Year: 2017

Posted on

Esko on suukkojunkkari

Välillä se arki ja oma elämä on varmasti hieman tylsää ihan kaikilla. Välillä se arki vain toistaa itseään. Töitä, urheilua ja televisiota. Jännitystä ja vivahteita voi hakea usealla eri tavalla. Ei siihen aina tarvita maailmanympärimatkoja tai nopeita autoja. Välillä siihen riittää ihan vain hittisarja Salatut elämät. Luin Telkku.comista illan ohjelmistoa ja silmääni iski Salkkareiden jakson nimi: Peppi ja tunteiden tunkki. Onkohan tuossa kirjoitusvirhe? Jos ei, niin onhan tuo nyt mahtava jakson nimi. Tästäpä sainkin idean hakea jännitystä elämääni. Tuunasin hieman Salattujen elämien menneiden jaksojen nimiä.

Esko elää reunalla

Eskolla on raha löysällä

Faija Eskosen vahtivuoro ei mene putkeen

Esko protskuttaa eteenpäin

Super Esko:o bros

Esko on deitinohuessa

Esko haluaa kermat, mutta ei kakkua

Esko on huilukotelon vartija

Esko ja viattomat voisarvet

Äiti tuu pyyhkimään, täällä huutaa Esko

Eskon luotto on kortilla

Esko saa maksaa ja rautaa

Eskon maassakausi jatkuu

Esko on suukkojunkkari

Koppia ikä kaikki, Esko Sakari

Esko, vesikriisi sihisi hississä

Esko Taalasmaanvaiva

Esko lähtee aamuläpsylle

Esko on rappu pimiä

Ja viimeisenä insipiraation lähde Esko ja tunteiden tunkki.

Kyllä, luettuani wikipediasta noita vanhojen jaksojen nimiä sain vahvistuksen sille. Ei, se ei ollut kirjoitusvirhe. Ja jännitystä tuli elämääni ihan vaan noita nimiä lukiessani. Osa oli kyllä niin ronskeja, ettei tänne edes rohjennut laittaa ja vallan veti posket punaiseksi. Huh.

Kivaa perjantaita!

-Esko-

// Lähde: Wikipedia, Telkku.com Kuvat: Markus Suntila //

Posted on

Maailman hienoin esine

Nyt minä sen sain. Tuota esinettä olen etsinyt todella kauan. Sain täysin uniikin käsinmaalatun kappaleen. Oppilaani äiti sen minulle tilaustyönä teki. Olen pikkupojasta asti ollut viehättynyt maatuskoihin. Jotain koukuttavaa siinä on, kun kasaa ja purkaa, kasaa ja purkaa. Ja maatuska on mielestäni maailman hienoin esine. Tuo uusi mummelini saa varmasti paraatipaikan asunnostani.

Maatuska on saanut myös paraatipaikan vasemmasta kädestäni. Kirjoittelin aiemmin Eskon tatuointitarinoista ja lukaisin silloin kirjoitetun tekstin läpi. Pakko epäsuomalaisesti kehua hieman itseään ja taputtaa olkapäälle. Hyvä Esko, hienon kuvauksen olit tatuoinnistasi kirjoittanut. Ihmisellä on kuoret ja niiden sisällä uusia puolia. Se uloin kuori voi rikkoutua, mutta sisällä on aina uusia. Viimeisien vuosien aikana minun henkilökohtainen maatuskani on avautunut. Se on kasattu ja purettu. Se on kasattu ja purettu. Henkilökohtaisen maatuskani sisältä on löytynyt ihan uusia puolia. Ei niitä olisi sieltä koskaan löytynyt jos ei sitä ulointa kuorta olisi lyöty pieniksi sirpaleiksi. Henkilökohtainen maatuskani on taas kasattu. Kasvoilla vieno hymy ja silmissä elämää janoava katse.

Varmasti sen henkilökohtaisen maatuskani joutuu vielä useaan otteeseen tässä elämässä purkamaan, mutta nyt on tiedossa kuinka se kasataan. Kuinka palaset loksahtavat juuri oikeille paikoilleen. Maalipinta saattaa vuosien saatossa hieman rapistua, mutta kuulukoon se elämään. Yhtään palasta ei saa siitä henkilökohtaisesta maatuskasta koskaan kadottaa. Syvällä sisällä asuu aina myös se pieni maatuska.

Se kaikista tärkein, jonka ympärille ne suuremmat alkavat kasaantumaan.

-Esko-

P.S. Kylpylähommat on myös arvottu. Onnnneeeeaa voittajalle.