
Kevätjuhla, Suvivirsi, ruusut, todistukset ja haikeat kesätoivotukset. Huomenna kokee taas sen erikoisen fiiliksen, jota on todella vaikea selittää. Ajelet puku päällä juhlista kotiin. Sitä olotilaa on vaikea kuvailla. Noh, opettajat sen varmasti tietävät. Kotona pieni hengähdys. Oppilaiden antamien korttien lukeminen pikkuterassillani ja kylkeen ehkä yksi lasillinen kuohuvaa. Puhelu sille omalle ekaluokan suorittaneelle pikkusankarille, jonka kanssa on luvassa jälleen mahtavia kesähetkiä. Siitäpä sitten vähän juhlistamaan päättynyttä lukuvuotta. Puku päällä tietysti. Se on jo traditio.
Mitäpä minä olen näinä kesäisinä päivänä tuonne Facebookiin ja blogiini vuosien varrella päivitellyt. Oli hauska selailla näitä historian havinoita…
FACEBOOK:
2008: 12 vk. loma ja maisemanvaihto.
2009: …aivan hyvä päivä aivan todella hyvä päivä.
2010: Ihka ensimmäinen palkallinen 2,5 kk. loma, ohhoh ja ok!
2011: Koki äsken yhden elämänsä liikuttavimmista hetkistä. Willbergin Pepen sanoin, sai miehen kyyneliin, huh! (Herttaiset luokkalaiseni olivat tehneet minulle todella koskettavan jäähyväislaulun. Tilanne oli aika liikuttava, kun kakskymmentä kymmenenvuotiasta laulaa silmät itkua tihrustaen. Ja piisi oli oikiasti hyvä.)
2012: …kaksi sanaa: LOM-A!! Hyvällä omalla tunnolla tänään vähän viintä…
2013: Hyvää ystävääni lainatakseni: “Joo kyllä miä oon enemmän kesä- kuin työhenkinen ihminen.” Tänään minä tanssin.
2014: Nonni. Ohoh. Jes.
2015: –
2016: Tänään painetaan Diminä!!
2017: Etsitään seuraa tositarkoituksella. Nyt joku maanantaina nopeilla aurinkoon. Sukupuolella ei väliä. Oikeastaan millään ei mitään väliä, kunhan nyt vaan voisi loman aloittaa ilman raekuuroja. Tiedän, säästaattus, säästaattus.
BLOGIKIRJOITUKSET:
Huomenna sitten! Ruusuinen päivä.
Mukavaa iltaa!
-Esko-


Olisinpa tiennyt. Nämä kaksi sanaa ovat tänään tulleet vastaan erinäisissä blogeissa. Päivän Helsingin Sanomissa oli Maaret Kallion koostama juttu aiheesta, jossa hän kannustaa #olisinpatiennyt-haasteen kautta aikuisia kohtaamaan nuoren minänsä. Mitä haluaisit sanoa itsellesi sinne vuosien taakse? Omassa työssäni kohtaan päivittäin lapsia ja nuoria. Luokassani istuu monta oppilasta, monista eri lähtökohdista. Kaikilla on omia haaveita ja unelmia, omia vahvuuksia ja heikkouksia. Toivon, että kaikille siellä luokassani istuneille ja istuville löytyisi se oma polku, jota seurata. Juuri se omien unelmien ja haaveiden polku, ei kenenkään muun.