Perjantain vanhat: Helle saa haaveilemaan

Olipa osuva nosto noin vuoden takaa. Aika samoilla meiningeillä on silloin menty. Hellettä ja haaveilua. Enää ei tosin tarvitse kovin kauaa haaveilla, koska jo illalla suuntaan elämäni ensimmäistä kertaa täällä Hyvinkäällä järjestettävään Rockfestiin!

//// Huh hellettä! On muuten todella kliseinen avaus. Nyt saa ollakin. Suomea hellitään tällä hetkellä aivan mielettömällä säällä ja eipähän muuten haittaa. Kuuntelin töihin ajaessani radioita. Siellä toimittaja lueskeli kuulijapalautteita ja johan siellä joku jo valitteli, että saisivat nämä helteet jo loppua. Ei, eivät saisi. Antaa tulla vaan. Nämä todella vähiinkäyvät työpäivätkin menevät pelkästään hymy huulilla. Vaikka toki on haikeuttakin ilmassa. Tällä hetkellä opettamani kutosluokkalaiset suuntaavat kohta yläkoulun kiemuroihin. Luokkani on aivan huippu ja nämä kaksi vuotta, jotka olen saanut heidän kanssaan viettää ovat olleet todella opettavaisia, niin opettajalle ja toivottavasti ennenkaikkea oppilailleni. Kevätjuhlassa opettajien laulaman jäähyväislaulun aikana joutunee kaivamaan nenäliinaa puvuntakin taskusta.

Nyt ei ole puvuntakkia tarvinnut eikä tarvitse varmasti myöskään jälleen kerran kesällä koittavilla kesäfestivaaleilla. Selailin eilen koneeltani vanhoja festarikuvia ja kyllähän sitä taas niin odottaa näitä kesän oman aikani kohokohtaviikonloppuja. Ruisrock ja Ilosaarirock, jes! Ruisrock on viime vuosina saavuttanut aivan järjettömän suosion ja tänä vuonna liput taidettiin myydä loppuun jo maaliskuussa, aikamoista. Onneksi kerkesimme ystävieni kanssa ostaa liput jo hyvissä ajoin. Majoituksenkin saimme hieman takaportin kautta hoidettua, eli on niinsanotusti kattaus valmiina. Ilosaarirockiin varaamme aina hotellihuoneet jo edellisenä kesänä. Hotelli Aada, taas tullaan. Olisiko kymmenes vuosi?

Aina, kun kirjoitan kesäisistä festivaaleista verkkokalvoilleni muodostuu kuva siitä sosiaalisessa mediassa levinneestä yleisöosaston kirjoituksesta otsikolla: Vanhukset pois festareilta. Mitä tekevät 30-vuotiaat ja vanhemmat nuorten rock-festivaaleilla?… Itse ainakin nautin ystävieni seurasta. Siitä festivaalien tunnelmasta. Ympärillä pääosin vain hyväntuulisia ihmisiä, upeita kohtaamisia ja taustalla lavoilta raikaa taukoamatta hyvä musiikki. Nykypäivänä festarit ovat kokonaisvaltaisia elämyksiä. Löytyy vaikka sun mitä ja ruokatarjontaa on enemmän kuin riittävästi. Silti syön aina ainakin kerran sen kaikille tutun klassikon. Kebab-lautanen kaikilla mausteilla, tietysti!

Helle sai haaveilemaan jo rokkifestivaaleista. Onhan noihin vielä aikaa, mutta hyvä on fiilistely aloittaa ajoissa.

Olettekos suuntamassa kesällä festaritunnelmiin?

-Esko-

Kuva: Jere Lehtonen ////

Noilla seuduilla on oltu, elelty ja koettu

Tänään ajelin jo kauan aikaa sitten sovituille lomanaloituskahveille kollegoideni kanssa. Paikaksi valikoitui Munkkiniemen lippakioski. Siinäpä on lokaatio, joka on itselleni jollain tavalla todella tärkeä. Paikka, jonka lähiseuduilla tämä poika on nähnyt aika paljon elämää. Isovanhempani asuivat lähistöllä ja oli Joensuun pojalle aina kiva päästä mummolaan isoihin ympyröihin. Helsinkiläinen serkkupoika muisti aina mainita mie- ja sie murteesta.

Aika monta kertaa on nelosen ratikkaan hypätty tuolta pysäkiltä. Isompana poikana asustelin eroyksiössäni tuossa aivan vieressä. Monet ja monet kahvit tuli lipiteltyä silloin lippakioskin puupenkeillä. Ajatukset olivat tuolloin tosin hieman erityyppisiä, kuin esimerkiksi tänään maistereiden kokoontumisajoissa. Siinä on hyvä istuskella ja ihmetellä elämää.

Omaa asuntoa ostaessa oli yksi hakukohteeni tuo Munkkiniemen Puistotien ympäristö. Ei vaan kertakaikkiaan taikina ihan riittänyt. Onneksi kuitenkin sain hankittua nykyisen asuntoni hyvinkin läheltä noita jo lapsuudesta tuttuja maisemia. Olen juossut kyseisissä ympyröissä varmasti satoja lenkkejä ja esimerkiksi aina isovanhempieni talon ohi juostessa silmäni hakeutuvat sinne viidennen kerroksen vihreänsävyiseen parvekkeeseen. Ei siellä enää tosin kukaan takaisin vilkuttele. Hieman korkeammissa kerroksissa jo mummu ja pappa heiluttelevat, yhdessä.

Harvoja paikkoja on elämässäni, johon jollain tavalla kiintyy. Tuo ympäristö on kyllä sellainen. Jokainen kulma on niin tuttu ja lähes aina paikalle saapuessa tulee hyvä fiilis. Oman asuntoni lasken kuuluvaksi samoihin ympyröihin, vaikka postinumerossa on hienoisesti eri numerot.

Tänään siinä penkeillä istuessamme ihastelimme moneen kertaan entisen Koneen talon ympäristön äärimmäisen onnistunutta entisöintiä. Ihan mielettömän upea. Jos lottovoitto napsahtaisi tilille, niin…

Onko teillä vastaavanlaisia lokaatioita?

Huh, tätä mahtavaa lämpöä!!

-Esko-