, ,

Perjantain vanhat: Anteeksi, haluatteko istua?

24.1.2020

Pakkohan tämä oli nostaa esille. Tuli vaan mieleen, kun eilen kassajonossa yritin antaa tilaa edestäni…

/// Tänään raitiovaunussa koin hetken, jotta kyllä oikein tuli kurja mieli. Miten täällä maailmassa tulisi toimia, jottei aina jonkun mieltä pahottaisi? Tuntuu, että toimit kuinka vain, niin aina se on jonkun mielestä väärin. Jos olet kiltti ja kohtelias ymmärretään se helposti väärin. Jos olet pahalla päällä ja välinpitämätön, on pelisi jo lähtökohtaisesti pelattu.

Vierailin tänään Kirjamessuilla ja olipa suositut messut. Matkustin sinne ratikalla ja vaunu oli täysi. Meilahden kohdalla kyytiin hyppäsi iäkkäämpi henkilö. Kohteliaana miehenä pyrin aina tarjoamaan paikkoja vanhemmille ihmisille ja näin toimin tälläkin kertaa. ” Anteeksi, haluatteko istua?”, kysyin kohteliaasti. ” Siis, mitä sinä kysyit?” ” Niin, että haluatteko istua?” Tässä vaiheessa huomasin, että nyt joko saan läppäisyn poskelle tai vähintään desibelit tulevat nousemaan melkoisesti. ” Näytänkö minä niin vanhalta, etten muka jaksa seisoa, näytänkö? Kyllä minä jaksan seisoa!!” Tuli hyvin voimakkaalla äänellä. ” Ok, anteeksi, että kysyin.” Onneksi tässä vaiheessa oli helppo tukeutua Huaweihini ja uppoutua sosiaalisen median kiemuroihin.

Paluu kesään ja Kumpulan maauimalaan. Kesän ensimmäisia todellisia hellepäiviä. Iloisia lapsia allas täynnä. Istuskelin altaan reunalla ja kuuntelin vierustovereideni keskustelua. Onhan tämä nyt ihan hirveetä, kun on näin kuuma. Meidänkin Paavolle jouduttiin tuommoinen UV-uima-asu ostamaan ja se rasvaus. Ei ne pysy paikallaan ja nyt on rasvassa eteisen uusi lipastokin. Joo, siihen se heti kätensä länttäsi. Ja ei tässä uimalassa yhtään varjoisaa paikkaa ole missään. Seuraava viikko ja luvattu aurinkoista säätä, mutta onkin pilvinen päivä. Taas on pikku-Paavo altaassa ja kuuntelen samojen henkilöiden keskustelua. On tämä nyt ihme homma. Ihan hirveän kylmä täällä ja aurinkoa luvattiin. Varmasti kohta lähdetään pois. Ei täällä uimalassa yhtään lämmintä paikkaa ole missään.

Onkohan tässä maailmassa olemassa semmoista asiaa, josta ei joku mieltänsä pahottaisi? Minä kyllä jatkan vanhemmille ihmisille paikkojen tarjoamista, vaikka saisin iskun kävelykepistä vasempaan pohkeeseeni. Ja Pekka Pouta, lupaile vain sitä aurinkoa. Paavon UV-asu on varmasti luotettava ja se rasvaläntti lähtee ihmesienellä.

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (4)

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Soile 25.1.2020 at 22:02

    Hah repesin! “…vaikka saisin iskun kävelykepistä vasempaan pohkeeseeni.” Sanansäilä on voimakas ase 😀 ja sulla on kyllä oikea asenne mielensäpahoittajia vastaan!

    • Reply Esko 27.1.2020 at 19:47

      Heippa Soile!!
      Asennetta täytyy olla ja myös mielensäpahoittajia. Sopivassa suhteessa. Kivaa viikkoa!! 🙂

  • Reply Sniff 2.2.2020 at 14:28

    Hola!
    Olen kokenut tilanteen toiselta puolelta. Viisikymppisenä naisena sain tarjouksen istua bussissa noin ehkä viisi vuotta nuoremmalta mieheltä. Sanoin että kyllä pärjään kiitos vain mutta nauratti ja tuli hyvä mieli. Jos joku tykkää huonoa tarjouksesta niin sehän on niiden häpeä.

    • Reply Esko 3.2.2020 at 18:36

      No, se on Sniff juurikin näin! 🙂

    Leave a Reply