F:n nukahdettua eilen tein jokaiseen iltaani kuuluvan uutistsekkauksen. Joltain sivulta nousi silmiini otsikko aiheesta, että saako muiden lapsia komentaa? En klikannut linkkiä edes auki vaan mieleeni tupsahti välittömästi noin vuoden vanha tapaus Vantaan Flamingossa, kun komensin tuntemattomia pikkupoikia vesiliukumäessä. Facebook-status kuului näin: “Luokanopettajan vaistoni heräsi Flamingossa. Komensin huonosti käyttäytyviä pikkukavereita. Sattuivat pukkarissa viereiseen koppiin, kertoivat isälleen ja osoittelivat minua. Isä oli BullMentulan kokoinen kaveri. Tein pukemisen maailmanennätyksen. Bokseritkin tais mennä väärinpäin. ”
Itse olen semmoinen ihminen, että jos näen lapsien käyttäytyvän huonosti, niin avaan kyllä suuni ja puutun asiaan. En ala räyhäämään ja huutamaan pää punaisena, vaan aloitan lauseen rauhallisesti sanomalla: Tiedäthän, että et voi esimerkiksi kiivetä vesiliukumäkeä väärään suuntaan tai tiedäthän, ettet voi etuilla leikkipaikan Angry Birds-kiipeilytelineessä. Oma lapseni toimii ajoittain ihan samalla tavalla ja en todellakaan loukkaannu jos joku tuntematon häntä ohjeistaa käyttäytymään kuten kuuluisi. Varmasti oma arkiammattini madaltaa kynnystä huomauttaa asioista myös tuntemattomille pikkuhepuille.
Tiedän, että ei ole helppoa puuttua toisten asioihin. Ja varmasti saattaa herätä ajatuksia, että mitähän tuokin Urpo alkaa minun lastani komentelemaan? Puuttuisi vaan omiin asioihinsa ja tuollahan se hänenkin jälkikasvunsa roikkuu pää alaspäin liukumäen päällä. Kukaan ei varmasti syyttä toisten asioihin puutu, eikä lapsen ohjeistaminen ole nyrkkeilytermein vanhemman tanssiinkutsu eikä kenenkään kasvatusperiaatteiden arvostelua. Yleensä huomautus johtuu ainostaan yleisen turvallisuuden ja viihtyvyyden ylläpitämisestä.
Yleisimpiä paikkoja, joissa saatat joutua hieman sormeasi heristelemään:
- Laivan pallomeri
- Ostoskeskusten leikkipaikat
- Pikaruokaravintoloiden leikkipaikat
- Vesipuistot
- Uimahallit
Tiedäthän Esko, ettet voi syödä salaa opettajanhuoneen jääkaapista Oreo-juustokakkua.
-Esko-
6 Comments
Saa, saa ja vielä kerran saa! Ja pitääkin.
Kahden lapsen äitinä sitä on välillä omissakin komentamista ja katson ja kuuntelen vain mielelläni jos joku muu komentaa lapsiani kun en itse ole huomannut tilannetta. Yritän aina muistaa kiittää kun muut auttavat minua, että lapsistani kasvaisi kunnon kansalaisia. Ja vielä lapsillekin muistan teroittaa sitä että aikuisia on toteltava kun he kieltävät. Toimii ainakin meillä ja meidän naapurustossa! 🙂
Iltaa Maria!
Samoilla tunnelmilla…:)
Mä mietin tätä tosi monesti töissä. Oon lounaskahvilassa töissä jossa käy tosi paljon äitejä lastensa kanssa ja ihan liian usein oon meinannut läikyttää kuumat cappucinot itseni tai lapsen päälle kun ne siellä juoksentelee. Välillä näkee myös ihan taaperoita jotka on tulossa tiskin taakse ja vanhemmat on jossain. Ensi kerralla aion kyllä sanoa, vaikka jo aika varmasti tiedän saavani vihaisia katseita äidiltä. Olenhan vasta 23-vuotias joten “enhän minä voi toisten lapsia komentaa” 😀
Tottakai Jaana voit!! Varaudu aluksi tiukkoihin katseisiin, mutta kaikkeen tottuu…:)
Todellakin saa ja pitää! Tää taitaa olla meidän opettajien/kasvattajien ammattitauti, mistä ei (onneksi?) pääse eroon edes vapaa-ajalla! Kyllä joku roti pitää olla, jos oma vanhempi ei puutu oman jälkikasvunsa toimintaan… huomaatteko muuten antavanne positiivista palautetta vieraiden lasten toiminnasta, jos on aihetta? Minä kyllä huomaan! En siis ole se joka asiasta valittava vanha kääkkä, vaan rakentavalla tyylillä niin epäkohdista kuin hyvistä asioista kommentoiva aikuinen -tiedä sitten miten ne lapset ja nuoret minut kokevat?! ????????
Ilman muuta! Asialliseen sävyyn, kiukku hallintaan. Mutta hyvästäkin käytöksestä saisi antaa tuntemattomille lapsille (myös heidän vanhempien kuullen) enemmän palautetta. Lapset muistavat kyllä vieraan sanat!