Mitäpä sitä kesällä?

Tänään juttelimme välituntivalvonnassa kollegoideni kanssa ja tuli puheeksi kesätekemiset. Jotenkin tässä on ollut ajatukset ihan täysin tulevassa lähtevän luokkani kevätjuhlassa ja kaikessa opettajien toukokuuhun sisältyvässä hulinassa, joten en ole ihan hirveästi ehtinyt kesää edes pohtia. Toki siellä on kalenterissa jo muutamia merkintöjä ja onhan se aina hyvä hieman suunnitella, vaikkei kaikki sitten toteutuisikaan. Niin, ja siitä välituntivalvonnasta. Loka- marraskuu ja räntä vs. toukokuu ja helle. Menee juuri ja juuri jälkimmäiselle. Mitäpä sitä kesällä?

  • Pikkumimmin kanssa touhuilua. Ah, se on mahtavaa. Maauimaloita, oletettavasti Kumpula tulee jälleen kerran hyvinkin tutuksi. Olisipa lämmin. Ihan vaan yleistä oleilua, mansikoita, mustikoita ja rutistelua. Pikkukavereita, mökkeilyä ja mummolaa. Sadepäivinä piirtelyä, leikkiä, päiväleffoja ja poppareita. Lomapäiviä ja kiireetöntä yhdessäoloa. Niin ja tietysti kesävakiot, Tukholma, Puuhamaa. Lintsi ym…
  • Juhannuksena ystäväni Ollin kanssa Berliiniin. En ole koskaan käynyt, yllätys, yllätys tältä kosmopoliitilta. Paljon olen paikasta hyvää kuullut, joten kiva on matkustaa Sergelin toria pidemmälle.
  • Läheisen ulkokuntosalin tehokäyttöä. Munkkiniemen rannassa sijaitseva minitehokuntokeidas on just hyvä paikka. Ja osuupa vielä vakiolenkkini reitille, joten siellä tulee varmasti paljon rehkittyä.
  • Lounaita keskustassa.
  • Poikien kanssa tehtiin notepadiin tavoitelista, joka sisälsi suppauksen, melonnan ja reissun jonnekin lähisaaristoon. Toivottavasti osuu paremmalla prosentilla kuin kolmenkymmenen kilometrin lenkkimme, joka on edelleen juoksematta.
  • Ruisrock ja tuhansien kohtaamisten Turku. Samalla porukalla suunnataan kuin viime vuonna. Onneksi olimme hereillä ja saimme liput. Majoituskin löytyi ihan hirveällä säkällä.
  • Yksi yö teltassa. En muista milloin olisin teltassa viimeksi nukkunut. Varmaankin Kontiolahdella kertausharjoituksissa. Nyt ehkä tavoitteena olisi hieman pienempi teltta ja porukka.
  • Ilosaarirock ja rakas vanha kotikaupunkini Joensuu. Paikka, jonne on aina niin mukava mennä. Lupsakoita ja hyviä ihmisiä. Ilosaareen suuntaa toki myös lähes kaikki ystäväni. Timantti.
  • Toivottavasti paljon uusia ihmisiä ja yllättäviä kohtaamisia.
  • Olisko se elämäni ensimmäistä kertaa laitettava myös Qstock kalenteriin? Kaverilla olisi keikka siellä ja en tosiaan ole käynyt kyseisellä festarilla koskaan. Täällä on varmasti joitain Oululaisia linjoilla. Kannattaako tulla? Vai onkohan liika jo liikaa…

No, siinäpä sitä. Isäajan ja soolomiehen kombo. Tule hyvä kesä 2018 ja varmasti tulee.

Onko teillä jo kesäsuunnitelmia tehtynä?

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Ihan rehellinen sinkkusunnuntai!

Eilen oli pitkästä, pitkästä aikaa semmoinen ihan rehellinen alavireinen sinkkusunnuntaiaamupäivä. Ilman mitään merkittävää syytä, ilman pikkutunneille jatkuneita tansseja. Makailin vaan sängyssä varmaankin kolmeen asti iltapäivällä. Piti siivota-> en jaksanut. Piti käydä pitkällä aurinkolenkillä -> en jaksanut. Piti lähteä brunssille -> peruin, en jaksanut. En vaan päässyt millään ylös. Tuntui, kuin kuvitteelliset hahmot ympärillä osoittelisivat sormella ja nauraisivat räkäisesti. Tuolla tuo häviäjä makailee kahden peittonsa alla, tyyny jalkojensa välissä saamatta mitään aikaiseksi. Oli kyllä niin tyhjä olo.

Onnekseni olin sopinut illaksi hengailut ystävieni kanssa. Ja itseasiassa heti sängystä noustuani alkoi mieli piristymään. Musiikit soimaan ja aamu/iltapäiväkahvit omalla terassilla saivat ihmeitä aikaan. Usein on täällä kyselty, että esittelisin mieluisia paikkoja, joissa tykkään Helsingissä käydä. Tämä esittelyhän sopii hyvin tähän hieman mollivoittoisesti alkaneeseen kirjoitukseen. Hernesaaren tupla on kyllä todella piristävä yhdistelmä. Sinnehän mekin eilen suuntasimme.

Birgitta Hernesaari tarjosi melkoisen hienot puitteet nauttia hampurilaiset ilta-auringon paistellessa ja merenpinnan kiillellessä noin kymmenen metrin päässä. Paikka on yleensä todella täynnä, mutta eilen saimme kuin sattumankaupalla hyvät paikat. Siitä sitten suuntasimme vatsat täynnä aivan vieressä sijaitsevaan arkkitehtuurin helmeen eli Löylyyn. Löylyssä on aina todella mukava käydä. Paikassa on jokainen kulma mietitty millintarkasti ja meren päälle ulottuva terassi tarjoaa melkoisen mukavat puitteet iltaisille jutusteluille. Lyhyemmille ja myös niille hieman pidemmille.

Kotiin palattuani aamuinen synkistely oli tipotiessään. Viikonloppu jäi selkeästi plussan puolelle ja oli mukava aloittaa työviikko. Se viimeinen työviikko. Ei pidä jäädä sinne sängynpohjalle makailemaan. Ylös, ulos, lenkille ja Hernesaaren tuplaan. Tulee oletettavasti myös lomalla kohtalaisen tutuksi.

Mukavaa maanantaita!!!

Oletteko käyneet?

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //