Tätä ohjetta, kun muistaa noudattaa

Arvostan suuresti vanhuksia ja heidän viisauksiaan. Tähän osittain vaikuttaa varmasti se, että pienestä pojasta lähtien vietin paljon aikaa isovanhempieni kanssa. Heillä oli jos jonkinmoisia tarinoita kerrottavana. Niitä oli aina kiinnostava kuunnella ja oppia samalla elämästä. Menaisista iski taannoin silmiini 100-vuotiaan Helvin 12 elämänviisautta. Kaikki pystyn hyvin allekirjoittamaan. Yksi kuului näin: Kun kaikki on surkeasti eikä mikään muu auta, istähda alas ja naura itsellesi. (Ja siksi Menaiset, koska Facebook tarjoaa minulle päivittäin luettavaksi juuri kyseisen lehden artikkeleita, Marianna Stolbowin ero- ja Jari Sinkkosen kasvatusohjeita.) Ystävien päivityksiä mielummin lueskelisin.

40-vuotias Esko on tässä vuosien kuluessa oppinut nauramaan itselleen. Ei kaiken tarvitse olla edes surkeasti, jotta tätä hyvinkin tärkeää taitoa voi noudattaa. Näitä kirjoitteluhommia olisi aivan mahdoton tehdä, jos ei osaisi nauraa itselleen. Tämä se ei ole niinsanotun ammattiloukkaantujan hommaa. Myös arkityössäni tämä heittäytyminen ja itselleen nauraminen on hyvinkin suuri plussa. Jos tekee mieli vetää matikantunti kettuasu päällä, niin sitten sen voi toteuttaa. Jos kollega sattuu pitämään sinua hienoisen erikoisena tyyppinä, niin mitä sillä on väliä? Ei kaikkea täydy niin vakavasti ottaa.

Myös tässä nykymaailmassa tuo itselleen nauramisen taito korostuu entistä vahvemmin. Jokainen voi somessa olla ihan minkä tahansa alan asiantuntija. Vaahdota tuolla kommenttikentissä juuri niitä omia visioitaan ja loukkaantua aivan mitättömistä asioista. Hieman, kun ottaisivat ihmiset iisimmin tietyissä tilanteissa. Vetäisivät henkeä. Lukisivat sen kiivaassa mielentilassa kirjoitetun kommenttinsa uudestaan läpi. Naurahtaisivat itselleen, että kuinka typerä juttu sitä tulikaan naputettua. Pyyhkisivät sen pois ja lähtisivät vaikkapa nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta.

Tänään oli opehuoneen pöydällä laatikko. Avasin sen ja sisällä oli kaksi kettupukua. Pitihän se sitten “hauskana” miehenä laittaa päälle ja vähän häntää helikopterina heilutella. Yleisesti ottaen en ole kovinkaan suuri hassujen hattujen tai naamiaisasujen ystävä. Kerrankos sitä, kun sattui sopimaan tähän kirjoituksen teemaan ihan hyvin.

What does the fox say? Tässä tapauksessa varmasti:

Miksi Esko taas, miksi?

Kivaa iltaa!!

-Esko-