Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

yllätys

, , , , ,

Hyvän mielen yllätys

2.8.2018

Ja pitkästä aikaa mies sisustushommissa. Tai, ei tämä nyt hirveästi vaatinut. Yhden keikan Ikeaan ja yhden hyväsydämisen ihmisen. Siellä jo varmasti joku hymähtelee ruudun toisella puolella, että nyt se on Esko taas viherkasvin hankkinut. Esko ja viherkasvi, kun ei ole edelleenkään se kaikista paras yhdistelmä. Se on enemmänkin koominen yhdistelmä. Noh, lähdetäänpäs nyt tämän kasvin kanssa kokeilemaan onnea. Myönnän olevani täysin uusavuton näissä viherhommissa, mutta ikinä ei voi oppia mitään, jos ei edes yritä. Ja aina minä olen yrittänyt. Silti ne ovat kaikki kuolleet. Saapa nähdä, kuinka tämän käy.

Pimenevät illat ovatkin sieltä jo kovaa vauhtia saapumassa ja sehän on vallan mukava juttu. En oikeastaan ikinä pidä iltaisin asunnossani päällä noita “oikeita” valoja. Ensinnäkään en pidä noista plafondeista yhtään ja erinäisillä valaisimilla saa juuri oikeaa tunnelmaa. Prismasta löysin aikoinaan kunnon timantin. Itse tuunasin yhden pöytävalaisimen ja nyt sainkin juuri mahtavan uuden tulokkaan.

Näin ystävälläni tuommoisen “betonikuutio”-lampun ja ihastelin sitä välittömästi. Ajattelin, että on varmasti melkoisen arvokas ja hankittu jostain harvinaisesta design-myymälästä (ostettu Clas Ohlsonilta). Ihastelin sitä ja ihastelin, kunnes eräänä aurinkoisena päivänä sainkin todellisen hyvän mielen yllätyksen. Ystäväni oli aistinut sanattoman viestintäni ja hankki minulle tuon valaisimen. Voi, kun ilahduttikin. Nyt minullakin on tuo pieni betonikuutio pöydälläni. Siinä se loistaa viherkasvini vieressä.

Kumpikohan mahtaa loistaa kauemmin? Lamppu vai kasvi?

Pimeneviä iltoja!

-Esko-

P.S. Tänään sain taas viestiä, että selaimen kautta kirjautuessa on ongelmia. Suorat linkit Instasta ja Facebookista toimivat. Jatkan kirjoittamista ihan normaalisti. Uskon ja hyvin hartaasti toivon, että joku viisaampi atk-ihminen hoitaa nämä sivut kuntoon. 

Comments (8)
, , ,

Kyllä oli todella yksinäinen olo…

26.11.2017

Samaa matkaa me lähdimme. Samalla taksilla me lähdimme. Kädessäni olit ja se lämmin valo oli välillämme. Se lämmin ja tuttu valo, jota päivittäin katselen. Ajoittain naurattaa, ajoittain sitä katsoessa on suuri ikävä. Se valo lipui käsistäni. Perään yritin huutaa, muttei niitä huutoja kukaan enää kotikadullani kuullut. Sinne sinä lähdit. Takavalojen vilkkuessa menit niillä mustilla nahkaistuimilla. Uni ei meinannut tulla. Ystävilleni laitoin viestiä, että sinä löytyisit. Googlesta etsin tietoa, kuinka sinut takaisin käsiini saisin. Yksin minä olin, kaikkien tavoittamattomissa.

Aamulla todella huonosti nukutun yön jälkeen jatkoin etsintääsi. Kaverini jatkoivat sinun metsästämistäsi. Sunnuntai toi hieman lisähaastetta tavoittamiseesi. Ja sitten tuli se huojentava uutinen. Sieltä sinä löydyit. Yösi olit viettänyt niillä mustilla nahkaistuimilla. Nyt olet jälleen kädessäni. Ja se lämmin valosi tuntuu tänään, pimeänä sunnuntaina erityisen hyvältä. Koskaan en ole sinua kadottanut, puhelintani. Eilen kadotin. Hetkeksi. Ja se aiheutti jo melkoisen hämmennyksen.

Hämmennystä aiheutti varmasti lähinnä se, kuinka riippuvainen ainakin minä olen puhelimestani. Siinä pienessä mustassa möhkäleessä on nykyään lähes kaikki. Yhteys läheisiin. Yhteys maailmaan. Ilman yhteyksiä on kyllä aika orpo olo. Oli todella haastavaa jäljittää puhelinta, ilman puhelinta. Juuri tämmöisessä huomaa sen, kuinka se oma mielitietty vieressä puhelimineen olisi tehnyt asian hieman helpommaksi. Varmasti olisi hieman joutunut asiaa selittelemään, mutta onneksi on lähellä hyviä ystäviä, jotka puolestani asian hoitivat. Naapurin heppukin tarjosi auttavaa kättään. Kiitos myös Mark Zuckerbergille. Sinun kanavasi kautta kommunikaatio onnistui.

Tietoinen ruutuajan vähentäminen tekee varmasti kaikille hyvää, myös minulle. Tiedostamaton ruutuajan vähentäminen ei tehnyt hyvää, ainakaan minulle. Olihan erikoinen sunnuntai. Kyllä oli hetken todella yksinäinen olo. Kuinka sitä on aiemmin pärjännyt ilman tuota lämmintä ja yhdistävää valoa?

Kuulostaako tutulta?

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (4)