Ääripäiden päivä

Moni usein kyselee minulta miksi teen tämmöisiä kirjoitushommia, tai miksi olen aikoinaan lähtenyt mukaan johonkin ihmeelliseen televisioseikkailuun. No, eilen siihen tuli hyvinkin konkreettinen vastaus. Oli todellinen ääripäiden päivä. Päivällä olimme koulumme kevätretkellä Luukin upeissa maisemissa. Onnistui kyllä mainiosti. Aurinko paistoi ja vaatteissa tuoksui se kesäinen nuotio. Töistä päästyäni kiiruhdin kotiin, kävin äkkiä suihkussa ja suuntasin kohti tapahtumatalo Bankia, jossa järjestettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton keväinen hyväntekeväisyysmuotinäytös.

Kumisaappaat vaihtuivat nahkakenkiin ja Adidaksen verkkarit Ted Bakerin pukuun. Bankissa oli kyllä meneillään todellinen sirkus. Yli seitsemänkymmentä hyvän asian puolesta ollutta mitä upeampaa mallia etsi vaatteitaan, löysi, etsi vaatteitaan, löysi. Välillä oli hukassa mallit, välillä koirat. Lakka suihkusi ja ympärillä vallitsi taukoamaton iloinen puheensorina. Tunnelma oli aivan älyttömän hieno. Todella mukavia ihmisiä ja oli ilo päästä vaihtamaan kuulumisia eri alojen ihmisten kanssa. Juttelin pitkät tovit esimerkiksi lapsiasiainvaltuuten Tuomas Kurttilan kanssa. Mukava ja viisas mies. Ei ollut meille kummallekkaan tuo catwalk se kaikista tutuin paikka.

No, sielläkin tuli pyörähdettyä. Sain hyvät ohjeet elämäni ensimmäiseen catwalk-esiintymiseen. “Siellä päässä kuvittelet saapuvasi punaisiin liikennevaloihin. Hidastat sopivasti ja pysähdyt kuin ryömittämällä…” Tällä vinkillä mentiin ja alkujännityksen lauettua ei voinut kuin fiilistellä. Asuni koostuivat kolmesta eri kokonaisuudesta. Balmuirilta purjehtijalookki ja kylpytakki. Kyllä, olin lavalla pelkässä kylpytakissa. Ja Ted Bakerilta upea kesäinen puku, joka tekisi mieli hankkia tuonne omaan vaatekaappiin.

Niin ja siis vastaus tuohon alun kysymykseen. Juuri tämmöisten asioiden takia teen kaikkea muutakin kuin rakastamaani arkityötä. Tuo erittäin hyvää vaihtelua opearkeen ja pitää sopivasti mielen virkeänä. Kiitos MLL upeasta tapahtumasta. Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti.

-Esko-

Opettajan höpinöitä…

On taas se aika vuodesta, kun niin monet ja monet hakevat suuntaa elämälleen mahdollisen koulutuspaikan muodossa. Pääsykoeaika. Mahdollisesti tuntien ja tuntien työ, sadat Post it-lappuset, kuluneet yliviivaustussit huipentuvat siihen yhteen kokeeseen. Siinä olisi sitten onnistuttava, jotta postilaatikosta putoaisi myöhemmin se paksu ja iso kirjekuori. Kirje, jota tuhannet ja tuhannet tänäkin kesänä odottavat. Pienempi kuori tarkoittaa useimmiten vain pettymystä ja haaveiden ajoittaista kaatumista. Päätä pystyyn ja aina voi yrittää uudestaan. Itselleni putosi kesällä 2006 se suurempi kuori Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä.

Monelle tulevalle opettajalle se suuri kuori on tänäkin kesänä putoamassa. Vakava- koe suoritettu onnistuneesti ja nyt vielä kakkosvaiheen klaaraus ja opettajaopinnot ovat valmiina alkamaan. Moni valmistunut opettaja saa varmasti myös näihin aikoihin soittoja rehtoreilta ja ensi syksynä on aika aloittaa ne ihan oikeat opehommat. Ajattelinpas tähän hieman kerätä asioita, jotka itse näen työssäni erittäin arvokkaina. En tiedä kannattaako tämmöisen oudon opettajan höpinöitä sen vakavammin ottaa, mutta annetaanpas mennä:

  • VUOROVAIKUTUS. Työ perustuu vuorovaikutustilanteisiin. Keskustelet päivittäin lasten, kollegoiden, keittäjien, kouluisännän ehkäpä vanhempien kanssa. Vuorovaikutustaitoihin kannattaa kiinnittää huomiota.
  • MOTIVAATION HERÄTTÄMINEN. Ilman motivaatiokipinää on uuden oppiminen hyvin haastavaa. Keksi omia kikkoja ja erikoisuuksia, joilla pyrit herättämään oppilaissa aitoa kiinnostusta. Itse aloitan tunnit uusien ryhmien kanssa aina “Eskon pähkinöillä…” Hauskoja ongelmanratkaisutehtäviä, joilla on menty kohta kymmenisen vuotta. Alkaa kyllä olemaan jo kikkapussi käytetty. Täytyy uudistua, täytyy uudistua…
  • HUUMORI. Omassa työssäni yksi ykkösasioista. Jos suunnittelemasi tunti menee niinsanotusti päin prinkkalaa, niin heitä vaikka däbbi tai kärrynpyörä, niin siitä se taas lähtee.
  • RYHMÄYTÄ. Syksyllä eteesi marssii aivan uusi luokka. Pyri rakentamaan heistä yhteen hiileen puhaltava porukka. Aina se ei onnistu, mutta tämän asian eteen teen aina niin paljon töitä kuin mahdollista. Kehu ja kannusta. Kehu ja kannusta aina, kun siihen on mahdollisuus.
  • TUNNE OPPILAASI. Päivät ovat ajoittain todella hektisiä, mutta aina täytyisi yrittää etsiä aikaa oppilaiden aitoon kohtaamiseen. Itse seuraan aktiivisesti myös lasten ja nuorten kiinnostuksenkohteita. Tubettajat, spinnerit, Musical.lyt ovat nykyään hyvinkin tuttuja.
  • OLE AITO OMA ITSESI. Aito ja ammatillinen. Olen semmoinen erikoinen höpöttelijä ja usein käytän opetuksessani oman elämäni esimerkkejä. Opettaja on inhimillinen ihminen, joka elää ihan normaalia elämää.
  • ÄLÄ SEURAA MEDIAA LIIAN KIRJAIMELLISESTI. Ihan hirveän usein ei ammattiamme kovinkaan kirkkaissa valoissa esitellä.
  • KESKUSTELE KOLLEGOIDEN KANSSA. Samassa koulurakennuksessa on osaamista ihan mielettömästi.
  • WILMA. Voi olla myös positiivisen viestinnän kanava.
  • NAUTI LOMISTA. Erota työ ja vapaa-aika toisistaan. Tässä olen mielestäni todella hyvä.

No, johan tuli pitkä listaus ja paljon jäi vielä kirjoittamatta. Täytynee tehdä myöhemmin osa kaksi. Tänään tutkailin opettajan kalenteria ja vähiin se käy ennenkuin loppuu. Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin ja tsemppiä myös ensi vuonna opehommia aloittaville kollegoille.

-Esko-