Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

työpaikkaliikunta

, , ,

Paras asia, jota voi tehdä lenkkitossut ja sukat jalassa

3.4.2019

Ai, että olen odottanut tätä juoksuaikaa. Hiekat putsattu baanoilta ja puhdas asfaltti suorastaan kutsuu hölköttelemään. Nyt alkoi tämän pojan juoksut, työmatkajuoksut. Viime vuonna koulumme ekotekokilpailun pääteemana oli kyyditön koulumatka. Itsekin tartuin haasteeseen ja aloin juoksemaan töihin pari-, kolme kertaa viikossa. Nyt on reilut kaksi kuukautta aikaa ennen lomaa, joten hyvin kerkiää vielä antaa oman pienenpienen panoksen maapallomme hyväksi.

Eilen kirjoittelin alkuviikosta järjestetystä seminaarista. On aina mukava saada tieteellistä faktaa omien ajatusten tueksi. Liikunnan merkityksestä olen täällä kirjoitellut paljon. Matalan kynnyksen lenkkikerhoja olen pyrkinyt järjestämään, jotta saisi innostettua ihmisiä liikunnan pariin. En tykkää yhtään paasamisesta ja sormella osoittelun kulttuurista. Minun on täällä hyvin helppo huudella säännöllisen liikunnan tärkeydestä. Pienestä pojasta asti olen urheillut lähes joka päivä. Entäs ne kenelle liikunta ei ole koskaan kuulunut arkisiin askareisiin?

Ei varmasti ole helppoa aloittaa asiaa, joka tuntuu ensimmäisestä askeleesta lähtien todella pahalta. Uskon vahvasti, että rauhallisella, maltillisella sekä järkevällä startilla jokainen ihminen onnistuu lisäämään liikuntatuokiot elämäänsä. Seminaarissa ajatukset pyörivät vahvasti lasten ja nuorten liikunnassa, hyvä niin. Heistähän kasvaa niitä tulevaisuuden tekijöitä. Entäs ne nykyiset tekijät?

Nappasin yhdeltä standilta mukaani lappusen, jossa oli kerrottu liikunnan merkityksestä työpaikkojen työterveyskustannuksiin. Katselin niitä lukuja ja katselin uudestaan niitä lukuja. “2-3 kertaa liikkuvalla työntekijällä on 4,5 sairauspäivää vähemmän kuin enintään kerran viikossa liikkuvalla.” Jos puolet esimerkiksi 50 työntekijän yksiköstä liikkuu riittävästi, saattavat mahdoliset kustannussäästöt olla rapiat 39 000 euroa. Ihan merkittävä summa siis.

Jos minä istuisin joskus jonkun työyhteisön rahakirstun päällä. (Tätä epäilen kyllä suuresti.) Sijoittaisin mahdollisuuksien mukaan jokaisen kahvitteluhetkien voileipä- sekä mansikkakermakakkujen kustannuksen suoraan henkilökunnan liikuntakannusteisiin. Pidemmällä aikavälillä tuottaisi varmasti melkoisia säästöjä ja esimerkiksi 39 000 eurolla saisi sitten jo aika hienot tarjoilut seuraaville yhteisille kahvihetkille.

Nämä aurinkoiset kevätpäivät ovat optimaalista aikaa liikuntakärpäsen puremille. Antakaa purra vaan!

-Esko-

/// Lähde: KKI:n (Kunnossa kaiken ikää-esite) ///

Comments (4)
, , , , , , ,

Voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti?

29.3.2018

Inspiraatiosuoni tukossa. Ei oikein ole lähtenyt tässä viime aikoina tämä kirjoittaminen. Ja sitten tulikin juuri hyvä kommentti: ”Mä haluaisin lukea ihan sun normipäivistä! Ei aina tarvitse olla niin hienoja kuvia tai syvällisiä pohdintoja; usein kaikista kivoimpia on vain sellaiset perushöpöttelyt.” Kiitos tästä kommentista. Kävin itsekin mietiskelemään asiaa. Ei syvällistä pohdintaa voi kukaan jatkuvasti kirjoittaa, tai ehkä voi. Silloin saattaa helposti kuitenkin lipsahtaa yliyrittämisen puolelle. Tähän ehkä itsekin hieman sorruin. Aloin ottamaan paineita teksteistäni. Kiinnostaakohan tämä ketään? Onkohan tämä nyt tarpeeksi ”räjäyttävä”?

Ei minä osaa tätä hommaa tehdä noista lähtökohdista. Koko blogini perustuu arkeen ja välillä voi laittaa ihan kännykkäkameralla otettuja kuvia. Ei jokaisen tekstini tarvitse tehdä jättimäisiä piikkejä analytiikan käyriin. Joskus olen miettinyt voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti? Vaikka se joinain kuukausina olisi taloudellisesti mahdollista ei minusta siihen olisi. Alkaisin todennäköisesti puristamaan mailaa aivan liikaa ja koko blogini punainen lanka katoaisi. Hakisin täydellisiä valkotasapainoja ja juuri oikein aseteltuja viherkasveja. Tämä idea kaatuisi jo siihen, etten pysty pitämään jälkimmäisiä hengissä tarpeeksi kauaa.

Lainaamastani kommentista viisastuneena tänään alkaneen miniloman kunniaksi teinkin tämmöisen todellisen normipäivä-kirjoituksen. Tämä Eskon torstai alkoi kello 6.45 kellon soittoon. Sängystä ylös ja vitamiinitabletti lasiin kuplimaan. Mikrokahvi oli loppu -> ensimmäiset kirosanat. Smoothie ykkösellä ja juoksukamppeet päälle. Ensimmäiset kilometrit menevät heräillessä, mutta Malminkartanon kohdalla alkaa olla jo pahimmat unihiekat karisteltu. Suihku töissä ja työpaikkaliikuntaa voin sydämestäni suositella kaikille, kenen sitä elämäntilanteen salliessa on mahdollista harjoittaa. Lähtee päivät käyntiin aika hyvällä meiningillä ja on myös jopa Remescaria tehokkaampi lääke silmäpusseihin.

Työpäivä mentiin lukujärjestyksen mukaisesti höystettynä yhdellä välituntivalvonnalla. Näin kevätauringon paistellessa se onkin ihan piristävää hommaa. Kruununa kouluruoka ja kirkkaimpana timanttina jälkiruoka, mangorahka. Taas sitä jaksaa seuraavan vuoden odottaa. Opehuoneessa ennen juoksua kotiin täytyi tietysti lukea uusin Anna, jonka kouluisäntämme viekin aina valmiiksi lokerooni. Tietänee salaisen mieltymykseni naistenlehtiin. Annakan luen edelleen ensimmäisenä. Myös kohutun parisuhdebloggaaja Sami Minkkisen tarina täytyi silmäillä läpi.

Juoksu kotiin, jonne päästyäni etsinkin pihastamme aurinkoisen nurkkauksen. Istuskelin siinä hetkisen aikaa. Kuuntelin vanhaa Tehosekoitinta ja nautin auringosta. Siirryttyäni sisälle pesin pyykkiä ja raivasin asuntoni, jotta sinne on mukava palailla Lahden reissuni jälkeen. Kirjoittelin tämän jutun valmiiksi. Nyt kamppeet kassiin ja pikaiselle visiitille vanhemmilleni. Kauppakeskus Kaaren kautta, jos vaikka löytyisi uudet aurinkolasit. Pyöreät Ray Banit polttelevat.

Oikein mukavaa pääsiäistä!!

-Esko-

Comments (8)

Categories

Archives