Onkohan minulla ihan kaikki kotona?

Tänään alkoi syysloma. Tuli kyllä oivaan paikkaan. Näin varmasti sanotaan, tai ainakin minä sanon jokaisen loman alkaessa. Menköön nyt vielä kerran. Oikeasti olen tässä viime aikoina buukannut itselleni iltaisin hieman liikaakin tekemistä ja töissä pyörii parhaillaan arviointikeskustelut, niin on se sanottava, että pienoinen hengähdys tekee ihan hyvää. Se on vielä Poudan Pekka luvannut lähipäiviksi melkoisen mukavaa syyssäätä. Miksi muuten näille säätiloille täytyy keksiä mitä oudompia nimityksiä? On käristyskupolia, seksihellettä ja kaikennäköistä.

Olin luvannut aiemmin, että koulumme Instagramin saavutettua viisisataa seuraajaa, juoksen sata kertaa koulumme ympäri. En ehkä ihan olisi uskonut, että tuo raja täyttyy näinkin nopeasti. Kiitos siis kaikille seuraajaporukkaan liittyneille. Lupaukset on lunastettava ja tänään sitten oli totinen paikka. Työpäivän jälkeen vetäisin lenkkikamat päälle ja eikun hölkkäämään. Paikalle jäi vielä reipas kannattajajoukko kannustamaan. Suoritus meni kevyesti hymy huulilla ja olipa oiva tapa aloittaa onnistuneen suorituksen jälkeen viikon paussi työhommista.

Sitä juostessa mietin, että kaikkea sitä tulee lupailtua ja onkohan minulla aina ihan kaikki kotona tuolla yläkerrassa? En tiedä kuinka moni muu opettaja mahtoi aloittaa lomansa juoksemalla sata kertaa samaa ympyrää perjantai-iltapäivänä. Oudoksi opettajaksi olen itseni lanseerannut ja näillä tempauksilla tuo titteli senkun vahvistuu ja hyvä niin. Ei se elämä saa olla liian vakavaa. Lapsenmielisyyteni näen ainoastaan vahvuutena. Toivottavasti se ikuinen pojankloppi ei sisältäni koskaan häviä. Ajoittain huumorini taso toki voisi olla hieman laadukkampaa.

Mitäpä sitä sitten lomalla? En ole tehnyt tälle lomalle juuri mitään suuria suunnitelmia. Puolet viettelen omien touhujeni kanssa ja puolet siinä vastuullisessa isän roolissa. Nykyään tuo jako onnistuu jo hyvin kivuttomasti ja oikea balanssi asiaan on löytynyt. Omalla ajallani tapailen varmasti ystäviäni, käyn ehkäpä hieman tanssahtelemassa (lue notkumassa tanssilattian reunalla) ja ainakin kerran kaupungilla lounaalla. Se on harvinaista herkkua opettajana. Niin ja käytänpäs aikoinaan saamani kylpylälahjakortin ja uudessa uljaassa Redin kauppakeskuksessa on tietysti käytävä. Pikkusankarin kanssa hieman kylpylöintiä sekä leppoisaa oleilua ja sehän on just hauskaa. Ei ole kiire mihinkään.

Ah, oikein mukavaa iltaa ja aurinkoista viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

We love urbaani irtiotto

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Omena-hotellit

Hotelli on paikka, jonne mennessä nousee aina hymy huulille. Hotelli on paikka, jossa tunnet aina olevasi jollain tavalla lomalla. Oli kyseessä sitten pidempi reissu tai ihan vain yhden yön pikapyrähdys. Saimme tyttäreni kanssa mahdollisuuden päästä vierailemaan Tampereen Omena-hotellissa. Itse ajelin töistä suoraan kohteeseen ja nappasin pienen paikallisoppaan kyytiini. Veimme auton parkkihalliin ja talsimme parin sadan metrin matkan Omena-hotellin ovelle. Otin puhelimeni esille, tarkistin koodin ja ovet aukesivat kohti pientä urbaania irtiottoa arjesta. Painotan sanaa urbaania, koska hotelli sijaitsee aivan Tampereen keskustan ytimessä.

Heitimme tavarat huoneeseen ja siinä sivussa myös muutaman kärrynpyörän pitkillä käytävillä. Itsellä ei enää ollut nilkkaojennus ihan täydessä iskussa. Pikkuheppu sai päättää illankulusta ja hän johdattikin minua tottuneesti aivan vieressä sijainneisiin kohteisiin. Stockmann, Koskikeskus ja tietysti sen yläkerrassa sijaitseva hamppariravintola. Lopuksi haimme vielä hieman täytettä huoneemme jääkaappiin, joka on muuten hyvä idea. Ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas sen vakioiltanälän yllättäessä.

Huoneessa pelailimme uutta retroelektroniikkapeliä (ihan vähän oli omat näpit pelissä tässä hankinnassa) ja katselimme vierekkäin televisiosta Vain Elämää-sarjaa. Hotellin sänky ja sen puhtaat valkeat lakanat ovat myös jokaikinen kerta yhtä mukavat. Pikkuhepun nukahdettua menin vielä hetkeksi istuskelemaan huoneemme ikkunalaudalle. Tuijottelin remontissa olevaa Tamperetta ja sen kaduilla kulkevia ihmisiä. Välillä katselin sängyssä tuhisevaa pikkusankaria. Tuli jotenkin levollisen hyvä olo ja teki itsekin mieli kaivautua sänkyyn, silittää poskea ja sulkea silmät.

Aamulla herätessämme vatsojamme kurni ja olikin aika lähteä etsimään aamiaispaikkaa. No, sehän löytyi noin viidenkymmen metrin päästä Omena-hotellien yhteistyökahvilasta Cafe Siilinkarista, jonka voi halutessaan tilata jo varauksen yhteydessä. Tarjolla oli oikein kattava brunssityyppinen aamiainen, jonka kruunasi herkulliset Omar-munkit. Ruokailun jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa hengähtää huoneessa ennen sen luovuttamista. Lopuksi vakiopakkailut, pientäkin pienempien Pet Shoppien keräily peittojen seasta ja eikun checked out -kyltti oveen.

Pikkumimmillä olikin vielä ennen Helsinkiin huristelua edessään ystävänsä synttärit Tampereella. Itse pääsin sillä aikaa käymään kohteessa, jossa olen aina halunnut vierailla. Vihdoin ja viimein sain tilata höyryävän mustan makkaran ihan sieltä kyseisen tuotteen alkulähteiltä, eli Tapolan tehtaan Musta makkara-baarista. Ai,että oli maistuva. Todella maistuva oli myös tämä yhden yön mittainen urbaani irtiotto arjesta. Omena-hotelli, olit juuri hyvä ja tähän tarkoitukseen enemmän kuin sopiva!!

-Esko-