Postasin aamulla Instagramiin kuvan, jossa oli se #oikeaminä. Ilman filttereitä ja täydellistä valaistusta. Sosiaalisessa mediassa pyörii haaste, jossa ihmisiä kannustetaan postaamaan kuva juuri siitä hetkestä, kun haaste sinulle saapuu. En ole ihan varma kuka haasteen takana on, (Olisiko Kalenterikarju?) mutta hyvä on meininki. Eilen, tietämättä vielä koko haasteesta kirjoitin siitä kuinka bloggaajan tulppaanit eivät ole aina ihan tuoreita. Itse pyrin olemaan kirjoittaessani aito sekä avoin. Koen, että yksi vahvuuteni itseironia on todella tärkeä osa tämäntyylistä kirjoittelua ja nykyisen sosiaalisen median maailmaa. Luotan itseeni ja omaan tekemiseeni, mutta hurtti huumori seuraa koko ajan sivussa vahvana voimavarana.
Kyllähän minäkin filttereitä kuvissani käytän. Clarendonilla on hyvä poistaa naamalta vähän huonosti nukutut yöunet ja Valencia pyyhkäisee mennessään mahdolliset mollipäivät. No, mutta mennäänpäs sinne itseironiaosastolle. Katselin tuossa eilen illalla Putousta ja mieleeni pyrki ajatus, että miksei kukaan ole vielä valinnut bloggaajaa sketsihahmoksi? Päätyöni edustaja siellä onkin, vaikka mielestäni tämä Kynttilä olisi voinut jäädä sytyttämättä. Ja siis kyllähän sitä ajottain tuntuu, että Esko Sakari menisi ihan Putouksen sketsihahmosta.
Esko, joidenkin mittareiden mukaan keski-ikäinen miesbloggaaja, jolla on oma mielikuvitusnaisystävä: Lumikki. Haikailee Justin Bieber paidassaan takaisin sinne nuoruusvuosiinsa ja jalassa on niin kireät pillifarkut, että pitkiin alushousuihin on joku sekoittanut. Kaukomatkoista haaveilee, mutta Sergelin toria pidemmälle ei ole vielä päässyt. Blogin perusti eron jälkimainingeissa seuranhakutarkoituksessa. Napakymppiin oli hakemassa ja sinkkuelämäänsä parisen vuotta surkutteli. Pimeissä Malminkartanon portaissa se puolison kaipuu sitten tosissaan iski, vettäkin satoi. Kaatamalla. Yhtäkkiä ja yllättäen hänen elämäänsä saapui Liisa. Kuningaskeiju Esko Mörkö ja Peukalo-Liisa. Vanhan koulukunnan nimillä varustettu pariskunta. Vähän liian nopeasti esitteli. Pari vuotta olisi pitänyt piilotella, vähintään.
Mikäköhän olisi hyvä hokema? Kivaa päivää!! Ei, ei. Olisiko: Kiitos viestistäsi parempi? Ei, ei kyllä täällä näppäimistön takana istuskelee ihan oikea ihminen Esko. Esko, joka elää ihan oikeaa elämää. Itseironialla varustettua elämää.
Kivaa viikkoa!
-Esko-
