä tarpeeksi kauaa.

Lainaamastani kommentista viisastuneena tänään alkaneen miniloman kunniaksi teinkin tämmöisen todellisen normipäivä-kirjoituksen. Tämä Eskon torstai alkoi kello 6.45 kellon soittoon. Sängystä ylös ja vitamiinitabletti lasiin kuplimaan. Mikrokahvi oli loppu -> ensimmäiset kirosanat. Smoothie ykkösellä ja juoksukamppeet päälle. Ensimmäiset kilometrit menevät heräillessä, mutta Malminkartanon kohdalla alkaa olla jo pahimmat unihiekat karisteltu. Suihku töissä ja työpaikkaliikuntaa voin sydämestäni suositella kaikille, kenen sitä elämäntilanteen salliessa on mahdollista harjoittaa. Lähtee päivät käyntiin aika hyvällä meiningillä ja on myös jopa Remescaria tehokkaampi lääke silmäpusseihin.

Työpäivä mentiin lukujärjestyksen mukaisesti höystettynä yhdellä välituntivalvonnalla. Näin kevätauringon paistellessa se onkin ihan piristävää hommaa. Kruununa kouluruoka ja kirkkaimpana timanttina jälkiruoka, mangorahka. Taas sitä jaksaa seuraavan vuoden odottaa. Opehuoneessa ennen juoksua kotiin täytyi tietysti lukea uusin Anna, jonka kouluisäntämme viekin aina valmiiksi lokerooni. Tietänee salaisen mieltymykseni naistenlehtiin. Annakan luen edelleen ensimmäisenä. Myös kohutun parisuhdebloggaaja Sami Minkkisen tarina täytyi silmäillä läpi.

Juoksu kotiin, jonne päästyäni etsinkin pihastamme aurinkoisen nurkkauksen. Istuskelin siinä hetkisen aikaa. Kuuntelin vanhaa Tehosekoitinta ja nautin auringosta. Siirryttyäni sisälle pesin pyykkiä ja raivasin asuntoni, jotta sinne on mukava palailla Lahden reissuni jälkeen. Kirjoittelin tämän jutun valmiiksi. Nyt kamppeet kassiin ja pikaiselle visiitille vanhemmilleni. Kauppakeskus Kaaren kautta, jos vaikka löytyisi uudet aurinkolasit. Pyöreät Ray Banit polttelevat.

Oikein mukavaa pääsiäistä!!

-Esko-

Comments (8)