Minun isä ja minä olen tuon pienen ihmisen isä…

Sepä olisi isänpäiväviikonloppu edessä. Lauantaina suuntaan Lahteen tapaamaan omaa isääni ja sunnuntaina roolit vaihtuvat ja vietänkin sen isän roolissa tyttäreni kanssa. Ensimmäinen isänpäivä, kun pieni lörppösuu on onnistunut olemaan paljastamatta isänpäivälahjaansa. Se on aina hieno hetki, kun pieni heppu innokkailla ja säteilevillä silmillä ojentaa sen itse tekemänsä pienen yllätyksen. (Tänä vuonna siis säilynyt yllätyksenä.) On myös hieno hetki ojentaa omalle isälle yllätys. Joo, joo faija. En paljasta sitä täällä. Luet kuitenkin.

Vuosi sitten kirjoittelin myös isänpäivän alla postausta. Lunta oli Helsinki tulvillaan ja loin kuvitteellisen isänpäivälahjalistan. Edelleenkään en mitään muuta, kun pienen mimmin tekemän muistamisen ja yhdessäoloa tulevalta viikonlopulta kaipaa, mutta jos nyt ihan pakko olisi jotain toivoa:

  • Ensitreffit alttarilla Sinkku-Esan somesuosion. Samoilla alkukirjaimilla varustettu sankari Pieksämäeltä. Junavuoroja vaaditaan lisää ja VR noteeraa mainonnassaan. Naiset hullaantuvat. Esko tai Esa, ei kai nyt parin kirjaimen heitolla niin suurta väliä voi olla? Tänne tulee busseja kymmenen minuutin välein.
  • Siipiweikkojen miniplatterin parhaiden ystävien seurassa. Kyytipojaksi jättimäinen Pepsi Max jäätuopista.
  • Jotain tolkkua erinäisiin somekohuihin ja -raivoihin. On penturaivoa, karvainen pyllyrako-kohua ja vaikka sun mitä. Kyllä ei voi jokainen asia olla kohu tai raivoamisen kohde. Tai siis onko enää asiaa, josta ei kohua saisi aikaiseksi?
  • Viikonlopun Lapissa ja laskettelukeskuksessa. Viimeksi käynyt Rukalla pääsiäisenä vuonna 2003. Silloin mukana oli noin viisitoista sinkkumiestä. Tällä kertaa riittäisi matkaan murto-osa tuosta määrästä. Lumi ja tunnelmallinen mökki. Toimisi.
  • Vähän joustavamman vartalon. Sormet ei mene lattiaan vaikka kuinka yrittää nytkyttää.
  • Tästä suorana aasinsiltana. Itseluottamusta ja rohkeutta suunnata sinne joogatunnille. Näen koko ajan silmissäni tämän näyn. Kokeneet konkarit levittelevät ne juuri oikealla pidolla varustetut mattonsa lattialla. Lämmittelevät asennoilla, joista minä näen vain unia. Ja siellä on se paikka eturivissä. Se on se eturivin paikka. Kukaan ei muka katso, eipä.
  • Nenä-, korva- ja alaselkäkarvatrimmerin. Tämä on joku evoluutioteorian kahden päivän juhlimisen jälkeen keksitty maanantaikappale. Minne nuo päälaelta lähtevät karvat laitettaisiin? No, pistetään tuuheampina vaikka nenään, korviin ja alaselkään. Hetkinen.
  • Kyynärnojan uuteen autooni. Vanhassa Jukessa se oli, mutta nyt se uupuu. Oikeaa ajoasentoa ei ole edelleenkään löytynyt. Voi onneksi asentaa myöhemminkin.
  • Lopetan vähän kesympään kuin viime vuonna: Varauksettoman pusun poskelle.

Hyvää isänpäiväodottelua!!

-Esko-

“Rakkaudessa ja shoppailussa kaikki on sallittua…”

Eilen illalla harrastin mielikuvamatkailua rakkaassa kotimaassamme. Te tarjositte siihen mukavan mahdollisuuden, kiitos. Kommentoitte ahkerasti eilistä kirjoitusta ja oikeassa olin. E2O-blogia luetaan todellakin ympäri Suomea. Salla, Lempäälä, Oulu, Savonlinna ja monia monia muita. Lueskelin vastauksianne ja samalla matkustin mielessäni kyseisiin kaupunkeihin sisältyviin tunnelmiin. Lähes kaikissa paikoissa olin käynyt ja lähes kaikkiin liittyi muistoja ja oli kiva palata niihin hetkiin. Oulussa söin rössypottua, koska luulin sen olevan röstiperunaa. Hymyillen vetäsin lautasen tyhjäksi ja kehuin makua tarjoilijalle. Lappeenrannassa olen pelannut useita koripallo-otteluita. Kakkosdivisioonassa pelatessani peli alkoi aina arkitiistaina kello 20:30 Kourulan palloiluhallissa. Ei ollut se vuoden toivotuin vieraspeli. Olisihan näitä muistoja vaikka kuinka paljon.

Elämäni aikana olen asunut vähän ympäri Suomea ja on ollut hienoa nähdä erilaisia kaupunkeja, vaikkei kaikista ihan tuoreita muistikuvia olekaan mielessä.

ORIMATTILA (asukasluku 16276)

Siellä asustelimme kolme ensimmäistä vuottani punaisessa kerrostalossa silloisen oikeustalon takana. Tuosta ajasta ei kovinkaan tarkkoja muistikuvia ole mielessä. Orimattilalla on aina paikka sydämessäni, koska siellä sijaitsee edelleen itselleni hyvin tärkeitä paikkoja ja sukulaisia tulee käytyä morjestamassa vuosittain. Orimattilan Jymyssä pelasin hienoja kausia koripalloparketilla. Orimattilan urheilutalolla olin myös todistamassa Raptorin konserttia, kun vuonna 1992 Orimattilasta tuli kaupunki. Kaupunki, jossa sijaitsee todella hyvällä sloganilla itseään mainostava Suomen suurin outlet, Megamyyntiareena. “Rakkaudessa ja shoppailussa kaikki on sallittua.

JOENSUU (asukasluku 76562)

Isäni työn perässä muutimme Pohjois-Karjalan sydämeen, Joensuuhun. Niskakadulla, siellä valkoisessa kerrostalossa kioskia vastapäätä asuimme. Koulutaipaleeni alkoi Kanervalan koulussa. Ensimmäisen diskoni tanssin kivipestyissä farkuissani kyseisen koulun liikuntasalissa. Pyysin hitaasta kymmenen markkaa, jonka kuitenkin jouduin nöyränä poikana palauttamaan tanssipartnerilleni. Kyllä siinä nolotti pientä parkettien partaveistä, kun vanhempien kanssa vietiin sitä vihreäoranssia seteliä tytön kotiovelle.

Joensuuhun muutin uudestaan pelailemaan koripalloa ja samalla suoritin Itä-Suomen liikuntaopistossa erityisryhmien liikunnanohjauskurssin. Tuolta kurssilta parhaana muistoina mieleeni on jäänyt se ratsastustunti. Muiden hevoset vetelivät nättiä ympyrää, mutta minun heppa suuntasi suoraan laitamainoksille ja alkoi niitä rouskutella. Neitsytratsastukseni ei mennyt, kuten saduissa. Prinssi valkoisella ratsullaan…joka söi Joensuun Osuuspankin laitamainoksia. Joensuussa tulee käytyä aina kerran vuodessa. Se heinäkuinen viikonloppu on aina yhtä mukava. Kaikki tutut ja laululavan tarjoamat puitteet. Ilosaarirock, nähdään taas ensi kesänä.

LAHTI (asukasluku 119 395)

Joensuusta muutimme Lahteen, siirtyessäni neljännelle luokalla Lotilan kouluun. Asuimme ihan keskustassa. Asunnossa, jossa oli kokolattiamatot, kylpyamme ja jostain syystä jättimäinen kassakaappi. Tuolta Lotilan koulun luokalta olen saanut ystäviä, joihin pidän edelleen lähes päivittäin yhteyttä. Muistan kuinka jouduin ottamaan paikkani luokan poikien keskuudessa. Tämä tapahtui välitunnilla ja jalkapallokentällä. Kolme maalia riitti vakuuttamaan Tuomaksen, Akin ja kumppanit. Täydellisellä vapaapotkulla aukesi paikka porukkaan. Niin ja se eturivin Sanna. Sanaakaan en hänelle uskaltanut sanoa, nyt jo uskaltaisin.

Lahtea pidän edelleen toisena kotikaupunkinani. Hyvin tärkeä paikka ja vanhempani asuvat siellä edelleen. Todella suuri osa ystävistäni asuu siellä edelleen. Siellä oli pikkumimmin hyvä ottaa ne ensimmäiset askeleensa. Rivitalo- ja farmariBemarihaaveideni toteuttamiseen Lahti tarjosi oivan ympäristön. Oli grilli ja takapiha. Grilli myytiin naapurille. Onkohan vielä toiminnassa?

KAJAANI (asukasluku 37 304)

Teppana, Osmonkatu, Niskantie, opettajankoulutuslaitos, Kalpea kukko ja keskustan S-market. Teppana on muuten todella hauskasti nimetty kaupunginosa. Kajaanissa aloitin opettajanopintoni ja enpä voisi tällä hetkellä olla kiitollisempi, että pakkasin kamppeeni ja muutin Kainuuseen. Kajaani oli itselleni täysin vieras kaupunki, mutta nopeasti tuli tutuksi ja vuodet siellä olivat kyllä oikein mukavia ja opettavaisia. Tästä suuri kiitos kuuluu silloiselle tyttöystävälleni, jonka kanssa orientoituminen kaupungin saloihin onnistui oikein vaivattomasti.

En ole muuttoni jälkeen käynyt Kajaanissa kertaakaan. Olisi kiva mennä käymään. Opettajankoulutusyksikkö on lakkautettu ja onkohan Kalpeaa kukkoa tai Bepoppiaankaan enää olemassa? Niin tai Makuunia, josta on haettu aika monet leffakarkit. Hyppyrimäkikin räjäytettiin. Asuin muuten juuri sinä vuonna Kajaanissa, kun Hokki voitti jääkiekon Mestiksen mestaruuden. Torilla tavattiin ja muistan tähtihyökkääjä Teemu Virtalan pinkit aurinkolasit aina, niin ja ne Nikoskelaisen tanssiliikkeet. Hienoja aikoja. Täytyykin siis laittaa ensi kesän tavoitteeksi tehdä reissu Kainuuseen.

HELSINKI (asukasluku 642 045)

Täälläpä sitä asustellaan. Saapa nähdä viekö tie vielä jonnekkin…

Aikahan sen näyttää.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

// Otsikon lainaus: Megamyyntiareena, Orimattila. Asukasluvut: Wikipedia //